En yleensä innostu kamalasti vaaleanpunaisesta ystävänpäiväsälästä, mutta harvinaisen väsyttävän ja rankan, kuusipäiväisen työviikon jälkeen iso kimppu vaaleanpunaisia ruusuja todella ilahdutti. Pieni ripaus pinkkiä keskellä loskaa ja harmautta tuli jotenkin tarpeeseen. Ihmettelen, miksi ostan ruusuja niin harvoin, se on kuitenkin todella kaunis kukka. Ehkä se on jotenkin vähän liiankin uljas ja hieno omaan tyyliini, kun olen enemmän tällainen luonnonlapsi kukkien suhteen.

Kulunut viikko oli tosiaan jotenkin hankala ja tahmea, mutta onneksi se on nyt takanapäin. En tiedä olivatko planeetat väärässä asennossa, vai johtuiko kaikki vaan tuosta kamalasta säästä, mutta jotenkin mikään ei toiminut eikä mikään inspiroinut. Pienet vastoinkäymiset, kuten sateessa kävely kun bussi ei tullut ja rikkinäiset liukuportaat joiden kiipeäminen on älyttömän raskasta, tuntuivat suurilta ja välillä jopa ylitsepääsemättömiltä. Tiedättekö sen tunteen, kun jotenkin kaikki on hirveän hankalaa, mutta et oikein osaa sanoa mikä tökkii tai miksi?

Eilinen auringonpaiste toi kuitenkin ihanasti lohtua harmaaseen viikkoon ja tänään ruusukimpun lisäksi piristivät herkullinen aamiaisbrunssi oman rakkaan kanssa ja ystävien spontaani kyläily. Vaikka loskasäät näyttävät jatkuvan, niin ehkä tämä sisäinen harmaus väistyy ja huomenna alkaa parempi ja valoisampi viikko.

ps. ihanaa ystävänpäivän iltaa!