Monthly Archives: June 2018

Kesäpäivän projekti: laiturin öljyäminen

Kaupallinen yhteistyö: Tikkurila
laiturin öljyäminen

En tiedä mitään parempaa tapaa viettää kesäpäivää, kuin puuhailla mökillä erilaisten askareiden parissa. Työntää kädet multaan, leikata ruohoa, kantaa halkoja. Kun oma työ vaatii pääasiassa lihaksien sijaan aivotyöskentelyä, on kunnon fyysinen työskentely erinomaista vastapainoa ja suorastaan rentoutumista arkihommiiin verrattuna. Pääsisipä vaan mökille useammin hommailemaan!

Viimeksi mökkireissulle sattui ehkä upeimmat kesäkelit koskaan: aurinko helotti koko viikonlopun ja hengasimme aamusta iltaan uikkareissa. Hyvä sää piti käyttää heti hyödyksi, ja päätimme hoitaa to do-listalta pois laiturin öljyämisen. Laituria kannattaa huoltaa säännöllisesti, jotta se kestää paremmin kastumiset ja säänvaihtelut. Öljyäminen on parasta suorittaa keväällä, kun lämpötila on jo pysyvästi yli +5 asteen.


Laiturin käsittely aloitetaan aina puhdistuksesta: ensin harjaillaan roskat pois, sen jälkeen käsitellään pinnat laituripesulla. Tikkurilan laituripesu ei aiheuta haittaa vesiympäristölle, joten laiturin voi pestä paikallaan – tämä oli ainakin meille ainoa vaihtoehto, kun laituria ei voi oikein mitenkään siirtää. Pesun ja huuhtelun jälkeen laiturin annetaan kuivua huolella.

Itse öljyäminen on varsin helppoa ja leppoisaa puuhaa, vaikeinta oli mielestäni valita oikea sävy laiturille. Tykkäsin kovasti laiturimme kuluneen näköisestä, harmaantuneesta puusta, enkä halunnut missään nimessä että se näyttäisi öljyämisen jälkeen liian käsitellyltä tai “uudelta”. Sain apua Tikkurilan värisuunnittelijalta, ja päädyin lopulta hänen suosituksestaan sävyttämään Saaristo laituriöljyn Valtti-värikartan Poro-sävyyn (5087). Sävy oli meidän laiturille ihan täydellinen, ja lopputulos on lähes samannäköinen kuin vanha, paljon parempi vain. Tarkemmat ohjeet työvaiheista ja välineistä löydät Tikkurilan sivuilta.


Harmi että juhannukseksi on luvattu vähän sateista ja kylmää säätä, muuten olisi ollut kiva toteuttaa pari uutta projektia tulevan pitkän viikonlopun aikana: haluaisin hioa ja öljytä myös vanhaksi kulahtaneet terassikalusteet ja maalata etuterassin portaat.. Mutta ehkä välillä on kiva myös ottaa ihan vaan rennosti ja keskittyä saunomiseen, ihanaan kesäruokaan ja lepäilyyn. Ainakin juuri nyt tuntuu siltä, että täydellinen löhöilybreikki on enemmän ansaittu kuin koskaan aiemmin!


Millaisia juhannussuunnitelmia teillä on? Rentoilua vai puuhastelua?

Uusin No Filter-jakso: Onko järkeä opiskella, jos ilman koulujakin pärjää?


Tällä kertaa No Filterissä puhutaan koulutuksesta ja urapolusta. Arttu ei koskaan ole päässyt pääsykokeisiin ja viettää parhaillaan kuudetta välivuottaan ja itse aloitin aikoinaan yliopisto-opinnot vahvasti keräämällä huimat yhdeksän opintopistettä ensimmäisen vuoden aikana. Voiko ilman koulujakin menestyä? Onko opiskelu oikeastaan ihan turhaa kun rahaa voi tienata ilmankin tutkintopapereita?

Kuuntele ja kommentoi, jätä ajatuksesi vaikka tähän blogipostaukseen tai @no_filter_podcast:in instagramiin!

Ps. huomasin tänään, että No Filter on iTunesin suosituimmat ohjelmat-listan kakkosena, WOW! Ihan mieletöntä että olette ottaneet meidät näin hyvin vastaan.

Runoja vai instagram-aforismeja? Kuuntelussa Rupi Kaurin Milk & Honey

Kaupallinen yhteistyö: Storytel


Olen aina mieltänyt itseni vähän sellaiseksi “runotytöksi”, mutten koskaan oikeasti ole ollut runotyttö. En ole kirjoittanut runoja tai älyttömästi lukenutkaan niitä. Runot ovat minulle tutumpia lauluissa, ne heräävät mielestäni kukoistukseensa vasta sävelien kautta. En silti sano, ettenkö pitäisi runoudesta, se ei vaan ole minulle kovin tuttu genre enkä jotenkin osaa tarttua runokirjoihin.

Nyt kuitenkin tartuin runokirjaan, tai oikestaan runo-äänikirjaan, nimittäin Rupi Kaurin esikoisteokseen nimeltään Milk and Honey. Rupi Kaur on siinä mielessä ehkä tavanomaisesta poikkeava runoilija, että hänen uransa on lähtenyt lentoon instagramin kautta ja tämä esikoisteos ja tämä esikoisteos on myynyt maailmanlaajuisesti miljoonia kappaleita. Runoista suurin osa on hyvin feministisiä ja ne kertovat muun muassa rakkaudesta, eroamisesta, satuttamisesta ja lopuksi toipumisesta.

Pääsin taas Storytelin lukupiiriin juttelemaan Kaurin teoksesta, tällä kertaa mukanani olivat ihana Laura Friman ja viime kerraltakin tuttu Meri Luukkanen. Meillä oli kaikilla vähän sama mielipide Milk and Honeysta: emme ihan hirveästi pitäneet siitä. Kaurin runoja ei voi väittää vaikeaselkoisiksi, mutta minun mielestäni ne olivat ehkä vähän liiankin helppoja, melkein enemmän latteita aforismeja kuin runoutta. Toisaalta, kuka minä olen määrittämään runouden rajan? Milk and Honey ei ollut ehkä minulle samaistuttava tai voimaannuttava, mutta se on ollut sitä silti miljoonille muille, enkä minä voi väittää heidän kokemustaan vääräksi.

Vaikka en voi sanoa pitäneeni Milk and Honeysta erityisen paljon, niin se on mielestäni silti tärkeä teos. Siinä oli myös kohtia joista pidin, esimerkiksi tämä upea kohta:

“i want to apologize to all the women i have called beautiful before i’ve called them intelligent or brave
i am sorry i made it sound as though
something as simple as what you’re born with
is all you have to be proud of
when you have broken mountains with your wit”

Keskusteluistamme nauhoitettiin taas podcast, jonka pääsee kuulemaan Storytellissä – jos et ole vielä ladannut sovellusta käyttöösi, niin Storytel tarjoaa nyt teille kaikille ilmaisen kuukauden kokeilujakson, jonka voi ottaa käyttöön täällä.



Suosittelen Milk and Honeyta kuitenkin kaikille, mutta etenkin heille, jotka eivät siihen muuten tulisi tarttuneeksi. Monella voisi olla sen monista runoista paljon opittavaa.

Kuvat: Eliel Kilkki / Nio