Aamuhetki ystävän kanssa & Piilopaikka pakkanen-arvonta

piilopaikka pakkanen
yhteistyössä Asennemedia ja Arabia

Viime aikoina on tosiaan ollut vauhtia ja kiirettä, kuten ehkä viime postauksesta saattoikin päätellä. Niin kiire ei koskaan voi kuitenkaan olla, ettei ehdi järjestää välillä aikaa ystäville. Omat aikatauluni ovat vähän hankalat, kun illat ja viikonloput ovat usein töiden takia kiinni, ja välillä tuntuu siltä että kaikki kiva jää helposti välistä. Onneksi on myös ystäviä, joilla on myöskin vähän epänormaalimmat aikataulut, ja joiden kanssa voi sopia aamiaistreffejä keskelle viikkoa. Kutsuin tällä viikolla ystäväni Päivin luokseni kahvittelemaan ja juonimaan selviytymissuunnitelmaa tulevan pitkän talven varalle. Tiedättehän te, täytyy keksiä kaikenlaista kivaa yhteistä tekemistä, kuten matkoja, illallisia ja juhlia jotka toimivat valopilkkuina pitkän ja kylmän talven keskellä.

piilopaikka pakkanenpiilopaikka pakkanenpiilopaikka pakkanen

Katoin kahvihetkemme Arabian uusilla Piilopaikka pakkanen-astioilla, jotka sopivat kuin nenä päähän kirpeään lokakuiseen aamuun. Pohjoisen tyttönä ihastuin astioiden talvimaisemaan, niiden veikeisiin eläinhahmoihin ja taianomaiseen tunnelmaan. Tapasin joku aika sitten astioiden suunnittelijan Piia Kedon, joka kertoi kuvituksen syntyneen Rovaniemen talvessa luontoa tarkkaillessa – mukeissa ja kannussa seikkaileva tyttö on kuulemma suunnittelijan oma äiti lapsuudessaan, seikkailemassa talvisessa metsässä. Tuo tyttö tuo mieleeni myös oman lapsuuteni, pohjoisen talviyöt, metsäretket, kuuman kaakaon ja sen, miten aina haaveilin luistelusta mekko päällä.

piilopaikka pakkanen
piilopaikka pakkanenpiilopaikka pakkanen

On muuten hassua, miten ystävän voi löytää joskus niin läheltä. Istumme kesäisin usein iltaa naapureiden kanssa sisäpihalla, ja siellä tutustuin myös reilu vuosi sitten Päiviin, joka silloin asui vielä samassa talossa. Joidenkin ihmisten kanssa kaikki on alusta alkaen hirveän helppoa ja luontevaa, juttu luistaa ja voi olla täysin oma itsensä, mitään salailematta. Voi ehdottaa yhteistä matkaa tai reissua vaikka oltaisi tunnettu vasta hetki, voi kutsua toisen kylään mummolaansa vuohia katsomaan ja sekään ei haittaa, vaikka eksytäään matkalla ihan väärään paikkaan, kyse on vain uudesta hauskasta seikkailusta.

piilopaikka pakkanenpiilopaikka pakkanenpiilopaikka pakkanen

Aamupäivän kahvitteluhetken tuloksena taskussa on nyt monta pientä kivaa ideaa talven varalle, toivottavasti suunnitelmat talvisista metsäretkistä ja monista kahvittelu-tai kaakaohetkistä toteutuvat. Ilokseni saan myös ilahduttaa teitä pienellä yllätyksellä – yhdellä teistä on mahdollisuus voittaa ihana Piilopaikka Pakkanen-astioita itselleen ja ehkä kutsua ystävä kylään kahvittelemaan. Palkinto sisältää kaksi mukia (0,4dl), kaksi lautasta (20cm) ja tarjoiluvadin (29,5cm).

Osallistu Piilopaikka pakkanen-setin arvontaan jakamalla hauska tarina tai tärkeä muisto ystävyyteen liittyen ja jätä kommenttisi tähän postaukseen viimeistään 11.11.2015 klo 23.59 mennessä. Muistathan liittää mukaan sähköpostiosoitteesi. Huom. Arvonta on päättynyt!

Related Post

97 comments on Aamuhetki ystävän kanssa & Piilopaikka pakkanen-arvonta

  1. Ah, noi on niiiin kauniita! Ehkä tärkeimpiä hetkiä ovat ne, joissa on ollut tunteet vahvasti matkassa – naurettu vatsat kipeänä ja vedet silmissä tai sitä vastoin jaettu huoli, suru tai muusta syystä purkautuva itku. Ystävät! <3

  2. Muistan, kun eräänä talvena jolloin olin pieni tyttö, leikimme ystäväni kanssa naaleja. Rakensimme hienoja lumiluolia, joissa “asuimme”. Leikki oli pitkän aikaa ehdoton ykkönen ja siitä on jäänyt ihanat muistot! Juuri tämä muisto tuli mieleen noista suloisista astiastoon kuvatuista jääkarhuista! 🙂

    imppa.sarola@gmail.com

  3. Minulla ja pitkäaikaisella ystävälläni on ollut tapana kesken opiskeluviikkojenkin piipahtaa toisiemme luona teellä, ja samalla jutella arjen iloista ja suruista. Näistä hetkistä on tullut minulle hyvin iso voimavara arjessani. Kuppi lämmintä teetä voi vaan selvittää mitä tahansa ongelmia! 🙂
    -sinik27@gmail.com

  4. Mukana ihanassa arvonnassa. Jotkut sanovat, ettei aikuisena enää löydä ystäviä. Minulla on kyllä toisin päin. Lapsuuden ystäviä ei juurikaan ole mutta yksi on opiskeluajoilta, vaikka näemmekin vai kerran vuodessa, mutta sähköposti toimii ulkomaillekin, joten olemme aina tietoisia toisen tapahtumista. Sitten on joistakin työpaikoista jäänyt tosi hyviä ystäviä, jotka pysyvät. Tykkään tutustua aina uusiin ihmisiin mutta kaikkien kanssa ei tietenkään voi ystävystyä, sillä aika ei riitä tapaamaan kaikkia.

  5. Ajattelen usein parasta ystävääni juodessani päiväkahvia. Hän asuu satojen kilometrien päässä emmekä montaa kertaa vuodessa pysty yhdessä kahvittelemaan. Ihana astiasto, alkoi tehdä kaakaoa mieli kun näin kuvat! 🙂 jasminella82 ät gmail.com

  6. Tutustuin parhaaseen ystävääni ensimmäisellä luokalla koulussa. Siitä on aikaa nyt 20 vuotta. Yhä saman ystävän kanssa pidämme viikoittain yhteyttä 🙂 Sydänystävä säilyy, vaikka välimatka on pitkä.

    aisha18 (at) netti.fi

  7. Oma onneni on jakaa oma piilopaikka upeimman ja tärkeimmän ystäväni kanssa hämärässä olohuoneessa vilttien kera kirpeässä aamuilmassa takan ollessa päällä ja höyryävien kahvikuppien lämmittäessä sormiamme aamuisen vaunuilun jälkeen. Tämä on yksi muisto, monien muiden samanlaisten hetkien lisäksi. Rakas ystävä<3

  8. Arjen luksusta on hyvä tummapaahtoinen kahvi parhaan ystävän seurassa. Mikä olisikaan ihanampi tapa viettää pimeää talvi-iltaa kuin parhaan ystävän kanssa Piilopaikka pakkas-astioilla katetussa kahvipöydässä. Tykkään kovasti! <3

    pienet.suloisuudet@gmail.com

  9. Ystävien kanssa on kyllä tullut koettua vaikka mitä hauskoja hetkiä, mutta itselle tärkeimpiä ovat ne keskustelut missä toinen tajuaa täsmälleen mitä yrität kertoa vaikka sanoja ei kunnolla löytyisikään.
    Viimeisimpänä muistan erään kahvihetken ystäväni luona. Olin juuri menettänyt rakkaan isoäitini ja olin surusta vielä sekaisin. Mutta ystäväni ymmärsi, antoi minun olla juuri niin kun sillä hetkellä pystyin. Välillä hiljaa ja välillä muutaman sanan sanoen. Pidätellen itkua, vain huomatakseni että toinen tekee sitä kanssa. Kyyneleet tulvivat silmistä yli, kummallakin, samaan aikaan. Siinä itkettiin, ikävöitiin ja halattiin. Juotiin kulaus kahvia, oltiin vain. Kohta huomasimme jo nauravamme, hauskalle muistolle.

    Tuo hetki jäi mieleeni vahvasti, sillä samaan aikaan moni ystävä käänsi minulle selkänsä. Tai ehkä he eivät vaan olleet tarpeeksi vahvoja kulkemaan kanssani siinä surussa. Olen edelleen kiitollinen tuolle ystävälle, joka jaksoi ja kenelle sain itkeä! Niin sitä löytää ne tosiystävät.

    Hele
    hele_-@hotmail.com

  10. Mulla on yksi ystävä, jonka kanssa ollaan tunnettu ihan muutaman päivän ikäisestä, koska vanhempamme ovat ystäviä (eikä meillä ole ikäeroa kuin 4 päivää). Uusia ystäviä on mukava saada, mutta joskus on helpottavaa kun on joku jonka kanssa on jakanut koko lapsuuden ja tietää menneisyyden. Yksi hupaisa juttu on se, että siinä 4-5 ikäisenä tappelimme tosi paljon fyysisesti, ja mulla on vieläkin silmäkulmassa ihan haalea arpi siinä mihin kaveri mua raapaisi 😀
    Astiat ovat ihania! Sopisivat joulupöytään 🙂 Mukana kivassa arvonnassa!
    saya
    sayav(at)hotmail.fi

  11. Paras ystavani kertoi minulle muuttavansa Equadoriin samana paivana kun paatin kertoa hanelle muuttavani Englantiin. Aika hurjaa tunnemyskya se oli mutta ollaan ystavia edelleen vaikka fyysinen ja henkinenkin valimatka meidan kotien valilla on melkoinen… mirja.hakala(at)gmail.com

  12. Oman parhaan ystäväni löysin vahingossa sokkotreffeiltä. Ei meistä paria tullut, mutta löytyi sellainen ystävyys jota kumpikaan ei ollut vielä ennen kokenut! Näin aikuisena kun ei niin helposti enää niitä tosi ystäviä löydä, oli tämä melkoinen onnen potku elämääni! Hänen kanssaan olisi ihana kahvitella näistä, hyvän kahvin ystäviä kun ollaan kumpikin.
    mmyheartishere@gmail.com

  13. Ystävän kanssa yhteiset hetket, joissa on jaettu tärkeitä asioita joko itselle tai toiselle. Se on vähän kuin antaisi lahjan toiselle, jos saa kertoa omista murheista ja suruista. Liian monesti ajattelee, ettei viitsi vaivata toisia murheillaan. Onneksi on ystäviä <3 sofiakyl@hotmail.com

  14. Pyysin ystävääni, jota en ollut nähnyt viiteen vuoteen, kolmeksi yöksi telttailemaan festareille. Yllätyksekseni vastaus oli myönteinen. Molemmat jännitimme sitä, tulemmeko toistemme kanssa enää edes toimeen ja mitä jos toisen kasvoja ei enää jaksa katsella. Onneks festarit olivat hauskat ja ikimuistoiset, jossa nauru raikasi ja tanssimme niin paljon, että se oli elämäni hauskinta aikaa. Olemme ystäväni kanssa nykyään erottamattomat! Kaiken kruunasi se, että tietämättämme festarit olivat kummankin sinkkuden loppu. Nyt elämme rauhallisemmi ja tapaamme usein ruuan merkeissä, mutta meillä on silti hauskaa aina.
    Ida916@hotmail.com

  15. Kun ystäväni sai viestini että olen matkalla synnyttämään, hän huolestui ehtisikö mieheni mukaani ja tarjoutui tulemaan itse 🙂
    vaatehuttuja(@)gmail.com

  16. Onpahan kaunis kattaus! Niin suomalainen. Mutta mites se meni – pakkanen, siitä suomalainen tykkää …
    Ystävyys: työkaverini samassa huoneessa yllätti minut viime talvena. Karmaisevan pitkiä päiviä minulla, ja eräänä työpäivänä tulin työhuoneeseeni, muita ei ollut paikanpäällä, olin tosi väsynyt ja stressaantunut. Löysin näppäimistöni päältä piene punaisen neliön, jossa oli sydän ja sydämen keskellä luki: “Ota hetki itsellesi”.
    Vaikea kertoa, kun se hetki oli niin aistikas; oli kovin pimeää, pieni työvalo paloi ja oli niin hiljaista – ja minä otin sen hetken itselleni ja kiitin ystävääni.

    Ja sitten pakkasesta: olen tarponut lähes 52 miinusasteessa töihin, silmät lähes umpeen muurautuneena ja nenästä jääpuikot törröttäen 🙂

  17. On ihanaa, että ystäväni ovat aika erilaisia ja muistuttavat elämän eri ulottuvuuksista, elämänpoluista ja -tyyleistä. Aikuistumisessa hienoa on ollut myös se, että omiin vanhempiin on alkanut muodostua jonkinlainen ystävyyssuhde.

  18. Tämä ei ehkä ole se onnellisin ystävyysmuisto, mutta löysin vähän aikaa sitten päiväkirjastani merkinnän, jonka olin kirjoittanut ehkä n. 8-10 vuotiaana. Siinä mainitsin että paras ystäväni leikkii parhaillaan toisen kaverin kanssa ja siksi en ole hänen kanssaan vaan kirjoitan päiväkirjaan. Kai tämä kertoo, että lapsille oikeat ystävät ovat todella tärkeitä, vaikka kavereita olisikin paljon! southafrica@luukku.com

  19. Syksyinen tarina metsäreissusta. Kännykkäni akku loppui kesken sienireissun yllättäen kokonaan ja juuri, kun olin tarponut suppilovahveroesiintymän houkuttelemana vielä syvemmälle metsän uumeniin. Hätähän siinä äkkiä tuli, kun en enää lainkaan hahmottanut sijaintiani. Kuin tilauksesta valkoinen pieni terrieri juoksee puun takaa kiehnämään jalkoihini omistajan kärttyisen äänen saattelemana. Tämän omistajan, tulevan sydänystäväni, avulla näin taas päivänvalon ja tien takaisin polulle!
    Koska ystäväni sienisaalis oli jäänyt niin kovin laihaksi, teimme diilin: minä tarjoan kiitokseksi sienirisoton ja hän kahvia. Ja niin se syysilta venyi…Loppu onkin sitten historiaa :-).
    Ihanaa viikonloppua!
    tiina.arppe@welho.com

  20. Yksi tärkeimpiä muistojani ystävyyteen liittyen ajoittuu muutamien vuosien taakse. Erinnäisistä elämäntilanteisiin liittyvistä syistä minun ja ystäväni tiet erkaantuivat. Tilanteeseen ei liittynyt mitään suurta draamaa tai riitelyä, mutta välit viilenivät ja koin itsekin toimineeni huonosti tuon ystävyyssuhteen eteen. Oltuamme puhumatta toisillemme jo hyvän tovin päätin rohkaistua ja laittaa ystävälle facebook viestiä ja kertoa, että olen iloinen uusista onnellisista käänteistä hänen elämässään ja pahoillani siitä, että ajauduimme erillemme. Ajattelin ettei ystävä ehkä vastaa, mutta voi sitä onnea ja iloa kun sainkin vastauksen ja aloitimme keskustelun, jonka seurauksena ystävyytemme palautui hiljalleen. Vaikka edelleen tapaamme turhan harvoin olen äärimmäisen onnellinen siitä, että olen saanut tuon ihanan ihmisen takaisin elämääni.
    -Ninne ( rakas_2 at hotmail.com )

  21. On mahtavaa kun elämässä on paljon erilaisia ystäviä, joihin on tutustunut elämän varrella. Jokainen muistuttaa elämän eri vaiheista, ja niitä hetkiä on hienoa muistella (ja jakaa) ystävän kanssa. Jokainen ystävä on yhtä arvokas, tilanteesta riippumatta. <3 nimim. Ammi, ammikainen_@hotmail.com

  22. Nousi mieleen monta hyvää muistoa, jotka on jaettu ystävien kanssa luonnon keskellä. Siellä ylimääräiset häiriötekijät karsiutuu ja hetkessä eläminen saa uuden merkityksen.
    vahlee@gmail.com

  23. Minulla on eräs lapsuudenystävä, jonka kanssa ystävyys on säilynyt, vaikka elämäntilanteet ovat muuttuneet ja välillä olemme asuneet kaukana toisistamme. On ihana tavata häntä teekupposen parissa, kuten eilenkin ja pohtia asioita syvällisesti.
    s.kansakoski(at)luukku.com

  24. Yksi ystävistäni on sellainen, että välimatkan takia näemme harvoin. Ja muutkin yhteydenotot jäävät vähälle kiireiden takia. Mutta aina, kun nähdään, välimatkat unohtuvat ja on, niinkuin oltaisi edellisenä
    iltana juttelu lopetettu ja jatkettaisiin sitä seuraavana aamuna! sallamari.haukkala@seinajokinen.com

  25. Tutustuin kahteen ystävääni muuttamalla heidänn kanssaan samaan kämppään. Yhteisten kavereiden kautta tunsimme toisemme siis jo entuudestaan, mutta kun meistä tuli kämppiksiä, meistä tuli myös ystäviä. Nyt asumme eri kaupungeissa, mutta ystävyys ja yhteydenpito jatkuu. sannakk@student.uef.fi

  26. Ystävyyteen liittyy niin paljon muistoja, että on todella vaikea valita vain yhtä! 🙂 Kaikki ystävät ovat erilaisia ja heidän kanssaan tehdään eri asioita. Tällä hetkellä minulle tuottaa iloa esimerkiksi se, että yhden ystävän kanssa olemme löytäneet yhteiseksi harrastukseksi kirppiksillä kiertelyn! 🙂

    s-posti: nettafrancesca@gmail.com

  27. Olimme ystäväni kanssa matkalla tapaamaan kolmatta yhteistä ystäväämme Linnanmäen valokarnevaaleille. Valitettavasti lopulta kävi ilmi, että yhteinen ystävämme ei pääsekään paikan päälle. Päädyimme kiertelemään ystäväni kanssa ympäri Linnanmäkeä jutellen mukavia ja vaihtaen pitkästä aikaa kuulumisia. Kyllästyimme samoihin aikoihin jatkuvaan tungokseen ja päätimme hakeutua väljemmille vesille. Nälkä yllätti meidät ja päädyimme läheiseen ravintolaan syömään. Ilta oli sen verran mukava, että söimme aiemmista suunnitelmistamme huolimatta pitkän kaavan mukaan kuulumia vaihdellen. Ravintola töpeksi tilauksemme kanssa, mutta kuten tarjoilija totesi, niin “ainakin seura on hyvää”. Toden totta. 🙂 Hyvä seura, paras mieli.

    marika.nieminen (at) gmail.com

  28. Vasta vanhemmiten on huomannut, miten elämässä on ns. ystäväkausia – siis että joskus ollaan paljon tekemisissä, sitten taas tulee pidempiäkin pätkiä hiljaiseloa. Huikeinta on se, miten yhteinen sävel kuitenkin löytyy vaikkei olisi pitkään aikaan nähty/juteltu!

    pahnue miuku gmail.com

  29. Meillä oli kahden ystävän kanssa käsityökerho. Itse en saanut ikinä monen tunnin aikana kuin pari senttiä sukanvartta neulottua, pölöttäminen ja syöminen vei aina voiton. Ei kyllä haitannut yhtään, pääasia oli järjestää säännöllisesti tapaamisia kerhon puitteissa! siilitytsi at gmail.com

  30. Meillä oli kahden ystävän kanssa käsityökerho. Itse en saanut ikinä monen tunnin aikana kuin pari senttiä sukanvartta neulottua, pölöttäminen ja syöminen vei aina voiton. Ei kyllä haitannut yhtään, pääasia oli järjestää säännöllisesti tapaamisia kerhon puitteissa! siilitytsi at gmail.com

  31. Oih, hauskoja muistoja on paljon.. Muistan miten parhaan kaverini naapuriin muutti uusi tyttö ja menimme hänen kanssaan leikkimään ensimmäsitä kertaa. Otettiin patjat alle ja ruvettiin laskemaan portaita alas, siitä tulikin sitten kestoleikki :). kahesal at utu.fi

  32. Oih, hauskoja muistoja on paljon.. Muistan miten parhaan kaverini naapuriin muutti uusi tyttö ja menimme hänen kanssaan leikkimään ensimmäsitä kertaa. Otettiin patjat alle ja ruvettiin laskemaan portaita alas, siitä tulikin sitten kestoleikki :). kahesal at utu.fi

  33. Opiskelu aikojen ihanan rentouttavat läminhenkiset illat ystävien kesken. Hyviä muistoja on paljon ja niitä rauhallisia kahvihetkiä kaipaan nykyään!! Kun nykyään tahtoo aina olla lapset vieressä hämmentämässä.. ihana asia kyllä sekin. niina.niskakangas@outlook.com

  34. Onpahan kauniit kuvat!

    Nuoruus on ystävyyden aikaa. Opiskeluaikana ystäviä pystyi tapaamaan usein, eivätkä työt ja perheet olleet rajoittamassa tapaamisia. Muistot onneksi kantavat, eivätkä ystävyyssuhteet ole rauenneet, vaikka tapaamisia on nykyään harvemmin.

  35. Yksi parhaista muistoista liittyy erääseen saareen, jossa vietimme yhdessä ystäväni kanssa unohtumattomia kesäpäiviä ja öitä. Illan tullen sammakot tulivat ulos koloistaan. Niitä sitten keräilimme ja vapautimme vuoron perään. Päivällä sama homma jatkui, vuorossa olivat tällä kertaa vain kolmipiikit. Mikä parasta olemme suunnitelleet toteuttavamme samanlaisen reissun tulevaisuudessakin! Ieasig@utu.fi

  36. Ystävillä, jotka ovat olleet lapsuudesta asti, on omanlainen paikka elämässäni aina. He ovat nähneet minun kaikki kasvun ilot ja kivut. Toisaalta olen löytänyt nyt aikuisena ihan huikeita ihmisiä rinnalleni. Eräskin henkilö tuli elämääni aivan yllättäen lähes 10 vuoden tauon jälkeen ja ihan kuin kadoonneita vuosia ei olisi välissä ollut. Yhteys löytyi ja tuo yhteys on ollut jo yli 3 vuotta. Olen eri mieltä väitteestä, että aikuisena ei löydä uusia ystäviä. Se ystävyys ruuhkavuosina on vain erilaista kuin nuorempana. -Tytti

  37. Ruuhkavuosissakin on tilaa ystävyydelle, kun kalenterista varaa säännöllisesti toistuvan lenkkiajan ystävän kanssa. Maailma paranee ja kunto kohenee samalla. On ihanaa päästä liikkeelle ilman lapsia ja ehtiä jutella rauhassa. Jennipitka@gmail.com

  38. Hih. Kauniit tunnelmakuvasi toivat heti mieleeni ystävyyden ennen kuin pääsin edes tekstiäsi lukemaan. Johtunee siitä, että olemme viime aikoina ystävien kanssa jakaneet tunnelmia niinkin pienestä (meille suuresta) asiasta kuin vaahdotetusta maidosta aamu- ja iltapäiväkahvien luksuksena – yksin tai yhdessä. 🙂 <3

    noratar@gmail.com

  39. Sain Piilopaikka-sarjan kannun läheiseltä ystävältäni tämän häiden jälkeen muistoksi, kun olin hänen kaasonaan. Näiden astioiden äärellä luotaisiin varmasti uusia ihania muistoja.

    sannamariatarvainen at gmail.com

  40. Hauskoista muistoista tulee mieleen kaikki kommellukset puoli vuotta vanhemman serkkuni kanssa lapsena perheeni maatilalla. Me esimerkiksi kiivettiin isoon puuhun, josta sitten katkesi oksa ja pudottiin. Onneksi oli pehmeä lasku — kompostikasaan! :DDD

    talvilapsi@hotmail.com

  41. Minulla muistoja hyvän ystävän kanssa teehetkistä jo vuosien takaa. Hyvän ystävän kanssa istuttiin juomassa teetä, juttelemassa ja pelaamassa korttia. Joskus jopa ennustettiin niistä korteista 🙂 Sama ystävä on vieläkin tärkeä ja vähintään pari kertaa kuussa istutaan alas kertomaan kuulumisia ja teetä juomaan

    arhippainen@luukku.com

  42. Hieno blogi sinulla, bongasin arabian kautta tänne 🙂 upeat kuvat, värit sointuu tosi hienosti. Taidan seurailla instan kautta…
    Ystäviin liittyy paljon huippuja muistoja: ainakin kaksi tulee mieleen kunnon räkätyskohtaukset kesälomamatkoilla ja kesäinen piknikki..musiikkia, karkkia ja herkkuja.

  43. Monet biletykset ystävien kanssa on jääny mieleen 😉 Esim. kerran tultiin aamubussilla kotiin baari-illan jälkeen ja ihmiset oli menossa töihin samalla bussilla. Jäätiin kotipysäkillä pois ja joku mies tuli vastaan ja sanoi “party girls” 😀 Aurinko alkoi jo paistaa (oli kesä) ja me mentiin nukkumaan!

    reetta-r@hotmail.com

  44. Muistan kun lapsuudessa pääsin aina isän kanssa kalastusreissuille ja ne olivat parasta aikaa.
    lintu6(at)luukku.com

  45. Kaksoissiskoni on paras ystäväni. Hauskoja tarinoita ja ihania muistoja riittää 25 vuoden edestä, mutta mukien teemaan sopivasti talvesta tulee mieleen kun leikittiin samanlaisissa talvihaalareissa iskän tekemässä lumilinnassa Vili-koiranpennun kanssa ja juotiin päärynän makuista mehukattia, jota kutsuttiin värinsä vuoksi fairyksi 🙂

    akai23q@windowslive.com

  46. Kaksoissisköni on paras ystäväni. Hauskoja tarinoita ja ihania muistoja riittää 25 vuoden ajalta, mutta mukien teemaan sopivasti talvesta tulee mieleen kun leikittiin iskän tekemässä lumilinnassa samanlaisissa haalareissa Vili-koiranpennun kanssa ja juotiin päärynänmakuista mehukattia, jota värinsä vuoksi kutsuttiin fairyksi 🙂

    akai23q@windowslive.com

  47. Nuoruuden ystävien kanssa vesisateessa telttaretkellä ihanassa Suomen suvessa juhannuksena joskus kauan sitten.Vettä satoi jo kun telttaa pystytettiin ja tulihan sitä vettä vielä yölläkin.Ei meillä ollut patjoja eikä peittojakaan,mutta olihan kuitenkin “katto” päällä.Kosteanpuoleinen yöpyminen maapohjalla ei ihmeemmin haitannut ja aamulla jo hypättiin autoon ja matka jatkui kohti uusia maisemia.

    josjakun (a) yahoo.fi

  48. Pikkulapsena mulla oli ihan paras ystävä, sen kanssa tehtiin kaikkea hölmöä. Oltiin tosi samanlaisia ja jotenkin ymmärrettiinkin toisiamme lähes ilman sanoja, tai ainakin sellainen muistikuva minulle jäi. Harmittavasti yhteinen seikkailumme jäi lyhyeksi, kun kaverini vanhemmat erosivat ja kaveri äitinsä kanssa muutti kauas pois. Joskus mietiskelen, että minkälainen ystävyys meille olisi kehittynyt vuosien mittaan.

    talviuninalle (at) gmail.com

  49. Ystävät tuovat elämään paljon iloa! Kouluaikana istuimme Johannan kanssa harva se ilta teekupin ääressä jutellen niitä näitä. Joskus ehkä läksytkin tehtiin, mutta pääpaino oli vaihtaa kuulumiset, puhua pojista, haaveista, tavoitteista… Nykyään nähdään harvoin, kun etäisyyttä on monta sataa kilometriä, mutta kun nähdään, juttu jatkuu siitä mihin se edellisellä kerralla jäi.

  50. Parhaita hetkiä nykyisin hyvin kiireisessä arjessa on ne hetket, kun paras ystäväni tulee kylään ja keitellään rauhassa kahvit ja parannetaan maailmaa. Monesti puheenaiheet ovatkin näissä keskusteluissa hyvin lennokkaita ja toisaalta on myös ihanaa vuodattaa omista murheistaankin, kun tietää toisen ymmärtävän ja tukevan. Monesti läppäkin lentää näissä sessioissa aikalailla ja saa varoa, ettei pissaa housuunsa. Joka tapauksessa nämä sessiot ovat itselleni nykyisin hyvin tärkeä henkireikä, enkä luopuisi niistä mistään hinnasta.
    uniriepu@luukku.com

  51. Ystävien kanssa vietetyistä hetkistä on paljon ihania muistoja! Ja miten onkaan onni omistaa ihania ystäviä joiden kanssa ystävyys pysyy kilometrien välimatkasta huolimatta. Elämän rankat koettelemukset on olleet kevyempiä kantaa kun ne on saanut jakaa ystävien kanssa. Kiitollinen heistä! <3

  52. Minulla on ystäviä, joiden kanssa olemme pitäneet yhtä jo ala-asteelta asti, mutta nykyään asumme kaikki eri paikkakunnilla ja näemme kovin harvoin. Vuoden kohokohtia ovat tapaamisemme mökkireissuilla, pikkujoulujen merkeissä tai muuten vaan jonkun luona kokoontumalla. Jokaisella kerralla tuntuu, kuin viime näkemisestä olisi vain pieni hetki.

    -Kipsuli-
    fredriikka1@luukku.com

  53. Hyvät ystävät tietää siitä, että vaikka on valtameri välissä niin koti-Suomeen takasin tullessa kahvi hetki muuttuu kahvipäiväksi ja sitäkautta yöksi ja “hetki” ei vieläkään kata kaikkea sitä iloa ja surua, jonka haluaa jakaa toisen kanssa. Ja voi olla, että kahvi-hetken katkaisee toisen ystävyksen pakollinen meno, mutta se ei estä sitä iloa mikä syntyi vain siitä pienestä hetkestä, jonka toiselle sai elämästään jakaa.

    raita.kivilahti@gmail.com

  54. Hyvät ystävät tietää siitä, että vaikka on valtameri välissä niin koti-Suomeen takasin tullessa kahvi hetki muuttuu kahvipäiväksi ja sitäkautta yöksi ja “hetki” ei vieläkään kata kaikkea sitä iloa ja surua, jonka haluaa jakaa toisen kanssa. Ja voi olla, että kahvi-hetken katkaisee toisen ystävyksen pakollinen meno, mutta se ei estä sitä iloa mikä syntyi vain siitä pienestä hetkestä, jonka toiselle sai elämästään jakaa.

    raita.kivilahti@gmail.com

  55. Hyvät ystävät ei häviä vaikka on valtameri välissä. Sovittu kahvi-hetki muuttuu kahvi-päiväksi ja sitä kautta -yöksi, eikä vieläkään kerinnyt kertoa sitä kaikkea iloa ja surua, minkä ystävälleen haluaa jakaa. Joskus hetken katkaisee toisen pakollinen meno, mutta se ei estä sitä ilontunnetta, jonka pieni kohtaaminen sai aikaan.

  56. Parhaimmat hetket ovat niitä, kun tehdään ruokaa tai leivotaan yhdessä: kerrotaan huonoja vitsejä ja nauretaan vedet silmissä. Lopuksi katetaan pöytä yhdessä ja nautitaan 🙂

    riikka_21@hotmail.com

  57. Hyvät ystävät tunnistaa siitä, että vaikka ei oltaisikaan nähty vuositolkulla (asun ulkomailla), niin tavatessa tuntuu, kuin oltaisi juuri viikko sitten istuttu yhdessä viimeksi. Juttu lentää ja nauru raikaa! 🙂
    T: T / RAKO6
    blog.rako6@gmail.com

  58. Parhaita muistojani ystävyydestä on kun parhaan kaverini kanssa päätimme karata vuonna -99 Apulannan keikalle Köyliöön. Matkasimme tuntitolkulla Jyväskylästä Tampereelle, Köyliöön ja lopulta kävelimme varmaankin 3h jostain tienhaarasta keikkapaikalle. Kävimme keskellä ei mitään ojassa pissalla ja liekö meillä mitään syötävääkään oli. Pääsimme keikkapaikalle ja minä onneton muistin etten kertonut kotona missä olen – kaveri oli sujuvasti valehdellut olevansa meillä yötä. Ei muuta kuin soittamaan kotiin että jään kaverille yöksi. Keikkapaikalla oli tietysti jo kova meteli (kännykkää ei ollut) ja yritin väittää että kyllä täällä kaverilla ollaan ja musiikkia kuunnellaan. Keikka oli sitten alkamassa kun tuli kuulutus – Katja ja Minna, soittakaa heti koteihinne. O-M-G. Mistä ne tiesi missä me ollaan ja voi noloutta kun nyt ne Apulannan pojatkin kuuli kuulutuksen (oltiin nähny pojat muutaman kerran ja tietysti valehdeltu olevamme täysi-ikäisiä). Ei tietenkään uskallettu soittaa koteihin, oltiin paniikissa vaan. Keikka alkoi ja päätettiin sitten kesken keikan käydä narikasta hakemassa ruusu joka meillä oli mukana pojille. Yhtäkkiä kuuluu huuto KATJA. Käännyimme ja Katjan täti on tullut paikalle meitä hakemaan Forssasta asti. Itkua vääntäen lähdimme hänen mukaansa ja seuraavana päivänä maitojunalla kotiin. Eniten silloin otti aivoon kun minä sain arestia ja kaveri ei.. Jälkeenpäin mietin että eihän meillä ollut edes majapaikkaa mietitty yöksi, missälie pusikossa ajateltiin yömme viettää (tai tomppeleina ehkä oltiin varmoja että kyllä se Apiksen keikkabussi meidät lähimmälle asemalle vie). 😀

  59. Hyvän ystäväni kanssa on aina mukava istua alas. Yhdessä laitetaan tarjoilut, samalla rupatellen. Sitten istutaan kauniisti katettuun ja herkkuja notkuvaan pöytään, syödään pitkän kaavan mukaan. Tämän ystävän kanssa vietetyistä hetkistä saa virtaa pitkälle harmaaseen arkeen…
    marialuok(at)gmail.com

  60. Koristelimme kakun reunaa. Minä pidin kakusta kiinni ja käänsin samalla kun ystävä sirotteli koristeita. Hän totesi hätäisenä “männää, männää” (eli mennää) koska suklaa valui. Lisäsin sitten vauhtia ohjeen mukaan. Hän huusi uudelleen “MÄNNÄÄ-Stop, hidasta, MÄ EN NÄÄ”
    Ahaa!!! Siis sitä hän oli koko ajan huutanut. Nauroimme mahat kippurassa. Yli 25 vuotta tunnettu, mutta silti ei aina kommunikaatio pelaa.

  61. Satuimme porraskäytävään vauvat käsivarsillamme,kummankos sait kyselimme toisiltamme. Poikia olivat molemmat,Pojilla oli vain kolme viikkoa ikä eroa.Ihmettelimme miten emme olleet huomanneet toisiamme synnytysvalmennuksessa eikä odotusaikana.Asuitte kerrosta ylenpänä,meistä tuli toistemme tuki ja turva,molemmat kun olimme ensi kertaa äitejä.Pojat kasvoivat ja leikkivät aina yhdessä, me äidit vaihdoimme kuulumisia ja autoimme toisiamme silloin kun toisen voimat oli lopussa.Niin meidän äitien kuin poikien ystävyys on edelleen hyvä ja luja.Tyttärillemme tuli reilu vuosi ikä eroa,olemme puolin ja toisin toistemme tyttöjen kummeja ,myös tyttäremme ovat hyviä ystäviä keskenään.Tiedän,että tämä ystävyys kestää ja pysyy

  62. Pieni arkinen hetki eiliseltä, joka lämmittää mieltä: Ystävä tuli auttamaan lämmityspuiden kantamisessa, homma joutui ja samalla tuli vaihdettua kuulumiset. Puiden kantamisen jälkeen juotiin kahvit pullan kera. Ystävän kanssa aika menee aina nopeasti, mutta onneksi pian taas nähdään uudestaan! 🙂 – Heidi heidi.nerg@gmail.com

  63. Mulla on ystävä jonka kanssa ollaan tunnettu koko elämämme, 38 vuotta. Vanhempamme olivat kavereita ja heidän perheensä asui mummolamme naapurissa, minä synnyin ensin ja olen vajaan kuukauden vanhempi. Olimme samassa päiväkodissa ja koulussa, kunnes meidän perhe muutti toiselle paikkakunnalle, melkein 300 km päähän. Onni oli kuitenkin se, että ystäväni isovanhemmat asuivat samassa (uudessa) kaupungissa ja näimme edelleen. Teininä karkailtiin öisille reissuille, liftattiin, käytiin katsomassa bändejä ja tehtiin kaikkea hauskaa ja hullua, joskus pelottaviakin juttuja, mutta aina oli onni ja suojelusenkelit mukana.

    Jossain vaiheessa opiskelut, poikaystävät ja elämäntilanteet vei meidät erilleen, emme nähneet vuosiin, kunnes ystäväni otti yhteyttä muutama vuosi sitten. Sen jälkeen olemme taas olleet yhteyksissä jatkuvasti. Kun hän muutti viime vuonna takaisin Suomeen, olemme viestineet tai puhuneet lähes päivittäin. Olemme myös matkustaneet taas yhdessä, viime vuonna oltiin viikko Turkissa ja tänä vuonna lennettiin kahdeksi viikoksi Dallasiin. Uusi reissu on jälleen suunnitteilla. 😀 Olen kiitollinen ystävästäni. <3
    sannamaria77 at gmail.com

  64. Ensimmäiseksi mieleen tulee parin päivän takaa hetki, jolloin ystäväni kertoi kauhutarinaa hämähäkistä, joka mönki hänen sohvansa alla. Kauheassa hämähäkissä ei tietenkään ole mitään hauskaa, mutta se vähän huvitti, että tämä melkein 10 kilsan päässä asuva kaverini oli jo miettinyt, soittaisiko minut (ja hämähäkintapaja-kissani) hoitelemaan hämähäkin, kun kihlattukaan ei ollut paikalla 😀

    midrerella(ät)gmail(piste)com

  65. Ihanina muistoina ovat säilyneet kaikki aamubrunssit, joita meillä oli tapana järjestää ystäväporukalla opiskeluaikoina Helsingissä. Olimme vuorotellen jokaisen luona.

  66. Minulla on paljon muistoja erilaisista hetkistä kupposen ääressä siskon kanssa. Milloin maistellaan uutta teetä, milloin testataan skones-reseptiä… Kameran kuvatkin tuppaa olemaan aina kuvia erilaisista teekattauksista. Harmi on se, että sisko asustaa nykyään muilla mailla vierahilla, mutta onneksi nähdään monta kertaa vuodessa ja viestitellään joka viikko. Ei se kuitenkaan korvaa yhteisen teekannun äärellä istumista…
    pauleceb(at)gmail.com

  67. Hyvä ystäväni asuu tällä hetkellä kaukana, kaipaan kovasti teehetkiä ja maailmanparantamista kiireettöminä tuokioina, jolloin pohdittiin päivän politiikkaa, sydänsuruja ja mitä milloinkin. Onneksi ystävä taas pian palaa takaisin kotinurkilleen, vaikka onhan hänelle toki voinut aina soittaa
    sampsapie(at)gmail.com

  68. Minun rakas ystäväni on pysynyt mukana ylä- ja alamäissä jo parikymmentä vuotta. Asumme eri paikkakunnilla, mutta ne viikonloput kun kylästellään toistemme luona, ovat aina rentouttavaa aikaa. Kokataan yhdessä, muistellaan vanhoja ja suunnitellaan tulevaa!
    kristapasm(at)gmail.com

  69. Tutustuimme parhaan ystäväni kanssa synnärillä. Meille molemmille syntyi silloin kolmas lapsi ja kolmas tytär. Vauvoilla ei ollut kuin muutaman tunnin ikäero. Vanhemmat lapsemmekin olivat samanikäisiä, olimme kouluttautuneet samaan ammattiin, etunimemmekin olivat hyvin samantyyliset jne. Löytyi niin monta samankaltaisuutta, että oikein ääneen nauroimme miten kaikki voikaan olla mahdollista! Siitä päivästä lähtien olemme olleet erottamattomat. Vaikka kilometrejä välillämme on useita kymmeniä, tapaamme aina kun mahdollista. Juttu jatkuu aina siitä mihin se edellisellä kerralla jäi. Ystävät ovat yksi ihanimmista asioista elämässä <3
    pienilintukoto@gmail.com

  70. Parasta on kyhjöttää ystävän kanssa sohvan nurkissa ja parantaa kynttilöiden valossa maailmaa! Ne hetket tuo valoa elämään synkimmälläkin hetkellä. Ystävyyden tärkeyttä ei kyllä voi liikaa arvostaa! Ja voi, nuo astiat on niin kauniita! 😍
    Nii-na@hotmail.com

  71. Tapasin parhaan ystäväni pienellä paikkakunnalla yläasteiässä ja vaikka olimme monella tapaa hyvin erilaisia, meillä oli hämmästyttävän samanlainen vaatemaku. Usein toisistamme tietämättä valikoimme lähes identtiset asut kouluun ja saimme koko päivän kuulla kuittailua siitä, kuinka olimme muka tarkoituksella pukeutuneet niin.

    Olimme yläasteikäsiä ysärin aikaan, joten grungevaatteet olivat muotia ja oli todella hämmentävää kun pääsimme ensimmäistä kertaa penkomaan toistemme vaatekaappeja vain huomataksemme niistä löytyvän täysin samanlaisia vanhempiemme vanhoja neuleita, retroverkkatakkeja ym. eli vaatteita joita ei löytänyt vaatekaupasta siihen aikaan. Samankaltaisuus oli siis puhdasta sattumaa, mutta oli hassua että jollakin niin läheisellä oli niin samanlainen maku.

    Muutettuamme eri paikkakunnille lukioikäisinä ja tavattuamme satunnaisesti saattoi sillonkin molempien päältä löytyä täysin samanlainen paita, kummallakin tosin eri värisenä 😀 Nykyään molempien tyyli on muuttunut, mutta uskallan silti vaikka sokkona ostaa kaverille lahjaksi vaatteita, sillä pystyn luottamaan jonkinlaiseen ensituntumaan ja fiilikseen mikä vaatteesta tulee. Vielä toistaiseksi en ole osunut harhaan lahjojen valinnassa, onneksi 😀 jolielaide00(at)gmail.com

  72. Yksi hauska muisto tuli mieleen ihan pikkutyttöajoista:) Olit käymässä meillä lomareissulla ja oltiin jostain kummasta saatu pussillinen karkkia mitä mentiin sitten yhdessä tuhoamaan vaatekaappini pohjalle. Muistan elävästi sen, kun istuimme kuin pienet porsaat minimaalisen vaatekaappini pohjalla pimeässä ja syödä mussutettiin tyytyväisenä niitä karkkeja.:) Vaikka nykyään mikä tahansa herkkuhetki kaipaa usein vähän enemmän tyyliä ja kauneutta kuin mitä muun muassa sillä kaapilla oli silloin tarjota, on se ystävän seura kuitenkin tarpeen tullen ihan riittävä tuomaan sen “kauneuden” hetkeen kuin hetkeen::)

  73. Tästä on jo aikaa yli 40 vuotta, kun talvipakkasella menimme tyttökaverini kanssa omatekoiseen majaamme, joka oli oikeastaan työmiesten lautavarasto, jossa säilytettiin puutavaraa. Lautojen päällä oli katos, alhaalla oli kivasti tilaa majailla kylmällä tai huonolla säällä. En muista kumpi toi tulitikut ja kumpi kettukarkit (Pihlaja), joita sitten poltimme “nuotiossa” ja oli kyllä hyvää ja jännää.
    Anneli

  74. Parhaat muistot ystävyydestä on lapsuudesta kun parhaan ystävän kanssa sovimme että sitten joskus kun olemme aikuisia ja menemme naimisiin olemme toistemme kaasoja, nyt kun ystävyyttä takana 30 + vuotta tuo lupaus toteutetaan ensi kesänä kun edelleen paras ystäväni on kaasona häissäni.
    hanna.hietanen@gmail.com

  75. Pitkäaikaisin ystäväni jäi kotipaikkakunnalleni, kun muutin opiskelujen perässä. En asu edes kaukana, mutta silti ei tule käytyä kotona usein. Yleensä reissut ovat niitä päivän pikaisia käyntejä, joiden aikana haluaa rentoutua ja viettää aikaa perheen kanssa. Hän on myös niin usein töissä, että tapaamiset venyvät senkin takia. Viestitellään kuitenkin aina välillä ja lähetellään snäppejä, hauskaa on aina kun tavataan. Vieläkin on ikävä lukioaikaa, jolloin tehtiin yhdessä töitä ja kuinka pelailtiin bilistä.
    eveliina.tikkala@gmail.com

  76. Tästä talvisesta muistosta on jo yli 40 vuotta aikaa, kun olimme ystäväni kanssa majassamme, joka oli oikeastaan työmiesten puukatos, jossa säilytettiin kaikenlaista lautatavaraa hyllyillä. Alhaalla oli sopivasti tilaa kahdelle pienelle tytölle. En muista kumpi toi tulitikut ja kumpi kettukarkit (Pihlaja), joita sitten poltimme “nuotiossa”. Karkit maistuivat hyviltä ja meillä oli niin jännää. Siellä oli kiva viettää aikaa, jos oli kova pakkanen tai muuten huono ilma.
    Anneli
    tuula.mille@hotmail.com

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *