Monthly Archives: April 2016

Vaatevallankumous – who made my clothes?

pohdintaa, suomalainen design, tyyli
vaatevallankumous

Tällä viikolla vietetään vaatevallankumousta, kampanjaa vastuullisemman vaateteollisuuden puolesta. Vaatevallankumouksen tarkoitus on laittaa ihmiset miettimään omien vaatteidensa alkuperää ja kulutusvalintojensa eettisyyttä muutenkin. Vaikka eettinen ja vastuullinen muoti on nykyään tosi paljon pinnalla, uskon että suurin osa ihmisistä edelleen ostaa vaatteita huoletta miettimättä niiden alkuperää lainkaan.

Haluan itse tehdä eettisiä kulutusvalintoja ja toivoisin olevani vastuullinen kuluttaja. Silti kaapistani löytyy kuitenkin esim. H&M:n, cosin ja Monkin vaatteita ja asusteita, joiden alkuperästä minulla ei ole mitään tietoa. Oi mutsi mutsi-blogin Elsa nosti mielestäni kirjoituksessaan hyvin esille haasteen mikä liittyy eettisiin vaatteisiin: sellaisia arjen perusvaatteita on vähän huonosti saatavilla, tai jos on, niin niistä ei ole tarpeeksi tietoa. Mistä löytyyy eettiset sukkahousut tai farkut? En ole aina onnistunut löytämään budjettiini tai makuuni sopivia vaatteita vastuullisten merkkien valikoimista, joskus ei ole edes aikaa etsiä. Onneksi nykyään yhä useammat merkit kiinnittävät huomiota vastuullisuuteen vaatetuotannossa, ja valikoima kasvaa kokoajan. Toisinaan teen myös vaatteita tai asusteita itse, joskus teen huippulöytöjä kirppareilta. Kuluttajanakin voin halutessani kehittyä kokoajan: itsensä tai muiden syyllistäminen ei kuitenkaan auta tässäkään asiassa ketään, mutta tietoisuus auttaa.

vaatevallankumousvaatevallankumousvaatevallankumous

Tällä kertaa en pukenut vaatevallankumousta varten mitään vaatetta väärinpäin, mutta lähdin selvittämään päälläni olevan asun eettisyyttä.

Ostin viime viikolla Arelan ihanat kuvissa näkyvät Shiori-kesähousut. Arela on kolmen naisen perheyritys ja suunnittelu on 100% suomalaista, mutta nämä housut ovat lisäksi suomalaiset myös tuotannoltaan! Shiorit on ommeltu punavuoressa, todellista lähituotantoa siis.

Samujin kauniit mokkanahkanilkkurit on suunnitellut Musla-blogistakin tuttu Kirsikka Simberg ja kengät on valmistettu pienessä tehtaalla Italiassa.

Hapsulaukku oli ennen muutosta nuupahtanut ja likaantunut laukkuyksilö, joten annoin sille uuden elämän tuunaamalla. Vaatteiden ja asusteiden käyttöiän pidentäminen huollolla ja korjauksilla on myös vastuullisuutta kuluttamista.

Neule ja housut Arela / kengät Samuji / laukku DIY

Makuuhuonejuttuja

koti ja sisustus, pohdintaa

Vietin viikonlopun Oulussa työreissulla. Viikonloppu oli täynnä ohjelmaa ja menin joka ilta aina superväsyneenä nukkumaan, mutta uni ei vaan tullut. Jostain syystä aina toisinaan vieraassa paikassa nukahtaminen ja nukkuminen on älyttömän hankalaa. Kun uni lopulta tuli, niin se oli katkonaista ja heräsin ihan liian aikaisin, vaikka olisin voinut nukkua pidempään. Omaa petiä tuli todellakin ikävä.

Toisaalta sitä ajattelee, että väliäkös sillä mihin sitä päänsä kallistaa, kyllähän väsyneenä nukkuu missä vain. Mutta oma sänky on kuitenkin aina se tärkein, se tuntuu turvalliselta ja omalta. Omassa pedissä nukkuu aina parhaiten ja näkee hassuimmat unet. Tänä aamuna näin juuri ennen heräämistäni sellaista unta, missä mieheni oli mennyt käyttämään varhain aamulla koiraa ulkona mutta unohtanut avaimen sisään. Hän oli soittanut ovikelloa ja summeria kolmen tunnin ajan ja lähettänyt sata viestiä, mutta itse nukuin tyytyväisenä heräämättä. Unelmani hyvin nukutusta yöstä toteutui siis unessakin..

Makuuhuoneen sisustus tuntuu muuttuvan nykyään usein. Vaihtelen yöpöytää fiiliksen mukaan ja kerään siihen erilaisia tavaroita aina päivästä riippuen. Lakanoissa suosikkini ovat tällä hetkellä Familonilta saadut ruutulakanat – mallistossa on myös ihania yksivärisiä pellavalakanoita, mutta heittäydyin tällä kertaa hurjaksi ja valitsin riehakkaan ruudun. Hyvä niin, sillä pellavalakanoita tästä taloudesta jo löytyykin, ja raikas ruutukuosi tuntuu nyt ihanan keväiseltä vaihtoehdolta.

ps. blogin nimi on muuttumassa – luukkuja jää pian unholaan ja jatkossa kuljen Viena K-nimellä. Muutamaan otteeseen on kyselty, että mistä tuo kirjan K tulee, kun se ei ole sukunimeni ei ala k:lla. Hyviä arvauksiakin on tullut, mutta ei, en ole eronnut eikä toinen nimeni ole Kaarina. K on tyttönimeni ensimmäinen kirjain ja se tuntui sopivan etunimeni kanssa hyvin yhteen: Viena K kuulostaa kivalta ja sopivan iskevältä. Ei sen kummempaa.

Vegaaninen parsarisotto

reseptit, ruoka, vegan
vegaaninen parsarisotto

Viime viikolla syötiin kevään ensimmäiset parsat! Tämän ruokasesongin otan aina yhtä suurella innolla vastaan. Vihreää parsaahan saa kaupoista talvellakin, mutta perulainen parsa ei kuulu meidän ruokapöytään, odotellaan aina eurooppalaisia. Ja kun ne vihdoin huhtikuun tienoilla ilmestyvät kauppojen hyllyille, koen samaa lapsellista intoa keväästä, parsakaudesta ja lähestyvästä grillisesongista. Elämäni parasta parsaa olen syönyt lapsuudenkodissani, äitini on kasvattanut sitä oulussa omalla pihalla. Jos joskus saan oman pihan, niin aion välittömästi aloittaa parsankasvatuksen, vaikka se ei kuulemma olekaan mitään hätähousun työtä: yleensä parsa tuottaa sesonkia vastan kolmantena tai neljäntenä vuonna.

Vegaanisille resepteille tuntuu olevan kysyntää kovasti snapchatissa, joten pyrin kunnostautumaan tässä asiassa myös blogin puolella. Olen ruokakuvaajana vähän ajoittelija vielä, mutta ei pidä laittaa rimaa heti liian korkealle, ehkä tällaiset yksinkertaisemmatkin ja vähemmän stailatut kuvat ihan oikeista ruokailuhetkistä ovat välillä paikallaan.

vegaaninen parsarisotto

Vegaaninen parsarisotto kahdelle

Nippu vihreää parsaa
Oliiviöljyä
2 salottisipulia
3 dl risottoriisiä
1 dl valkoviiniä
5 dl kuumaa kasvislientä
violife prosciutto parmesania tai muuta vegeparmesania
suolaa ja mustapippuria

Huuhtele parsat ja napsauta tyvestä puumainen osa pois. Vihreää parsaa ei tarvitse kuoria! Paloittele parsapalat ja levitä uunivuokaan, valuta päälle oliiviöljyä ja paista 225-asteessa n. 10min.

Hienonna sipulit. Kuumenna öljy pannulla tai kattilassa, ja kuullota sipuleita hetki. Lisää risottoriisi ja jatka kuullottamista, kunnes riisi on läpikuultavaa. Lisää valkoviini ja sekoittele, kunnes viini on imeytynyt riisiin. Lisää tämän jälkeen kasvislientä aina desilitra kerrallaan, kunnes se on imeytynyt – risotto on valmis, kun kaikki neste on imeytynyt ja riisi on sopivan kypsää ja kosteaa.

Lisää risottoon parsanpalat, säästä nuput. Kuumenna risotto ja mausta suolalla ja pippurilla. Annostele lautasille, raasta päälle reilusti violifen parmesania ja koristele parsannupuilla. Nauti heti.