Monthly Archives: January 2018

Vegaaninen veriappelsiinirisotto

vegaaninen veriappelsiinirisotto
Veriappelsiinirisotto vegaanisena? Kyllä! Tätä herkkua on tässä kuussa hehkutettu lähes joka kanavalla ja siksi minunkin oli pakko päästä kokeilemaan. Taitavan asennekollegani Jennin ohjeen inspiroimana päätin lähteä testaamaan vegaanista versiota, vaikka sainkin vähän varoitteluja siitä, että lopputulos ei ehkä onnistuisi kovin hyvin ilman parmesania ja oikeaa voita. Toisaalta, olen risotot muutenkin jo kahden vuoden ajan tehnyt menestyksekkäästi ilman eläinperäisiä tuotteita, joten miksei nytkin? Toisinaan olen käyttänyt violifen vegaanista parmesania juustomaista makua tuomaan, mutta tällä kertaa jätin senkin pois ja lopputulos vei kielen mennessään. Voi tietenkin olla, että makunystyräni ovat muuttuneet niistä ajoista, kun käytin vielä juustoja päivittäin, enkä enää osaa niitä kaivatakaan. Hannan soppa oli muuten kokeillut oluthiivahiutaleita juustomaisuutta ja kaurafraichea täyteläisyyttä tuomaan, täytyy testata hänenkin versio tässä pian, kun veriappelsiineja on vielä saatavilla!

Veriappelsiinisesonki ylipäätään on ehkä paras asia koko alkukeväässä. Itse syön niitä eniten ihan vain sellaisenaan, mutta rakastan myös kaikenlaisia ruokia ja herkkuja, joissa niitä voi hyödyntää. Mikä on sinun suosikkisi veriappelsiiniresepteistä?

vegaaninen veriappelsiinirisotto
Vegaaninen veriappelsiinirisotto

3 dl risottoriisiä
3 veriappelsiinia
2-3 salottisipulia
2 valkosipulinkynttä
2 rkl sinistä keijua (tai muuta vegaanista margariinia)
n. 8 dl kasvislientä (sekoita kasvisfondi-tai kuutiot kiehuvaan veteen)
1 tl kuivattua timjamia
2 reilua rkl kaura-tai soijatuorejuustoa
suolaa & pippuria

Raasta yhden veriappelsiinin kuori hienoksi raasteeksi ja kuori ja hienonna sipuli ja valkosipuli. Purista kolmen veriappelsiinin mehu talteen.

Laita pannulle tirisemään sininen keiju tai muu vegaaninen margariini ja kuullota sipulit. Heitä pannulle myös timjami ja risottoriisi ja kuullota, kunnes riisi on läpinäkyvää. Kaada joukkoon puolet veriappelsiinien mehu ja anna sen imeytyä riisiin miedolla lämmöllä. Lisää kasvisliemi pikkuhiljaa n. 2dl kerrallaan, elä lisää nestettä ennen kuin aiempi annos on imeytynyt riisiin.

Kun kaikki kasvisliemi on lisätty, lisää vielä risottoon veriappelsiinin raastettu kuori, loput veriappelsiinien mehuista risottoon sekä kaura-tai soijapohjainen tuorejuusto. Sekoita ja mausta suolalla ja pippurilla. Jos kaipaat juustoisuuden makua, ripottele joukkoon oluthiivahiutaleita tai raasta sekaan vegaanista parmesania – omasta mielestäni Risotto saa jäädä hiukan löysäksi – älä siis tee kuten minä ja päästä risottoa kuivumaan vähän liikaa..

Tarjoile ja nauti heti.

Miten löysin liikunnan ilon?

miten löysin liikunnan ilon
Kaupallinen yhteistyö: Prisma & Asennemedia

Olen blogannut jossain muodossa jo melkein 10 vuotta, mutta en ole juuri koskaan kirjoittanut urheilusta tai liikunnasta. Miksi ihmeessä? Eikö se ole vähän hassua lifestylebloggaajalta, kun hyvinvointi, treenaus,  ja fitness ovat olleet pinnalla jo pitkän aikaa ja jokainen itseään kunnioittava ja hyvinvoinnistaan huolehtiva ihminen sisällyttää arkeensa urheilua ja liikkumista vähintään kolmena päivänä viikossa.

Totuus on se, että en ole oikeastaan koskaan ollut älyttömän innoissani urheilusta. En ole ikinä ollut säännöllinen liikkuja tai koukuttunut salilla käymiseen. Olen kyllä innostunut monesta lajista ja päättänyt aloittaa sata kertaa urheilullisemman elämän, mutta alkuinnostuksen jälkeen homma on aina lopahtanut alkuunsa. Suurin ongelmani oli aina se, että kaikenlainen urheilu oli minulle aina pääosin pakkopullaa enkä oikein saanut siitä iloa tai hyvää oloa. Pienin askelin olen kuitenkin saanut lisättyä urheilun osaksi nykyistä elämääni – mitä siis tapahtui, miten löysin liikkumisen ilon?

Ensimmäinen askel on löytää sisäinen motivaatio. Vaikka kroppani on kaukana täydellisestä ja siinä on paljon ylimääräistä ärsyttävissä paikoissa, niin ulkonäkö tai kropan kiinteyttäminen ei ole koskaan riittänyt motivoimaan minua tarpeeksi usein salille. Koska olen aina ollut luonnostani suhteellisen hoikka ja terve kaikinpuolin, ei mikään oikein pakottanut minua liikkumaa. Siksi liputinkin aina hyötyliikunnan ja perusterveellisen elämän puolesta – kyllähän sitä pysyy hyvässä kunnossa kunhan vain syö terveellisesti ja elää perusaktiivista elämää? Tämä olikin totta vielä nuorempana, mutta näin kolmenkympin korvalla on ollut pakko kohdata totuus: iän karttuessa aineenvaihdunta hidastuu eikä kroppa toimi enää kuin 20-vuotiaalla. Nykyään on pakko liikkua, jos haluaa jaksaa arjessa, selvitä töistä kunnialla ja pitää mielen virkeänä.

Miten löysin liikunnan ilon?

Toiseksi on löydettävä omat lajit. Salilla käynti, crossfit ja juoksu voivat olla lajeja, joita kaikki ystäväsi harrastavat, mutta sopivatko ne sinulle? Itselleni iso steppi oli se, kun uskalsin muutama vuosi sitten sitten ilmottautua elämäni ensimmäiselle balettitunnille – silloin tajusin, että tanssi ja ylipäätään kaikki koreografiset lajit ovat minun juttu. Treenaaminen pelkän treenaamisen takia tuntui minusta sitä ennen vähän tyhmältä, mutta tanssi kävi järkeen: se on kuin yksi tapa tulkita musiikkia, luovaa kehollista itseilmaisua, jossa liikkuminen ja hikoilu tulee melkein itsestään kaupan päällisenä. Myöhemmin olen aikuisbaletin lisäksi kokeillut myös muita tanssilajeja, kuten streetdancea ja showta ja tällä hetkellä olisin innostunut erityisesti vanhemmista tanssityyleistä kuten Lindy Hop:ista ja Charlestonista.

Vaikka tanssiminen on ihanaa, on välillä hankalaa ellei mahdotonta mahduttaa viikottaiset samaan aikaan tapahtuvat tunnit yrittäjän epäsäännölliseen elämänrytmiin. Siksi nykyään elämääni kuuluvat myös kotitreenit, juoksulenkit ja uinti. Välillä kun inspiraatio on hukassa, niin poikaystäväni aka personal trainerini on aina valmis potkimaan takamukselle ja painostamaan edes 15 minuutin treenituokioon. Niolla on kyllä ollut iso merkitys siihen, että urheilu arjessani on lisääntynyt viimeisen puolen vuoden aikana huimasti, toisen kannustuksella ja esimerkillä on ihan älyttömän iso merkitys. Parasta tällaiselle sosiaaliselle tyypille onkin yhdessä treenaaminen ja nykyisin oikein odotan yhteisiä treenejämme ja uintireissuja. Tärkeää on siis myös löytää oma tapa treenata – itselleni hedelmällisintä on tehdä se toisten ihmisten seurassa, ei yksin.


Viimeiseksi, varusteilla on väliä. Kun vaatteet ja varusteet ovat kunnossa ja kaapista löytyy sopivat välineet kotitreenin toteuttamiseen, kynnys treenaamiseen madaltuu. Välineet eivät tee treeniä puolestasi, mutta ainakin itselläni tulee kivoissa trikoissa ja kauniissa urheiluvaatteissa energinen ja hyvä fiilis. Näissä kuvissa näkyvät kaikki urheiluvaatteet-ja varusteet ovat peräisin Prismasta, joka suorastaan yllätti monipuolisella ja laadukkaalla valikoimallaan. Urheiluosastolta löytyi iso valikoima varusteita niin sisä-kuin ulkolajeihin, ja päädyimme hankkimaan jumppapallon, voimapyörän ja hierontarullan kotitreenistudioni täydennykseksi. Laatua etsivien kannattaa tsekata tuttujen Niken ja Adidaksen lisäksi myös tyylikäs Under Armour, jolta löytyi meille nuo kivat t-paidat ja kauan kaivattu treenikassi. Edullisemmista merkeistä jäi mieleen erityisesti Cheetah – mustat perustrikoot maksoivat vain kympin ja kukalliset parikymppiä. Nio oli erityisen iloinen myös JBL:n bluetooth-kuulokkeista, jotka ovat tehneet salikäynneistä kuulemma paljon tavallista miellyttävämpiä, kun ei tarvitse sählätä johtojen kanssa.

Oletko sinä aina ollut aktiivinen urheilija ja rakastanut liikkumista, vai kenties kaltaiseni mukavuudenhaluinen löhöilijä, joka on vähän myöhäisherännäinen mitä treenaamiseen tulee? Olisi ihana kuulla erityisesti kohtalotovereideni tarinoita, miten sinä löysit liikkumisen ilon vai etsitkö vielä?

Tämän vuoden teema: järjestelmällisyys


Kaupallinen yhteistyö, Asennemedia ja Iittala

Päätin, että tänä vuonna teemojani ovat selkeys ja järjestelmällisyys. Kuulostaa monen korvaan varmasti tylsältä, mutta minulle taivaalliselta: haaveunissani kaikilla tavaroilla on kodissani oma paikkansa, tärkeät paperit on lajiteltu selkeästi, kalenterissani olisi vain siistejä merkintöjä ja työrutiinini noudattavaisivat selkeää kaavaa. Kotona työskentelevän yksityisyrittäjän elämässä ihaninta ja kauheinta on vapaus – päivärytmi, rutiinit ja aikataulut on kaikki määriteltävä itse. Luovalla alalla työskennellessä järjestelmällisyyden kaipuu oikein korostuu.


Aloitin järjestelmällisemmän elämän hankkimalla vuoden alussa itselleni työpöydän. Oli jo aikakin! Keittiön pöydän, sängyn tai sohvan äärestä työskentely ei tuo kovin ammattimaista fiilistä. Nyt olen nauttinut siitä, että saan asetella papereitani työpöydän laatikoihin, järjestellä nuottini (joita on tuhansia) Vakka-laatikoihin ja muistikortit ja pikkusälät Vitriini-rasioihin. Työnurkkauksen sisustus syntyy muun kodin linjaa mukaillen: valkoista, hiukan vaaleaa puuta, viherkasveja ja kukkia, vähän vaaleanpunaista ja pastellisävyjä niin, että lopputulos pysyy kevyenä ja ilmavana.

Seuraavat askeleet järjestelmällisyyden polullani ovat seuraavia: aloitan säästämisen, teen itselleni töitä varten viikko-ohjelman (löyhän sellaisen, näin alkuun) ja karsin kotoani turhat tavarat ja vältän uuden ostamista. Epäsäännöllisyyttä ja kaaosta onkin koettu nyt jo tarpeeksi, tulkoon tilalle selkeys ja kirkkaus!


Lantern-valaisin, Issey Miyake-mukit, Vitriini-rasiat, Vakka-laatikot ja Ruutu-maljakko saatu osana Iittalan vuosiyhteistyötä.