Minut tunnettiin aiemmin hame-ja mekkotyttönä – pukeuduin ennen helmoihin lähes päivittäin, housuihin todella harvoin tai en koskaan. Omassa mielessäni olen edelleen mekkotyttö, mutta huomaan asetelman kääntyneen käytännössä vähän päälaelleen, kun farkut, culottesit ja muut housuiksi luettavat vaatekappaleet ovat syrjäytäneet mekot arkikäytöstä lähes kokonaan. Syitä tälle on varmasti monia: tyyli muuttuu, ehkä pyrin välttämättään liiallista tyttömäisyyttä pukeutumisessa, ehkä ne farkut ovat usein vain helpompi ja toimivampi valinta, hameiden kanssa takkien yhdistely on usein vaikeaa ja sukkahousut ovat todella ärsyttäviä.
Kesällä helmojen käyttö on tosiaan helppoa, mutta syksyllä mekot meinaavat jäädä hengariin roikkumaan. Halusin haastaa itseni asian suhteen, ja yrittää pukeutua sukkahousuraivareidenkin uhalla taas useammin hameisiin tai mekkoihin. En koe tarvetta palata vanhaan tai yrittää muuttua takaisin mekkotytöksi joka joskus olin, ehkä ainoastaan vain yrittää hyödyntää vaatekaappini antimia vähän monipuolisemmin. Kirsikka väläytti Musla-blogissaan ajatusta myös housuista ja hameista yhtäaikaa, ehkä sitäkin pitää kokeilla?
Aloitin haasteen laittamalla päälleni Samujin pääskykuosisen fellow-mekon – se ei ehkä näissä kuvissa tule parhaimmalla tavalla esille takin alla, mutta ensimmäinen askel helmahaasteessa on nyt otettu.
Sukkahousut on hankala vaate. Niitä ei voi sovittaa ennen ostoa, mutta ostaminen ilman sovittamista on arpapeliä. Ainut mitä voi sanoa varmaa, on ettei kannata ostaa niitä kaikkein halvimpia sukkahousuja. On vaan pakko ostaa erilaisia sukkahousuja, ja kun löytää hyvät, niin laittaa tiedot ylös jotta voi ostaa seuraavalla kerralla samanlaiset. Hyvät sukkahousut ei valu, ei hierrä ja on huomaamattomat jalassa. Huonoimmillaan sukkahousut on ollut sellaiset, että 20 min käytön jälkeen ne oli pakko riisua, kun ne kutitti niin paljon. Iho oli aivan punainen. Ja niiden piti olla ihan tavalliset sukkahousut, eikä mitkään ihonkuorinta sukkikset.
Kummastelen että hengailet ilman sormusta.. Asiahan ei muille kuulu mutta jospa ette ois eroon kuitenkaan päätyny. Oletuksena kuitenki on että aviossa sormus on sormessa ainakin kotoa poistuttaessa.. Taustasi tuntien vaikutaa arvomaailmasi muuttuneen varsin paljon.
Viisaita sanoja. Itse pidän ehkä eniten ainakin tuntuman puolesta luonnonmateriaalisista, eli puuvillaisista tai villasukkiksista. Ne tosin nyppyyntyvät ja reikiintyvät yleensä todella nopeasti 😀 Halpoihin ei pitäisi sortua, mutta kun hintakaan ei läheskään aina ole se laadun tae. MUR. Alan varmaan jatkossa käyttämään hameita tosiaan housujen kanssa 🙂
Hei anonyymi, itse kummastelen, että miksi haluat lähestyä hyvin henkilökohtaisella asialla nimettömänä täällä blogissa? Jos “tunnet taustani”, eli tunnet minut jollain tasolla ja olet huolissasi avioliittoni puolesta niin miksi et ottaisi yhteyttä henkilökohtaisesti omalla nimelläsi?
En ymmärrä, että miten sormus liittyy arvomaailmaani tai miksi sormuksella ylipäätään pitäisi ilmoittaa siiviilisäätyään tai mitään muutakaan. Itse en ole koskaan oikein osannut sormuksia pitää, käytän niitä lähinnä juhlissa. Enkä ymmärrä miten sinun oletuksesi sormuksen käytöstä liittyy mitenkään minun elämääni.
Välillä sitä pohtii, että pitäisikö jakaa omasta elämästään enemmänkin henkilökohtaista puolta täällä blogissa – tällaisten kommenttien jälkeen sitä vakuuttuu taas siitä, että juttu kannattaa täällä pitää mahdollisimman pinnallisena 🙂