Monthly Archives: August 2017

Maailman paras omenapiirakka

maailman paras omenapiirakka

Maailman paras omenapiirakka, eli Apple pie – aika paljon luvattu. Mutta minulle tämä “applepai” on todella sitä. Resepti on kulkenut aikoinaan tätini kautta amerikasta perheellemme, ja sen jälkeen jo kolmenkymmenen vuoden ajan apple pietä on leivottu lähes kaikkiin perhejuhliimme. Kun aloin viime vuonna suunnitella reseptejä minun ja Kaisun Eat Cake!-kirjaamme, oli täysin selvää, että tämän herkkupiiraan resepti tulisi takuuvarmasti mukaan. Tämä piirakka on aina vakuuttanut ja hurmannut kaikki jotka sitä ovat maistaneet, vaikka ainesosissa ei ole mitään ihmeellistä ja piiraan ulkonäkökin on varsin vaatimaton. Uskonkin, että sen salaisuus piilee juurikin sen yksinkertaisuudessa ja arkisuudessa, lisäksi liian imelät tai makeat leivonnaiset ovat harvoin aikuiseen makuun. Vaniljakastikkeen tai jäden kera lopputulos on kuitenkin lyömätön.

Kuvasimme apple pien leipomisen ja lopputuloksen kirjaa varten siskoni kodissa, sillä siskoni on paljon kokeneempi tämän kyseisen piirakan leipomisessa. Hassua muuten, että sisaruksistani juuri minä päätin tehdä kakkukirjan, sillä nuorempana keskityin pääosin nauttimaan siskojen tekemistä herkuista itse leipomisen sijaan. Ehkä juuri siksi kirja onkin täynnä varsin helppoja ja simppeleitä reseptejä, vaativampiin ei minulla riittäisi osaaminen.


Apple pie eli amerikkalainen omenapiirakka (vegaaninen)

Pohja:

5 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl suolaa
200g vegaanista margariinia

Täyte:

6-8 hapanta omenaa, esim. Granny Smith
2 dl sokeria
4 rkl perunajauhoja
1 tl jauhettua inkivääriä
1 tl ceylon-kanelia
sitruunamehua

Tarjoiluun:

Kauravaniljajäätelöä

Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen.

Sekoita pohjan kuivat aineet keskenään, nypi joukkoon hieman pehmennyt margariini. Muotoile taikina palloksi ja laita se jääkaappiin täytteen valmistamisen ajaksi:

Pese ja lohko omenat, poista siemenkodat. Sekoita keskenään kulhossa sokeri, perunajauho, inkivääri ja kaneli.

Ota taikina pois jääkaapista ja taputtele 3/4 taikinasta piirakkavuoan pohjalle ja reunoille tasaisesti. Laita omenat piirakkavuokaan taikinan päälle ja pirskota niiden päälle sitruunamehua. Kaada sokeriseos tasaisesti omenan päälle.

Kauli loput taikinasta ohueksi levyksi leivinpaperin päälle ja asettele se piirakan päälle, siisti reunat. Tee piirakan kanteen viiltoja vetisellä, jotta omenoiden neste pääsee paistettaessa haihtumaan.

Vinkki! Kaulittuasi piirakan kannen leivinpaperin päällä, nosta se hetkeksi pakastimeen jäähtymään, niin saat aseteltua hieman kovettuneen taikinan kauniimmin omenoiden päälle.

Paista piirakkaa noin tunnin ajan uunissa keskitasolla. Tarjoa lämpimänä tai jäähtyneenä kauravaniljajäätelön tai -vaniljakastikkeen kera.


Jos kakkukirjamme kiinnostaa, niin kannattaa seurailla Viena K:n facebook-sivua ja instagram-tiliä, sillä molempiin on tulossa pieni arvonta kirjaan liittyen. Eat Cake! on saatavilla myös mm. Adlibriksestä.

Kuvat: Kaisu Jouppi

ps. kiitos ihanista viesteistä ja kommenteista edelliseen postaukseen liittyen! <3

Onnellinen

Jotkut asiat tapahtuvat toisinaan juuri silloin kun niitä ei yhtään odota tai kaipaa, ja kun on kuvitellut kaiken menevän täysin toisin. Vielä jokin aika sitten ajattelin, että nyt nautin täysin rinnoin sinkkuelämästä – siitä että voin asua yksin, elää omilla ehdoillani, keskittyä töihin ja omiin juttuihini ja ehkä tapailla uusia kiinnostavia ihmisiä. Ja niin teinkin, ainakin vähän aikaa.

Jossain vaiheessa kuitenkin huomasin vain yhtäkkiä viihtyväni yhden ihmisen seurassa tavallista enemmän. Se sama tyyppi pyöri aika usein mielessäni, vaikka kovasti yritin suunnata ajatuksia muualle. Tää on nyt vaan tällanen ihastus, menee varmaan kohta ohi – tai niin yritin ainakin selitellä itselleni ja ystävilleni. Moneen asiaan pystyy omassa elämässä vaikuttamaan, mutta tunteisiin aika vähän. Uskalsin lopulta antaa itselleni luvan mennä sen tunteen mukana, kun se alkoi tuntua järjelläkin ajateltuna parhaalta vaihtoehdolta. Kun jotain ihanaa tulee vastaan, miksi sanoa turhaan ei? Haluan luottaa siihen, että ihminen syvimmässään tietää sen, milloin on oikea aika jollekin.


Onni ei ole mielestäni parisuhteesta tai sen puutteesta kiinni – onnellinen tai onneton voi olla yksin tai jonkun kanssa. Mutta onhan tämä ollut aivan ihanaa, kutkuttavaa ja hauskaa. Tutustua täysin uuteen ihmiseen, ihastua ja rakastua. En osaa tässä tilanteessa katsoa vielä kovin pitkälle tulevaisuuteen, mutta onneksi ei tarvikaan. Voi vain nauttia siitä, mitä minulla ja meillä on juuri nyt.


Vaikka ihastuessaan tekeekin mieli kertoa koko maailmalle onnestaan, niin mietin silti pitkään, että haluanko jakaa tätä täällä blogissa – kuitenkin joku ihmettelee, paheksuu tai tuomitsee. Toisaalta, nuo paheksujat saattaisivat yhtä lailla kävellä kadulla vastaan, enkä silloinkaan irrottaisi kättä toisen kädestä. Ehkä voisin käyttää muutenkin vähemmän aikaa sen miettimiseen, mitä puolitutut tai jopa tuntemattomat minusta tai elämänvalinnoistani ajattelevat, vaikka se ei niin helppoa aina olekaan. Keskittyä sen sijaan nauttimaan omasta elämästäni ja ihanista läheisistä ympärilläni, erityisesti juuri nyt tästä yhdestä.

<3

Kuvat: Joonas Ojala (@joonasco)

Pieni matkaopas Roomaan

pieni matkaopas Romaan

Usein ennen reissua matkaa suunnitellessani ja tietoa etsiessäni kaipaan selkeitä, konkreettisia vinkkejä. Että mistä alueelta kannattaa varata majoitus ja miten kuljetaan paikasta toiseen. En voi sanoa olevani mikään Rooman-asiantuntija viiden päivän reissun jälkeen, mutta ajattelin, että omat kokemukseni matkasta voisivat ehkä ilahduttaa jotakuta sinnepäin suuntaavaa. Aiemmin olen kirjoittanut myös pienen matkaoppaan Balille ja lisää matkajuttuja löytyy traveling-tägin alta. Mutta nyt, minipieni matkaopas Roomaan:

Liikkuminen

Roomaan saa sikahalvalla lentoja mm. Norwegianin kautta. Me maksoimme lipuista 130e / menopaluu, mutta kaverit ovat lentäneet sinne tänä kesänä jopa viidelläkympillä. Taksi lentokentältä keskustaan maksaa noin viisikymppiä, juna 14 euroa. Meillä sattui hauskasti niin, että ystävämme Stella ja Jarno olivat samalla lennolla, näin ollen kimppataksi keskustaan tuli halvemmaksi kuin junamatka. Taksiin mentäessä hinta kannattaa aina sopia etukäteen.

Roomassa itsessään liikuimme pääosin kävellen, päiville kertyi helposti 10-20km kävelyä. Myös metroverkosto todettiin toimivaksi. Haaveilin vespan vuokraamisesta ja idyllisistä ajeluista ympäri Roomaa, mutta hylkäsimme ajatuksen kun näimme paikallisten ajotavan. Ehkä parempi niin.

Pieni matkaopas Roomaan

Majoitus

Varasimme Artun kanssa Montin alueelta ihan Colosseumin takaa pienen hotellin nimeltään Caesar House Residenze. Hinta viideltä yöltä oli 400e kahdelta, hotelli oli siisti, palvelu oli ystävällistä ja hintaan kuului ihan ok aamupalakin. Suosittelen kyllä lämpimästi tsekkaamaan myös Airbnb:n tarjonnan – Stellan ja Jarnon vuokraama koti (myöskin Montissa) oli aivan ihana ja vietimmekin siellä parina iltana fiestaa pienellä rauhallisella sisäpihan parvekkeella. Yleensä suosin itse airbnb:tä, koska usein saat kaupan päälle hyviä vinkkejä paikalliselta, autenttisen tunnelman ja persoonallisen kodin lomasi ajaksi. Toisaalta, hotelliyöpymisessäkin on puolensa, kuten siistit huoneet ja puhtaat pyyhkeet joka päivä.

Monti on boheemi taiteilijakaupunginosa, jossa paikalliset tuntuivat viihtyvän – ihmiset kerääntyivät aina illaksi hengailemaan piazzoilla, mukanaan drinkki ja take-away pizzaa. Alueelta löytyi paljon hyviä ravintoloita ja kiinnostavia vintage-putiikkeja, joista harmillisen moni oli meidän reissumme aikana kiinni. Ensi kerralla saattaisin varata myös majapaikan Trasteverestä, rennosta hipsterikaupunginosasta, joka oli täynnä ravintoloita ja elämää.

Syö ja juo (myös vegaanisesti)

En lähtenyt Roomassa etsimään erityisesti vegaaniravintoloita, vaan yritin löytää aina tavallisen paikan listasta vegaani-tai kasvisvaihtoehdon. Ruokapaikkaa etsiessä suosittelen käyttämään Tripadvisoria, josta pystyy rajaamaan valikoimaa vain niihin ravintoloihin, joilta löytyy myös vegaanivaihtoehtoja. Tripadvisorin arvostelujen ohjaamana löysimme myös monta kivaa paikkaa, tosin joskus senkin perusteella saattaa mennä metsään – esimerkiksi yksi ihan kivat arvostelut saanut, mukavalta näyttävä ravintola tarjosi meille pokkana ylihintaista pakastepitsaa. Ei hyvä.

Italialainen ruoka on yleisesti ottaen ihanaa ja hyvin maustettua, ja monet klassiset herkulliset annokset, kuten Pizza Marinara, Pasta al pomodoro (pastaa tomaattikastikkeessa) ja Pasta aglio e olio (valkosipulin ja öljyn kera) ovat usein valmiiksi kasvipohjaisia. Aina kannattaa varmistaa, ettei annokseen kuulu parmesan tai ettei pastassa ole käytetty kananmunaa.

Pastan ja pizzan lisäksi gelato on mielestäni parasta mitä italia voi tarjota, parempaa jäätelöä ei olekaan! Ilahduttavan monissa paikoissa vegaaniset maut oli merkitty selkeästi esimerkiksi kauhan värillä ja valikoimaa löytyi yleensä runsaasti. Joissain paikoissa vohvelissa oli maitoa, jos haluaa pelata varman päälle niin kannattaa annos ottaa kuppiin.

Mieleen jäi myös monet Take away-drinkkibaarit: mikä loistava konsepti! Tuntui niin absurdilta kävellä kaduilla vitosen Aperol Spritz kädessä, kun Suomessa vastaava ei olisi koskaan mahdollista.


Näe ja koe

Roomassa ei nähtävyydet lopu. Vanhoja, historiallisesti tärkeitä rakennuksia, kuten upeita kirkkoja, temppeleitä ja linnoja tuntuu olevan joka kulman takana. Kävimme innokkaina ensikertalaisina Artun kanssa kiertämässä useammankin paikan, mutta intomme ei kuitenkaan riittänyt ihan jonottamiseen tai sisäänpääsystä maksamiseen – meille riitti rakennusten näkeminen ulkopuoleltakin. Näkemisen arvoisia paikkoja Colosseumin lisäksi olivat mielestä Pietarinkirkko Vatikaanissa, PantheonTrevin suihkulähde ja Castel Sant’angelo. Oli ihana istuskella illalla colosseumin nurkilla, fiilistellä paikan tunnelmaa ja pohtia, millaistakohan elämä on silloin   parituhatta vuotta sitten ollut samoilla huudeilla.


Artun blogista löytyy myös kivoja Rooma-postauksia ja uusimpana hauska video matkastamme, kannattaa käydä katsomassa!

Kuvat: minä & Mustarttu