Boheemielämää

Kaupallinen yhteistyö, Les Dauphins & Asennemedia

Lempioopperani on aina ollut Puccinin La bohème, boheemielämää. Romanttisissa kuvitelmissani olen oopperan päähenkilö Mimi, joka asuu Pariisissa kattojen yllä ullakkohuoneessa, ompelee työkseen silkkikukkia ja unelmoi keväästä. Mimin kanssa samassa talossa asuu joukko nuoria taiteilijamiehiä, jotka elävät taiteelle ja uskovat myös elävänsä taiteesta – tosin yksi kaveruksista joutuu polttamaan käsikirjoituksensa takassa, kun polttopuihin ei ole varaa. Oopperan juoni perustuu Henri Murgerin samannimiseen kirjaan, joka yleisti oikeastaan koko boheemiuden käsitteen; boheemilla tarkoitettiin 1800-luvulla Ranskassa yleensä kirjailijoita tai taiteilijoita, jotka viettävät erikoista ja epäsäännöllistä elämää.

boheemielämää

Välillä tuntuu, että elämäni on erikoista boheemielämää, sillä minä ja iso osa ystävistäni työskentelee luovalla alalla, omaa epäsäännölliset työajat ja usein aika tavanomaisesta poikkeavan työnkuvankin. Moni on valinnut työnsä intohimonsa perusteella, vaikka se on tarkoittanut säännöllisestä palkasta ja varmuudesta luopumista. Illat ja viikonloput saattavat usein kulua töiden parissa, mutta toisaalta arkisinkin voi olla aikaa spontaaneille illanistujaisille ja maailmanparannushetkille. Nykypäivän yltäkylläisyydessä ja etuoikeutettuina länsimaalaisina on tietenkin vähän hassua verrata meininkiämme 1800-luvun taiteilijoiden oloihin tai todelliseen boheemiuteen, johon kuuluu myös köyhyyden ihannointi ja kaupallisuuden vastustaminen – mutta aina voi vähän romantisoida pilke silmäkulmassa, yhdistävinä tekijöinä on kuitenkin rakkaus estetiikkaa ja taiteita kohtaan, halu tehdä maailmaa hiukan paremmaksi paikaksi, unohtamatta kuitenkaan elämästä nauttimista.


Itselleni on aina ollut luontevaa kutsua ystäviä kotiini, huolimatta siitä, olenko ehtinyt siivota, leipoa tai valmistautua mitenkään vieraita varten. Jos keittiö sattuu olemaan kaaoksen vallassa vieraiden saapuessa, niin tarjoilu siirretään olohuoneeseen ja ystävät saavat valita paikkansa rennosti sohvalta, lattialta tai sängyltä. Eilen pyysin lyhyellä varoitusajalla muutamaa ystävääni kylään, ja huomasin että “maistuisiko tänään lasi roseeta? Kippistellään auringolle ja lähestyvälle kesälle!”-viestistä on hankala kieltäytyä, vaikka kyseessä olisikin tiistai-ilta ja seuraavana päivänä mahdollisti rankkoja työvelvollisuuksia tiedossa itse kullakin. Spontaanius on toisinaan parasta.


Eilisen spontaanien illanistujaisten pääosaa näytteli Les Dauphinsin raikas luomurosee, joka on täydellinen valinta boheemeihin maailmanparannusiltoihin. Rhonen alueelta tuleva, juuri Suomeen rantautunut kepeä uutuusviini tuo mieleen lähestyvän kesän ja kirsikankukat Pariisissa. Pullo tätä, kimppu kukkia, vadillinen hedelmiä ja marjoja – ja voilà! Ranskalaishenkinen ilta on katettu.



Valviran ohjeistuksen mukaan alkoholia koskevat kommentit on poistettava, muut kommentit tervetulleita!

Photos: Mustarttu & Me

Related Post

4 comments on Boheemielämää

  1. Nyt kyllä.. Blogisi on oikein pätevä sisustus- ja lifestyleblogi ja nautin suuresti sen estetiikasta. En juuri kommentoi netissä, koska se on usein aiheestakin parjattua toimintaa ja myös jokseenkin hedelmätöntä.
    Nyt kuitenkin on pakko tarttua tähän kirjoitukseen. Voisinpa ohittaa olankohautuksella tämänkin hieman harkitsemattoman kirjoituksen, mutta en voi. Väittäessäsi itseäsi ja ystäväpiiriäsi jotenkin boheemiksi epäilen suuresti, oletko millään tasolla ymmärtänyt boheemiuden ajatusta.. Melko hullua, että kaltaisemme (kyllä tiedostan itsekin kuuluvani tähän luokkaan) etuoikeutetut, koulutetut ja hyvin toimeentulevat yhteiskunnan osallistuvat ja aktiiviset jäsenet tituleeraavat itseään millään tasolla boheemeiksi… Ette myöskään näkemykseni mukaan ole uutta luovia taiteilijoita. Työsi on kaiken hyvän lisäksi hyvinkin kaupallista, mistä boheemi elämäntyyli kyllä pitkälti sanoutuu irti. Myös maailmanparantaminen on jäänyt ainakin tässä blogissa melko olemattomaan rooliin.
    Kaikki kunnia blogillesi, joka tuo estetiikkaa ja hyvää mieltäkin lukijoidensa arkeen. Mutta suutari pysyköön lestissään.. Vai että boheemi ahahahahahaahahahahaahaah..

    1. Moikka Tilda, kiitos kommentistasi! Ymmärrän kritiikkisi ja se oli vähän odotettavissakin kun tätä kirjoitin. Voinet ehkä kuitenkin arvata että postaus on kirjoitettu hyvinkin pilke silmäkulmassa, ja yritin tätä vähän tuoda esille myös tekstissä mutta ilmeisesti siinä vähän epäonnistuen. 🙂 Tiedän kyllä, että boheemiuteen kuuluu ns. köyhyyden ihannointi ja kaupallisuuden jne vastustaminen vereen ja henkeen asti, siksi en voisikaan kutsua itseäni millään tasolla oikeasti boheemiksi – lähinnä yhtäläisyys tulee siitä romanttisesta mielikuvasta, ja nimenomaan tuosta “viettävät epäsäännöllistä ja erikoista elämää”-kohdasta 😉

      Blogityöni on kyllä kaupallista, mutta tiesitkö, että olen työkseni myös edelleen kuoronjohtaja? Opiskelin musiikista itselleni ammattia kuuden vuoden ajan ja niihin aikoihin taide ja sen tekeminen oli pääosassa, en hakeutunut koulutukseen rahan vuoksi. Kuoronjohtajana olen esiintyvä taiteilija ja muusikko, ja koska teen myös omia sovituksia ja kappaleita, luon myös uutta. Näistä töistä ei makseta kummoisesti työmäärään ja käytettyyn aikaan nähden, mutta silti työni kuoronjohtajana on minulle jopa tärkeämpää kuin tämä blogityö. En ole koskaan jättänyt yksiäkään harjoituksia tai keikkaa väliin minkään blogiin liittyvän asian vuoksi, mutta toisinpäin olen joutunut kyllä tekemään useinkin. Voi olla, että se, että pidän kiinni vahvasti kuorotöistäni, estää minua etenemästä jossain määrin tässä blogimaailmassa, mutta silti en aio koskaan luopua omasta kutsumustyöstäni, musiikin tekemisestä.

      Toki koen myös blogityöni olevan luovaa, kaupallisiin toteutuksiinkin tarvitaan paljon mielikuvitusta. Monen mielestä varmaan nämä kaupalliset toteutukset ovat sielun myymistä paholaiselle, mutta itsellä ainakin yritysyhteistyöt ja kampanjat ovat auttaneet viemään sekä kuvaus-että kirjoitustaitojani paljon pidemmälle ja opettaneet myös tarttumaan monenlaisiin haasteisiin pelottomasti.

      Kritiikkisi oli mielestäni ihan asiallinen ihan viimeistä lausetta lukuunottamatta, tämäkö on sitä hedelmällistä keskustelua, kun nauretaan päälle? Itse koen olevani tosi aloittelija kirjoittamisen kanssa ja mielelläni otan palautetta vastaan, jonka perusteella voin kehittää omia taitojani siihen suuntaan että ajatukseni välittyisivät lukijoille paremmin. Nyt muuten hyvästä kommentistasi jäi oikeasti vähän paha mieli. Kiitos silti – päätin muokata vähän tekstiä kommenttisi perusteella toivottavasti parempaan suuntaan.

  2. Oivoi, älä toki pahoita mieltäsi..
    viimeinen kommenttini oli myös tarkoitettu vitsikkääksi, joskin nyt ymmärrän, ettei se ollut kovinkaan onnistunut. Kuten totesin, blogisi on oikein hyvä ja olet lahjakas siinä, mitä teet. Mielenkiintoista oli myös kuulla työstäsi kuoronjohtajana..
    Historiaa ja kulttuuria työkseni tutkivana täytyy (jostain käsittämättömästä syystä) vain päästä joskus näpäyttämään.
    Kaikkea hyvää sinulle ja kauniille blogillesi!

  3. Voi, ihana Puccini, ja kaikki hänen oopperansa! Kävin muutama kesä sitten hänen kotimuseossaan Toscanassa, ja kyynelehdin onnesta… Valitettavasti olin myös mahakatarrin kourissa, emmekä voineet jäädä Puccini-festivaaleille. Mun suosikki on suloinen, onneton Butterfly.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *