Kiitos, 2017!


Uusi vuosi ei lähtenyt käyntiin parhaalla mahdollisella tavalla. Tammikuun ensimmäinen viikko on sujunut pääosin sängyn pohjalla, flunssaa potien. Kyllästyin kotona lepäilyyn parin päivän jälkeen ja lähdin tautia uhmaten kaupungille asioille ja ystäviä moikkaamaan, joka tietenkin kostautui – pitäisi malttaa aina pitää se toipumispäivä vaikka olo olisikin jo parempi. Ensiksi harmittelin tahmeeaa vuoden alkua, mutta lopulta luovutin ja päätin ottaa rentoilusta kaiken irti. Nyt on netflix-ja löhöilykiintiö taas täynnä pitkäksi aikaa ja oikein odotan innolla huomista töihiinpaluuta!

Pitkän joululoman jälkeen on aika myös palata arkeen täällä blogin puolella – tauko teki hyvää ja pää on täynnä taas raikkaita ideoita ja ajatuksia. Olen miettinyt loman aikana paljon sitä, mihin suuntaan haluan blogiani viedä ja kehittää, ja toivon, että tulevana vuonna voin entistä enemmän tarjota teille aitoa ja oikeasti kiinnostavaa sisältöä, hauskoja juttuja, mielenkiintoisia reseptejä, inspiroivia kuvia ja aiempaa parempia tekstejä. Vaikka välillä tuntuu että kehitys on hidasta, niin on hauska huomata että ainakin omasta mielestäni blogikin meni viime vuonna paljon eteenpäin, sekä tekstien että kuvien puolesta. Toivon että voin todeta saman taas vuoden päästä ja lupaan ainakin yrittää parhaani sen eteen.


Viime vuoden teemana oli itsenäistyminen ja kasvu. Vaikka olen kohta jo kolmekymppinen ja kokenut jo monenlaista elämässäni: avioliiton ja eron, ensiasunnon oston jo 22-vuotiaana, korkeakoulututkinnon suorittamisen ja kesämökin hankkimisen, niin silti en ennen vuotta 2017 ollut koskaan asunut yksin. Kun päätimme entisen mieheni kanssa erota, jännitin eniten sitä, että pärjäänkö yksin. Pelkäsin ottaa yksin vastuun omasta elämästäni ja samalla tiesin, että juuri siksi minun täytyy tehdä se. Nyt kun vuosi on kulunut siitä, että muutin yksin asumaan, voin todeta helpottuneena että olen pärjännyt varsin hyvin. Oikeastaan olen pärjännyt loistavasti, paremmin kuin silloin, kun olin tottunut aina tukeutumaan ongelmatilanteissa johonkin toiseen. Tuntuu hyvältä olla itsenäinen – jotenkin koen, että olen ottanut vihdoin minussa olevan potentiaalin paremmin käyttöön. Otin myös ensimmäisen tatuointini symboloimaan tätä kaikkea: tatuoinnin nimeksi tuli kasvu.



Huonoina hetkinä sitä tuntuu taaksepäin katsoessa, että en saanut viime vuonna mitään aikaan. Sitten kun alkaa tarkemmin miettimään, huomaakin että onkin tullut tehtyä monenlaisia asioita – julkaisinhan muun muassa vegaanisen leivontakirjan, menestyin kuoroni kanssa tärkeässä kuorokilpailussa, lähes tuplasin yritykseni liikevaihdon ja pääsin toteuttamaan upeita juttuja töiden saralla – esimerkkinä mm. vegaanisten Choice-jäätelöiden lanseeraustilaisuuden suunnittelu, Neito-tapahtuman hostaus ja vegaanikakkujen leipominen Iittala & Arabia centerin synttäreillä. Syksyllä aloitin myös avoimen yliopiston kautta vuoden kestävän kurssin ja tajusin, että olin ikävöinyt opiskelemista ja tuo kurssi on saanut minut harkitsemaan jatko-opintoja musiikkialalla. Tuskin minua kuitenkaan vielä seuraavana syksynä nähdään täysipäiväisesti koulun penkillä, mutta aika näyttää – tällä hetkellä olen enemmän kuin tyytyväinen työtilanteeseeni, kun saan tehdä kahta minulle hyvin tärkeää ja mielekästä työtä ja toteuttaa sekä visuaalista että musiikkipuolta minussa.


Viime vuonna tein yhteensä kuusi ulkomaanmatkaa – aloitin vuoden Balilla, matkustin maaliskuussa ystävien kanssa synttärimatkalle Berliiniin, kävin kahdesti Tallinnassa, ihastuin elokuussa Roomaan ja vietin viikon mittaisen rakkausloman Maltan auringon alla. Näistä etenkin positiivisesti yllättänyt Malta jäi mieleen, eikä pelkästään ihanan matkaseuran vuoksi, koko reissu onnistui vaan kaikinpuolin loistavasti. Löysin itsestäni myös palasen aktiivilomailijaa ja samalla ihastuin “alle viidessä tunnissa lämpimään keskellä sateista ja pimeää lokakuuta”-konseptiin.

Kuusi ulkomaanmatkaa (tai neljä, jos Tallinnaa ei nyt kuitenkaan lasketa) on mielestäni aika sopiva määrä matkoja yhdelle vuodelle, ja tavoitteenani on pysyä tänä vuonna suunnilleen samoissa lukemissa. Vaikka rakastan matkustaa ja nähdä uusia paikkoja, lentomatkustuksen päästöjen ja epäekologisuuden vuoksi yritän harkita jokaisen reissun tarkkaan ja panostaa määrän sijaan laatuun ja tehdä viikonloppupyrähdysten sijaan pidempiä reissuja. Aion myös panostaa lähimatkailuun entistä enemmän ja haluaisin myös  matkustaa Pietariin junalla – viimeksi kun olen käynyt itänaapurimaassamme, sitä kutsuttiin vielä Neuvostoliitoksi.


Viime vuosi oli myös ystävyyden ja rakkauden vuosi. Ystävien merkitys korostui elämässäni vahvemmin kuin koskaan aiemmin, opin luottamaan ja avautumaan vaikeistakin asioista entistä paremmin. Pitkästä parisuhteesta irtauduttua tajusin, että osana itsenäistymisprosessiani minun täytyy myös oppia pyytämään apua ystäviltäni ja kukaan ei oikeasti selviä täysin yksin. Sain myös paljon uusia ystäviä, lähennyin entistä paremmin muutaman vanhan ystävän kanssa ja yksi entinen ystäväni palasi takaisin elämääni, mikä on tuntunut isolta ja tärkeältä jutulta. Tänä vuonna haluan oppia kuuntelemaan ja huomioimaan kaikkia ystäviäni entistä paremmin, olemaan parempi ystävä. Viime vuonna sain paljon, tänä vuonna olen valmis antamaan.

Kaikista viimevuotisista uusista tuttavuuksista paras ilmaantui elämääni loppukeväästä. Nautin silloin elämässäni itsenäisyydestäni ja yksinolemisen voimaannuttavasta tunteesta, enkä kaivannut ihastumisia elämääni, mutta sieltä se silti tuli, täysin pyytämättä. Nyt olen vain äärettömän onnellinen, että uskalsin arveluistani huolimatta päästää uuden ihmisen elämääni ja ihmettelen vähän vieläkin onneani – vaikka heti ensitreffeilläkin oli hauskaa, niin enpä silloin tiennyt, miten upeaan ja ihanaan ihmiseen törmäsin. Parasta tulevassa vuodessa on se, että saan jakaa sen juuri tämän tyypin kanssa – odotan innolla tulevia seikkailujamme, reissuja, arkea ja kaikkea.


Lopuksi voin vain todeta, että viime vuosi oli varmasti varmasti elämäni paras. Uskon silti, että tästä uudesta voi tulla vieläkin parempi –  2018, olen valmis kaikkeen!

Related Post

2 comments on Kiitos, 2017!

  1. Kuusi ulkomaanmatkaa vuodessa on todella paljon, jos oikeasti miettii matkustamisen ympäristövaikutuksia.

    1. Olet oikeassa, niin on! Välillä vain tuntuu että itse en juurikaan matkustele, kun monet ystävistäni reissaavat eri kohteisiin useammankin kerran kuussa. Itselläni tulee matkustusta jonkin verran myös työn takia, mutta yritän pitää neljää omaa matkaa vuodessa rajana. Ois hyvä jos myös lähimatkailua ja vaihtoehtoisia matkustustapoja (junat jne) tuotaisiin esille enemmän. Tässä yritän itse ainakin petrata 🙂

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *