meistä


Siitä on nyt vuosi, kun tapasin ensimmäistä kertaa Nion.

Kumpikaan meistä ei varmaan silloin vuosi sitten olisi mitenkään voinut kuvitella, että siitä ensitapaamisesta seuraisi mitään sen suurempaa. Ihastuin kuitenkin aika nopeasti tuohon hauskaan tyyppiin, joka toi treffeille lahjaksi kinder-suklaamunan, kattoi aina pöydän huolellisesti ja oli aina huomaavainen ja kohtelias. Muutaman kuukauden tapailun jälkeen se oli jo selkeää molemmille, että tässä on nyt jotain muutakin, ja viime kesästä saakka olemme pitäneet yhtä virallisesti.


Olen miettinyt paljon sitä, että miten me ollaankin jotenkin niin loistava tiimi, vaikka ensisilmäyksellä voisi ajatella että olisimme täysin toisista maailmoista. Olemme ihan erilaisista kulttuureista kotoisin, meillä ei ole yhteistä äidinkieltä. Toinen meistä on tohtorintutkintoaan viimeistelevä, päivätöissä käyvä insinööri, toinen taiteilija ja luovan alan sekatyöläinen. Toinen harrastaa salilla käyntiä viisi kertaa viikossa, toisen mielestä musiikki on pelastanut hänet urheilulta.

Mutta samaan aikaan on niin monia asioita, jotka yhdistävät. Sellaisia, mitkä ovat paljon tärkeämpiä ja isompia asioita, kuin ammatti tai harrastukset. Molemmat ovat luovia, avoimia tyyppejä, näemme elämän täynnä mahdollisuuksia ja haluamme oppia kaikesta kokoajan lisää. Olemme kumpikin luonteeltamme hyvin sosiaalisia ja vietämme aikaa mielummin jonkun kanssa kuin yksin. Rakastamme pitkiä syvällisiä keskusteluja, huonoa huumoria, tanssimista, laulamista, pitkälti samoja tv-sarjoja (tämä on oikeasti tärkeää!), spontaaneja seikkailuja ja hyvää ruokaa. Tärkeimpänä ehkä kuitenkin se, että suhtaudumme toisiimme kunnioittavasti ja arvostaen.


Mitä tulee kulttuurieroihin, niin arjessa ne näkyvät loppupeleissä suhteellisen vähän (näistä voisin kirjoittaa kuitenkin joskus oman postauksensa). Meistä kahdestahan Nio on nähnyt enemmän maailmaa, hän lähti jo 18-vuotiaana töihin New Yorkiin, kun itse asuin vanhemmillani oulunsalossa ja kävin lukiota. Taustamme ovat aika erilaiset, mutta tapa katsoa maailmaa aika samanlainen: uteliaasti ja kiinnostuneesti. Niossa on parasta se, että hän on yleensä hyvin kiinnostunut asioistani ja haluaa olla niissä mukana aina kun voi: hyvänä esimerkkinä valokuvaus, josta hän tuntuu olevan tällä hetkellä kiinnostuneempi kuin minä. Monet upeimmista blogikuvistani ovat nykyisin usein Nion ottamia ja hän on ollut myös jo pitkään luontevasti osa minun blogia ja muita somekanavia – kun kuvaamme ja ideoimme monesti postauksia yhdessä, tuntuisi hassulta jättää hänet täällä ulkopuolelle.

Suhteen alussa en osannut hyvin ihastuneena ja epävarmuuksissani iloita joka hetkestä, kun mietin kokoajan että kauankohan tämä kestää. Olen kuitenkin Nion kautta oppinut elämään entistä enemmän nykyhetkessä, en juuri murehdi tulevaa tai sitä, mitä siellä tulee tapahtumaan – tärkeämpää on se, mitä meidän välillä tapahtuu nyt. Tottakai on paljon toiveita ja haaveita tulevaisuuden suhteen, mutta tiedän myös jo  aiemmasta kokemuksesta, että suhde ei ole huono tai epäonnistunut, jos se joskus päättyy. Siksi nyt nautin täysin rinnoin meidän rakkaudesta ja siitä, että olen saanut tutustua noin upeaan ihmiseen.


Puhuin vasta siskon kanssa siitä, että omista parisuhde-ja rakkauselämän asioista on jotenkin vähän oudon nolostuttavaa puhua. Ihan kuin tässä olisi vielä joku teinityttö, joka pelkää sitä että häntä piikitellään ihastuksesta, ja olisi sopivampaa puhua omasta rakkaasta vähän kyyniseen, kuin aidosti lämpimään sävyyn. Että “kell’ onni on, se onnen kätkeköön” –  aina on parempi vähän toppuutella, kuin vahingossakaan hehkuttaa. Mutta miksi ihmeessä? Rakkaus on ihanaa ja sitä pitäisi levittää enemmän ympärilleen peittelemisen sijaan.

14 comments on meistä

  1. Te kaksi olette niin luodut toisillenne ja teidän seurassa on aina aivan mahtavaa, yhdessä ja erikseen. Olen niin onnellinen teidän molempien puolesta ja olette ainakin minulle se tosielämän #couplegoals monessa mielessä. <3

  2. Ihana postaus Viena! <3 Levittäkää rakkautta ympärillenne. Olette kaiken hyvän olon ansainneet. <3

    1. Kiitos Kristiina! Nio on kotoisin Turkista. Varmasti tulee näistä kulttuurieroista joskus enemmän 🙂

  3. Pariskunnat antavat suhteestaan aina ensinäkemälläkin vahvan kuvan. Suhteesta voi huokua muiden tarkkanäköisten tai tarkkatuntoisten aisteihin paljonkin sellaista, mitä pariskunnat itse eivät ehkä edes tiedosta. Säästän analyysit teille itsellenne, mutta sanompa vain, että teitä on aivan ihana katsella <3
    Olen seurannut blogiasi jo kauan, kun eksyin Vikke-aikoina katsomaan sivuillesi Lumi-pikkulaukun metsästyksen lomassa (ajattelin muuten silloin jo, että sulla ja Pupulandian Jennillä saattaisi olla jotenkin yhteistä, ja jonkin ajan kuluttua teillä olikin yhteistyötä 🙂 ). Olen tykännyt blogistasi ja sen hienostuneesta vähäeleisyydestä, ja on ollut kiva seurata, miten tämä rakkaus on nostanut tietyllä tavalla bloginkin ihan uusiin tunnelmiin.

    Mukavaa viikonloppua!

    1. Kiitos Jantunen ihanasta kommentista! <3

      Hauskaa että muistat wikke-ajat, tuntuu että siitä on niin kauan kun blogattiin vielä nimimerkillä! Parasta, kun jotkut ovat kulkeneet blogin mukana jo monta vuotta, tuntuu että silloin on tehnyt jotain täällä oikein 🙂

      Ihanaa, aurinkoista pääsiäisviikkoa sulle!

    1. Kiitos Milla, olen ehdottoman samaa mieltä – rakkautta saa ja pitääkin näyttää ja levittää ympärilleen.

      Ihana että syntyi tällainen kuva. Kiitos! <3

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *