Monthly Archives: May 2015

Lammassaaressa

Säät ovat pysyneet aika vilpoisina siihen nähden, että nyt on jo toukokuun viimeinen viikko. Vuosi sitten tähän aikaan pystyi jo ottamaan aurinkoa vähissä vaatteissa, nyt käytän vielä iloisesti villapaitoja. Tuntuu hassulta kun on vielä lähes yhtä viileää kuin huhtikuussa, mutta luonto jo vihertää ja kukkii. Parasta juuri nyt on tuomen kukat ja niiden lumoava tuoksu.

Eilen hiukan epävakaasta säästä huolimatta teimme pienen retken Lammassaareen (tuomen tuoksun perässä tietty), joka sijaitsee Helsingin Viikissä. On uskomatonta, miten niin ihana paikka löytyy niin lyhyen matkan päästä Helsingin keskustasta. En ihmettele lainkaan, että miksi niin monet himoavat alueelta mökkiä – olisihan se aika hienoa päästä luonnon rauhaan parissakymmenessä minuutissa kotiovelta.

Pysähdyin kuuntelemaan pitkäksi aikaa satakielen laulua, tunnistin hirveän monta villikukkaa ja nautin kaikista äänistä, tuoksuista ja väreistä. Luonnossa hengailu tekee ihmeitä ihmiselle, metsässä on vain niin älyttömän helppo olla onnellinen ja tyytyväinen kaikkeen.

monikäyttöiset hamehousut – osa 2/2

Hamehousuista on tosiaan moneksi. Ne taipuvat rentoon pyöräilylookkiin tai skarppiin työasuun. Vaikka hamehousut ovat päällä hyvin rennot ja materiaaliltaan puuvillaa, eivät ne näytä kovinkaan arkisilta silkkipuseroon ja avokkaisiin yhdistettynä. Mustan ja valkoisen yhdistelmä kirkkaanpunaisella tehostevärillä höystettynä toimii aina yhtä hyvin, lopputulos on klassinen ja ja tyylikäs.

Usein naistenlehtien tyylipalstoille tehdyt jutut työvaatetuksesta on suunnattu toimistotyötä tekeville. Oma työni ei ole toimistotyötä nähnytkään ja yleensä suosin työvaatetuksessa samoja vaatteita kuin muutenkin käyttäisin. Joskus on kiva pukeutua skarpimmin ihan muuten vain, vaikkei työn puolesta sitä vaaditakaan.

hamehousut Arela* / silkkipusero Massimo Dutti / aurinkolasit Monki / kengät h&m / laukku secondhand

*saatu bloginäkyvyyttä vastaan

Pitkä tai lyhyt, molemmin parempi

Kun joku asia, kuten hiusten pituus, on pysynyt todella pitkään samanlaisena, eli minun tapauksessani pitkänä, saattaa helposti alkaa itse ajatella, että oma identiteetti liittyy vahvasti siihen hiusten pituuteen. Sitten on hauska huomata, ettei niin olekaan. Viime marraskuussa olin elämäni ensimmäistä kertaa sitten lapsuusaikojen lyhyttukkainen, kun leikkasin pitkän polkan. Viikko sitten tukka lyheni entisestään ja olo vain kevenee.

Pitkätukkaisena huitelin huolettomana menemään nutturoiden kanssa, lyhyttukkaisena yhtä huolettomana ilman nutturaa. Ei haittaa, vaikka kutrit pörröttyvät tuulessa tai taipuvat hassusti kun niitä pitää korvan takana. Vaikka rakastan kampauksia ja niiden tekemistä, on oikeastaan aika vapauttavaa kun tukalleen ei voi tehdä juuri mitään, siihen on pakko olla tyytyväinen sellaisenaan.

Pitkät tai lyhyet, ei sillä niin väliä vaikka joskus luulin että olisikin.