Uudenvuodenlupauksista ja hyvinvoinnista


Tammikuu on perinteisesti sitä aikaa, kun hyvinvointia markkinoidaan vähän joka kanavassa. Aihe herättää mielipiteitä puolesta ja vastaan, ja usein vuodenvaihteen yhteydessä annettuja lupauksia terveellisimmistä elämäntavoista kritisoidaan ihan aiheesta, sillä sama kuvio toistuu joka vuosi: herkkulakot tai tammikuun terveysbuumissa hankittu salikortti eivät välttämättä innosta enään myöhemmin keväällä. Salit täyttyvät tammikuussa uudenvuoden lupauksien tekijöistä ja joka toinen somekaveri tuntuu aloittaneen sokerittoman tai tipattoman – tietysti osalla lupaukset myös pitävät, mutta monilla ei. On selvää, että on parempi tehdä hiljalleen pysyviä muutoksia elämäntapoihin kuin yrittää muuttaa niitä kertaheitolla.

Omasta mielestäni näillä uudenvuodenlupauksilla ja tammikuun hyvinvointikampanjoilla on kuitenkin oma tärkeä tehtävänsä: herätellä ja muistuttaa, että hei, muistathan pitää itsestäsi huolta. Kyse on kuitenkin aika tärkeästä asiasta ja mielestäni on pelkästään hyvä juttu, että sille on ikäänkuin varattu oma teemakuukautensa. Oman hyvinvoinnin ylläpito vaatii oikeasti aikaa ja suunnitelmallisuutta, eikä se tule vain itsestään, jos asiaan ei kiinnitä huomiota – ainakin minä kaipaan siis muistuttamista tässä asiassa.

Itselleni tammi-ja helmikuu ovat vuoden vaikeinta aikaa, kun loppuvuoden työkiireet ja joulufiilistely vaihtuvat tavalliseen arkeen, ulkona on pimeää ja kylmää ja kevääseen tuntuu olevan loputtoman pitkä matka. Minun töissäni alkuvuosi on yleensä aina tasaista puurtamista, ja kaikki isommat tapahtumat ja ajoittuvat loppukeväälle. Pimeydellä on äärettömän suuri vaikutus jaksamiseen ja itse olen ainakin kärsinyt nuorempana myös oikeasta kaamosmasennuksesta, joka ei näyttäydy pelkästään väsymyksenä vaan yleisenä ahdistuksena: mukavimmatkaan asiat eivät kiinnosta ja syitä sängystä nousemiseen ei tunnu löytyvän millään. Nykyään tilanne ei onneksi paha ja herään mielelläni jokaiseen aamuun, mutta silti tähän aikaan vuodesta täytyy taistella ihan erityisesti että selviää kunnialla työpäivistä ja saisi aikaiseksikin jotain. Siksipä otankin ilolla vastaan kaikki kampanjat, jotka ehkä innostavat minua urheilemaan tai syömään aiempaa terveellisemmin ja säännöllisemmin, ainakin näiden kahden pahimman kuukauden ajan. Yleensä maaliskuussa aurinko alkaa jo kaamosmasennus helpottaa.


Hyvinvoinnista huolehtiminen ei minulle kuitenkaan tarkoita laihdutuskuureja tai pakkopullalta tuntuvaa urheiluharrastusta. Terveellisesti syöminen on mielestäni aika helppoa, kun vain tekee ruokaa mahdollisimman paljon itse ja muistaa ostaa kaupasta mukaan mahdollisimman paljon kasviksia ja sesonkihedelmiä. Itselleni pahin ongelma on kiireen aiheuttamat epäsäännölliset ruokailut, joka aiheuttaa napostelua ja eineslounaita. Siksi olen nyt taas varannut aikaa ruuanlaitolle, sillä minulle se tarkoittaa melkein samaa kuin laittaisi rahaa (hyvinvointi)pankkiin. Juuri nyt olen erityisen innostunut taas kaikesta aasialaisesta ruuasta, ja joka päivä tekisi kokeilla jotain uutta reseptiä. Urheilun suhteen olen taas kunnostautunut sopimalla eri ystävieni kanssa treenitreffejä, sillä itseeni tehoaa parhaiten sosiaalinen paine: kun jotain on sovittu, sen perumiseen on iso kynnys. Tärkeintä on löytää oma laji ja tapa liikkua.


Varsinaista uudenvuodenlupausta en kuitenkaan ole tehnyt, mutta olen asettanut tavoitteekseni että saisin lisättyä tänä vuonna elämääni säännöllisyyttä ja järjestelmällisyyttä niin töiden kuin oman hyvinvointini hoitamisen suhteen – myös niinä kiireisinä ja stressaavina kausina.

Teetkö sinä uudenvuoden lupauksia?

Related Post

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *