Sateisen viikon keskelle mahtui yksi aurinkoinen, lähes helteinen hetki – onnekseni satuin juuri silloin menemään Kansalaistorille Taste of Helsinkiin. Muistan aiemmilta vuosilta ToH:in juurikin sateisten ja tuulisten päivien ruokafestarina, jossa lautaset lentävät ja kahvi laimentuu sadevedestä. Tänä vuonna kävi siis tuuri sään suhteen, poistuimme alueelta juuri kun sade alkoi häiritä festaritunnelmaa.
Olen ollut Taste of Helsingissä useita kertoja aiemminkin ja aina tykännyt: tapahtumassa kun pääsee maistelemaan samalla kertaa useiden huippuravintoloiden annoksia pikkurahalla. Tämä kerta oli kuitenkin erilainen aiempiin verrattuna, sillä osallistuin tapahtumaan ensi kertaa vegaanina ja minulla ei siis ollut mitään tietoa siitä, että löytyisikö tällaiselle ruokarajoitteiselle mitään syötävää. Onneksi mukana oli parasta seuraa: henkisenä tukena ihana kanssavegaani Nina ja kärsivällisesti kuvaus-assareina ja malleina toimineet muut rakkaat: Jenni, Arttu, Johanna ja Joonas.
Ravintola Grönin listalta ei löytynyt mitään valmiiksi vegaanista, mutta he ystävällisesti tuunasivat kasvisannoksensa vegaanille sopivaksi jättämällä ilmeisesti maitotuotteita sisältäneen tattaririeskan pois. Marinoitu perunasalaatti lipstikan kera oli herkullinen ja hävisi nälkäiseen suuhun nopeasti, mutta riisuttu annos oli tietenkin hitusen tylsä. Kuulin kuitenkin että Grönistä tavallisesti saa hyvin vegaanista ruokaa ja paikkaa on kehuttu muutenkin paljon – täytyy siis pian päästä testaamaan Grön kunnolla.
Summa summarum: lähdin tapahtumaan ilman ennakko-oletuksia ja yllätyin positiivisesti. Tärkeimmät asiat olivat kunnossa: paras seura, kaunis sää ja kylmät drinkit. Lisäksi löysin jopa neljä vegaanista annosta ilman suurempaa kiertelyä, en ehtinyt käydä edes joka ravintolaa läpi. Kyselyihini vastattiin aina innokkaan kiinnostuneesti niissäkin ravintoloissa, joissa vegaanista annosta ei ollut saatavilla. Nälkäisenä en Taste of Helsinkiin lähtisi, sillä kolmella pienellä alkuruoka-annoksella ei saa vielä vatsaansa täyteen, ellei sitten halua syödä samaa annosta moneen kertaan.
Ymmärrän kyllä että ruokahifistelijöiden maailmassa kunnon pääruuan täytyy sisältää jotain arvokasta lihaa tai kalaa, mutta voisiko tilanne olla toisin? Voisiko kasvipohjainen proteiininlähde olla joskus hienon annoksen pääraaka-aineena siinä missä härkä tai lammaskin? Vegaanius ei ole mielestäni mikään tämän hetken trendi, vaan yleinen suunta johon ollaan pikkuhiljaa menossa – ehkä se voisi näkyä siis vielä enemmän vaikka ensi vuoden Taste of Helsingissä?
Jollain tavalla on alkanut ärsyttämään blogissasi yhtäkkinen vegaanisuuden korostaminen. Olet ilmeisesti innostunut asiasta hiljattain sillä en ole tähän jotenkaan aiemmin häiriintynyt. en tiedä olenko ainoa joka tähän nyt tarttuu mutta kuitenkin 🙂
Ymmärrän hyvin että se varmasti ärsyttää jollain tasolla, kun siitä olen nyt paljon puhunut – olen tosiaan ollut vegaani vasta puoli vuotta ja asia on vielä itselle uusi ja siksi siitä jauhaa innostuneesti niin paljon täälläkin. Tietenkin kun ruuasta puhuu niin se vegaanisuus liittyy siihen tietenkin aika vahvasti, ja tälläkin kertaa halusin tehdä nimenomaan tästyä näkökulmasta jutun ToH:ista, koska uskon että joitakin se voi taas kiinnostaa 🙂 Mutta uskon että tilanne tasoittuu pikkuhiljaa, jatkossa varmasti tulee ruokapostauksia joissa vegaanisuutta ei mitenkään erikseen mainita 😉
Mulla oli aiemmin blogin kirjoittamisen suhteen tosi paljon sääntöjä, pelkäsin ärsyttämästä ihmisiä liian provosoivilla jutuilla jne, mutta nykään yritän olla välittämättä siitä – aina jotain kiinnostaa ja jotain toista ehkä ärsyttää. Mutta on hyvä tietenkin kiinnittää huomiota siihen, ettei liikaa toista itseään joka jutussa ja pyrkii kirjoittamaan monipuolisesti eri aiheista 🙂
Hei, itse vegaanina pidän taas kovasti, että tavan-blogeistakin löytyy nykyisin ruokaohjeita, jotka soveltuvat myös itselle (ja sikäli kaikille). Mutta mikä minua kummastuttaa, ovat esimerkiksi nahkakenkien ostelu vielä senkin jälkeen kun vegaaniksi on ryhdytty. Näen tässä pienen ristiriidan lähinnä 🙂
Hei, itse vegaanina pidän taas kovasti, että tavan-blogeistakin löytyy nykyisin ruokaohjeita, jotka soveltuvat myös itselle (ja sikäli kaikille). Mutta mikä minua kummastuttaa, ovat esimerkiksi nahkakenkien ostelu vielä senkin jälkeen kun vegaaniksi on ryhdytty. Näen tässä pienen ristiriidan lähinnä 🙂
Hei, kiva kuulla että reseptit kiinnostavat! Ja niitä on luvassa tosiaan jatkossakin 🙂
Olen tosiaan vegaani vain ruokavalioltani, oikea termi olisikin ehkä kasvipohjaista ruokavaliota noudattava? Olen kirjoittanut tosiaan blogissa aiemminkin siitä, että vaatteissa ja kengissä pyrin huomioimaan ensisijaisesti vaatteiden eettisyyden ja kestävyyden yleisesti vegaaniuden sijaan – ostan mielummin 5v kestävät nahkakengät jotka mukautuvat jalkaani kuin keinonahkaiset epäsopivat kengät kaksi kertaa vuodessa. Vegaaninen vaihtoehto ei mielestäni ole aina absoluuttisesti paras. Täältä löytyy ajatuksiani aiheesta yleisesti: http://www.vienak.com/2016/03/ajatuksia-ilmastoystavallisesta-ruuasta.html
Hei tää oli just hyvä juttu! Kiitos! Mietin itsekin nimittäin, että olisko tuolla pitänyt mennä käymään, mutta hylkäsin ajatuksen, kun olen vähän ehkä kyllästynyt kyselemään vegaanisten annosten perään… Mutta tietenkään jos ei ole kysyntää, ei ole myöskään tarjontaa, joten ihan mahtavaa että kävit! Ehkä itsekin ensi vuonna 🙂
Mielenkiintoinen juttu! Itse en ole vielä koskaan eksynyt ToH:iin mutta täytynee kokeilla ensi kesänä, toivottavasti säät suosivat silloinkin.
Mielenkiintoista keskustelua myös yllä. Olet tuonut kirjoituksissasi vegaaniuutta paljon esiin ja ymmärrettävästi se häiritsee joitain lukijoita – mutta ymmärrettävästi sinä kirjoitat blogissasi juuri siitä, mistä haluat kirjoittaa. Itseäni vegaanisesta ruokavaliosta puhuminen ei ärsytä, sillä olemme samassa veneessä – itse aloittelin kasvipohjaisen ruokavalion noudattamisen syyskuun paikkeilla. Vegaaniksi itseään tituleeraaminen ärsyttää myös mitä ilmeisimmin niitä “oikeita” vegaaneja ja heitä, joiden mielestä asioista täytyy aina puhua tavulleen oikeilla nimillä – tai muuten viilataan linssiin. Juuri nämä “you can't sit with us”-asenteet tekevät mielestäni eniten hallaa vegaaniuuden houkuttelevuudelle – jolloin sitä ei halua kokeilla edes vähäisemmissä muodoissa moni sellainen ihminen, jota se voisi kiinnostaa. Miksi pitää härkkiä heti, jos toinen on tosisaan innoistunut jostain ja käyttää jotain termiä hieman leväperäisesti? “Hahhaa, jäitpäs kiinni valehtelusta!”. Maailmassa on varmasti tilaa ihmisille, jotka noudattavat vegaanista ruokavaliota, mutta pukeutuvat nahkakenkiin. Kannattaa tutustua heidän motiiveihinsa syödä vegaanisesti, ennen kuin kyseenalaistaa toiminnan.
http://thewildethings.com
No hei mahtavaa jos tästä oli apua! Itse tosiaan arvoin myös etukäteen että onko järkeä mennä paikalle lainkaan, mutta toisaalta kun oli pressilippu taskussa niin päätös oli helppo 🙂 Toivottavasti ensi vuonna olisi vegaanien kannalta vieläkin paremmin asiat!
Nice article and incredible photos! Here I have useful link to Kuura Palvelut site that offers siivouspalvelu at nice prieces. Check it!