Kuinka pukeutua kuin pariisitar?

Kuinka pukeutua kuin pariisitar?

Myönnän, olen wannabe-ranskatar. Vitsillä kutsun itseäni toisinaan Ullanlinnan Amélieksi tai La bohèmen Mimiksi ja yleensä haaveilen että elämässäni olisi hiukan enemmän ranskalaista eleganssia. Unelmieni vaatetyyli on pariisilaisittain huolettoman chic, ja mukana olisi tietenkin annos skandiminimalismia ja ripaus kokeilunhalua. Olen kuitenkin luopunut ajatuksesta, että minulla olisi jossain vaiheessa täydellisen valmis vaatekaappi, sillä makuni ja mieltymykseni muuttuvat kaiken aikaa ja mikä viime vuonna näytti hyvältä, ei ehkä enää miellytäkään. Ilokseni voin kuitenkin todeta, että päälinjat pukeutumisessani ovat pysyneet samana jo pitkään – sen voi huomata esim. tässä katsauksessa, jossa on nähtävällä syystyylejäni neljän vuoden ajalta.


Miten sellainen huoleton pariisitartyyli sitten syntyy? Oikeaa yhtä vastausta tuskin on olemassakaan – jokaiselle ranskalainen eleganssi voi tarkoittaa vähän eri asioita. Jollakin tulee ensimmäisenä mieleen raitapaita ja baskeri, mutta itselleni klassinen pariisilaistyyli tarkoittaa muassa laadukkaisiin, mutta monikäyttöisiin vaatekappaleisiin sijoittamista, vähäeleisyyttä, maanläheisiä sävyjä ja klassisia leikkauksia. Ei röyhelöille, värisirkukselle tai kimallukselle.

Nykyisin vaatekaappini yksi kulmakivistä ovat eriväriset silkkipaidat, joita yhdistelen kaikenlaisiin alaosiin. Valkoinen silkkipaita on ikisuosikki, mutta esimerkiksi musta tai vaikkapa vaaleanpunainen tuovat vaihtelua. Laadukkaita mutta edullisia silkkipaitoja olen löytänyt &other storiesilta (samaa mallia löytyy useissa eri väreissä) ja H&M:n premium quality-mallistosta.  Silkkipaidat näyttävät hyvältä rennosti hihat käärittynä niin lyhyehkön farkku-tai nahkahameen, korkeavyötäröisten housujen tai farkkujen kaverina.

Silkkipaitojen lisäksi vannon klassisten takkimallien sekä laadukkaiden nilkkureiden  ja neuleiden nimeen. A.P.C:n tummansinisen takin ostin reilu vuosi sitten pariisista, ja se päällä tunnen oloni aina erityisen ranskalaiseksi ja tyylikkääksi. En omista kovin monia kenkiä, ja silloin kun niitä hankin, harkitsen ostosta tarkkaan. Käytän nykyisin harvoin hyvin korkeita korkoja, sillä kengät jalassa on pystyttävä kävelemään pitkiäkin matkoja. Vaikka nahka ei ole materiaalina eettisin, se voi olla kuitenkin kestävämpi ja jalalle parempi vaihtoehto – esimerkiksi itselläni on molemmissa jaloissa vaivaisenluut, joten kengän materiaalin on pakko olla joustava. Neuleisiin pätee mielestäni sama sääntö kuin kenkiin, laatu korvaa määrän: kashmir ja merinovilla ovat parhaimmat materiaalit, ja halvalla en ole koskaan löytänyt hyvää.

Ennenkaikkea pariisitartyylin kauneus syntyy mielestäni yksinkertaisuudesta ja luonnollisuudesta: pariisittarelle eivät kuulu voimakas meikki, ripsienpidennykset tai lävistykset. Ei näkyviä logoja vaatteissa, asusteövereitä tai liian viimeisteltyä asua. Lisäksi: punainen huulipuna toimii aina.

takki A.P.C / satulalaukku Samuji / hame Samsoe & Samsoe / silkkipaita h&m / vyö ja hattu second hand / kengät Terhi Pölkki (saatu) / kello Daniel Wellington (saatu)


Kuvat: Jonna Leppänen / Jonnamaista

ps. aina ei kuitenkaan jaksa olla pariisitar. Silloin on kiva hiihdellä menemään vaikka adidaksen logopaidassa ja neonväreissä. Kaikki tyylisäännöt on tarkoitettu rikottaviksi!

Related Post

4 comments on Kuinka pukeutua kuin pariisitar?

  1. Olen itsekin tämän tyylin ihailija. Tekstiäsi lukiessa mieleeni pomppasi kuitenkin kysymys, jota en aikaisemmin ole itse pohtinut. Miksi kirkkaanpunainen huulipuna ei ole ristiriidassa tämän chic-kuvaston kanssa, jossa muuten tavoitellaan “luonnollisuutta”, minimalistisuutta ja laatua? Tekoripset, pörröneuleet, glitter ja vahva meikki tuntuvat bielä nykyäänkin piilevästi viittaavan alempiin yhteikuntaluokkiin? Kirkkaanpunainen huulipuna ja kynsilakka ovat aikoinaan olleetkevätkenkäisyyden merkkejä, mutta niistä on historian saatossa tullut salonkikelposia ja meinstriimiä. Samalla kun rakastan itse tätä “pariisilaistyyliä”, ajattelen, että pitäisi rohkeammin rikkoa näitä pukeutumisen ja tyylin assosiaatioita, kyseenalaistaa piileviä luokkamakuja… Mutta sitten en kuitenkaan uskalla itse!

    1. Hyvää pohdintaa, kiitos tästä! Olen samaa mieltä, vaikka jotain tyyliä ihannoisikin, niin on hyvä rikkoa välillä sellaisia “pukeutumissääntöjen” rajoja jotka liittyvät myös luokkajaotteluun. Toisaalta myös meikkaaminen nähdään nykyään normina ja ns. yleissiisteytenä, mikä on mielestäni myös vähän väärin. Ihan kuin meikkaamaton nainen olisi jotenkin epäsiisti?

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *