Yearly Archives: 2017

FLOW – elokuun odotetuin viikonloppu


Kaupallinen yhteistyö, Tikkurila

Hei pitkästä aikaa! Ei ollut tarkoitus häipyä täältä kymmeneksi päiväksi, mutta niin moni asia tuntui sanovan, että kaipaan pientä blogilomaa. MM. rakas työtoverini ja luotettavin apulaiseni, Nikon D800E-järjestelmäkamera tippui lattialle ja rampautui täysin työkyvyttämäksi. Tietokoneeni on ollut vähän ylikuormittunut kuvien määrästä ja toimii hitaasti, koska olen hukannut ulkoisen kovalevyni. Mutta nyt on löytynyt niin kovalevy kuin uusi kamerakin, ja on aika palata niin somen kuin muidenkin töiden pariin, aloittaa työarki. Sitä ennen on kuitenkin tiedossa elokuun paras viikonloppu, “kesän päättäjäiset”, festareiden kuningas, FLOW.

Flow-viikonloppu on yleensä se, jonka jälkeen lämpimät säät loppuvat ja viileät alkavat. Flowssa nautitaan täysillä, valvotaan myöhään ja eletään kesää täysin rinnoin, mutta sen jälkeen palataan töihin. Se on samaan aikaan parasta ja tietenkin tosi surullista. Toisaalta, syksykin on ihanaa aikaa, ja kesän jälkeen töiden aloittamine on aina jotenkin yhtä jännittäväää ja siistiä kuin lapsena kouluun meno takaisin 2kk jälkeen. Ja onneksi sitä työkauden alkua ja kesän loppua saa aina juhlistaa flowssa.


Tikkurila on yksi FLOW:n yhteistyökumppaneista, ja koska olen itsekin tehnyt pidempään Tikkurilan kanssa yhteistyötä, pääsin heidän kauttaan etukäteen jo eilen alueelle fiilistelemään ja seuraamaan festarin rakennustöitä. Alueelle on toteutettu paljon erilaisia teoksia ja rakennelmia Tikkurilan maaleilla. Ehkä hienoimmat jutut olivat Aalto-yliopiston opiskelijoiden toteuttama taideseinä sisääntulokäytävällä ja köpisläisen Graffiti-artistin HuskMitNavn:n työ skeittiparkin reunalla. Gold Area-alue oli myös toteutettu upeasti, paljon värejä ja itämaista tunnelmaa.


Täytyy kyllä sanoa, että vierailu alueella rakentamisvaiheessa avasi silmiäni vähän sen suhteen, miten paljon työtä yhden viikonlopun eteen tehdään. Ei pelkästään ne isojen telttojen ja kojujen rakentamiset, vaan kaikki ne pienet yksityiskohdat! Seinämaalaukset, kalusteet, pöydät, tuolit, valaisimet, baarit..Ei sitä ole tavisfestarivieraana tullut ajatelleeksi, että se paljon puhuttu FLOW-fiilis syntyy paljolti juuri huolellisesti suunnitellun ja kauniisti rakennetun alueen vuoksi. Nyt osaa taas entistä enemmän arvostaa sitä, että meillä on tällainen näin upeasti toteutettu kaupunkifestivaali, josta saadaan nauttia joka kesä.


En tänä vuonna odota erityisesti ketään artistia, mutta sitä enemmänkin bailuja uudella Front Yardilla, ruokakojujen vegaanitarjontaa, hyvää säätä ja ennenkaikkea sitä ihanaa ja ainutlaatuista festarifiilistä. Toivottavasti nähdään Flowssa!

Seitsemän asiaa, jotka aion kokea Elokuussa

Mihin heinäkuu hävisi? Tuntui että se oli muutaman ihanan viikonlopun ja parin arkipäivän mittainen. Ja kyllä, huomaan itsekin että päivittelen ajan rientämistä ehkä vähän liiankin usein. Mutta vastahan kesä alkoi, onko se jo nyt ohi?

Tällä viikolla monet lähipiiristäni ovat palanneet sorvin ääreen ja kesän loppuminen toistuu monien lauseissa. Minulle elokuu on kuitenkin aina ollut yksi tärkeimmistä kesäkuukausista, siitäkin huolimatta, että parin viikon kuluttua alkaa minullakin normaali työrytmi. Elokuussa on yleensä lämpimämpää kuin kesäkuussa, silloin Helsinki on täynnä elämää ja ihmisiä, merivesi saattaa olla hyvinkin uimalämpöistä ja parhaimmillaan saamme lämpimiä, mutta pimeitä kesäiltoja, jotka ovat täällä niin kovin harvinaisia. Kesä ei ole vielä todellakaan ohi – vielä on paljon tehtävää ja koettavaa ennen syksyn alkua. Listasin seitsemän ihanaa juttua, jotka aion tehdä ja kokea ennen kuin kesä on ohi.


Puistojuhlat. Perinne, joka on pakko toteuttaa joka kesä. Tulevana viikonloppuna juhlitaan lähipiirissä synttäreitä, toivottavasti ulkosalla piknikin merkeissä. Jos sää eivät suosi, toteutetaan piknik myöhemmin vaikka pieniimuotoisemmin. Tärkeintä on mennä puistoon, tehdä kakku tai kaksi ja pyytää kasa ystäviä paikalle.

Flow. Aina kesän paras viikonloppu. Usein myös vähän surullisesti symboli kesän loppumiselle. Odotan herkullisia ruokaelämyksiä, tanssimista backyardilla, huikeita etkoja, artisteja jotka tekevät vaikutuksen ja ennenkaikkea sitä ihanaa ainutlaatuista festarifiilistä.

Ravuttomat rapujuhlat. Viimevuoden mökkiravuttomat olivat niin suuri succes, että päätimme samantien toteuttaa juhlaidean siitä lähtien joka vuosi. Suurin osa kaveriporukasta ei syö mereneläviä, mutta rapujuhlaperinteitä voi kunnioittaa vaikka ne itse ravut puuttuisivat. Viimeksi herkuteltiin tomaattikeitolla, mitä punaista ruokaa keksisi tälle vuodelle?

Helsingin juhlaviikot. Taiteiden yö, art goes kapakka ja muut. Itse osallistun joka vuosi vähintäänkin Kuorojen kierrokselle, jota suosittelen lämpimästi teillekin – satapäinen laulajajoukko tuomiokirkon portailla on vakuuttava kokemus.

Pyöräretki Käpylään. Miksi Käpylään? Siellä on ihana kesäkahvila Siili, joka on auki vielä 15.8 saakka. Lisäksi rakastan vanhoja puutaloja, alueen tunnelmaa ja siskonikin asuu sopivasti samoilla huudeilla.

Marjanpoiminta-tai sienestysretki. Haluaisin yhdistää tämän myös mökkireissuun, sillä tuntuu että olen ehtinyt viettää liian vähän aikaa mökillä tänä kesänä. Siihen on vaikuttanut varmaan se, etten omista autoa, ja sen lainaaminen joltakulta on aina hiukan työlästä.

Saunominen sompa-tai kulttuurisaunalla. Kumpaakaan en ole vielä kokenut, mutta haluan vielä tänä kesänä kokea. Kuka lähtee mukaan?

Mitä muuta? Miltä näyttää sinun elokuun the bucket list?

Estholmen, saarirakkauteni

Estholmen teki sen taas, antoi meille täydellisen saariviikonlopun. Vuosi sitten pääsin tutustumaan tuohon saareen ensimmäistä kertaa ja jo silloin päätimme, että saareen on päästävä uudestaan tänä kesänä. Estholmen sijaitsee Espoon suvisaaristossa, noin 40 minuutin auto+venematkan päässä Helsingin keskustasta. Paikka on oikea idyllisyyden paratiisi vanhoine suloisine mökkeineen ja venevajoineen – ja mikä parasta, kuka tahansa voi vuokrata joko koko saaren käyttöönsä tai vaihtoehtoisesti petipaikan itselleen jostain mökistä.




Lauantain iltapäiväaurinko vei meidät hetkeksi täydelliseen lomatunnelmaan – oli niin lämmin, että kylmään kesäsäähän tottuneen pessimistin olo oli suorastaan epätodellinen. Aurinko paistoi täyttä häkää, livekitaramusiikki soi ja pojilla oli uimahyppykisa. Itse keskityin turvallisesti vesimelonilla loikoiluun, mutta kävin kyllä myös nopeasti pulahtamassa kylmässä vedessä. Sauna oli päällä tuntikausia ja ei ollut kiire mihinkään, välillä joku toi päämökiltä lisää naposteltavaa ja juomaa. Yhdenkin tällaisen päivän voimalla jaksaa sitten ainakin 10 ankeaa talvipäivää.


Ikimuistoisena jäivät mieleen myös melonta peilityynessä meressä, vaaleanpunaisen taivaan alla ja nuotiolla lämmitetyt perunat ja maissi aamuneljältä, kun päätimme valvoa auringonnousuun saakka. Itse uuvuin kahden aikaan, mutta otin pienet välitirsat venevajassa ja minut herätettiin sopivasti auringon alkaessa sarastaa. Yöunet jäivät viikonlopulta vähän lyhyiksi, mutta en kadu mitään – kuten ystäväni Mikko sen oivasti totesi: “ihan älyttömän rankkaa tää rentoutuminen”. Viikonlopun jälkeen olin henkisesti levännyt, mutta fyysisesti aika poikki. Mutta nukkua ehtii kaupungissakin.



Kiitos kaikille mukanaolleille kimuistoisesta viikonlopusta – mennäänhän hyvin pian uudestaan?

Kuvat: minä ja Mustarttu