Juuri kun alkoi tuntua siltä, etten kestä tätä talvea enää hetkeäkään, tulivat nämä aurinkoiset päivät. Kaksi viikkoa sitten kahlasimme lumessa ja palelimme pakkasessa, tänään kävelimme kuivilla kaduilla ja nautimme auringosta pitkälle iltapäivään. Olo on kuin uudestisyntyneellä: on melkein vaikea käsittää, että miten siitä väsyneestä ja elämänilon lähes kokonaan kadottaneesta ihmisparasta on yhtäkkiä kuoriutunut tyyppi, joka suorastaan kihisee intoa ja iloa. Tällä viikolla olen siivonnut ja tuulettanut kotia melkein joka päivä, tarttunut toimiini ilman kummempia vitkutteluja, saanut monta pitkään roikkunutta asiaa hoidettua ja ennenkaikkea tuntenut oloni pitkästä aikaa oikeasti tehokkaaksi ja pirteäksi, omaksi itsekseni.
Ehkä olen ollut talvihorroksessa ja tullut nyt takaisin. Ihmeellinen on luonnon voima.
Talvipuutarha on se paikka, jonne hakeudun usein alkuvuodesta mutten jostain syystä koskaan kesällä tai syksyllä. Ehkä talvella sitä tarvitsee eniten, pientä pakomatkaa tropiikkiin. Talvipuutarhaan tai kasvitieteelliseen pääsee onneksi kävellen – aiempina vuosina olen usein jossain vaiheessa kesken talven häippäissyt pimeyttä ja kylmyyttä pakoon lentämällä. Tänä vuonna etelänmatkat ovat jääneet välistä ja on pakko myöntää, että olen monet kerrat pimeysahdistuksissani tiiraillut lomalentoja, suunnitellut häipymistä auringon alle. Mutta näin vain kaamosmasennuksestakin kärsivä ihminen on selvinnyt tästä talvesta elossa, ilman pysyviä vaurioita. Ja vaikka vielä talvi vielä teoriassa jatkuukin jonkin aikaa, niin minulle kevät alkoi tänään.
Kuka muu on herännyt talviuniltaan juuri tällä viikolla?
Hei.
Onpas ihanaa, että voimat ovat palanneet😊
Minä olen helmikuun lapsi ja usein jo tammikuun alkupäivinä minulle tulee olo, että elämä voittaa ja askelkin kevenee, tai ainakin siltä tuntuu.
Minulla on mielessä kymmeniä ihania keväisiä asioita, vaikka täällä Oulussa on varmaan metri lunta (eikö pieni liioittelu kuulu asiaan, jos lumesta puhutaan).
Olin pari viikkoa sitten tuomiokirkossa kuuntelemassa cembalo ja nokkahuilu duoa. Tuli jostakin syystä lapsuus mieleen😉
Oli muuten kerrassaan ihastuttavaa musiikkia. Monta uutta säveltäjää, joita kotona kuunnella.
Minulla olisi sinulle pyyntö: tuo Candominit laulamaan tänne Ouluun. Uskoisin, että muitakin kuin minua kiinnostaa.
Toivon sinulle mitä mainiointa kevättä ja kyllä kasvien ja kasvun voima on ihmiselle suuri. Joka päivä saa uutta ihmeteltävää.
Minä odotan kymppiviikkoa, että pääsen perheeni kanssa pohjoiseen.
Terveisiä Oulusta, lumisesta sellaisesta.
Satu
Satu, kiitos ihanasta kommentista!
Olen itse syntynyt maaliskuussa ja minulle maaliskuu on se kuukausi, jolloin kevät alkaa. Tammikuusta ja helmikuusta pitää ensin selvitä. Tunnistan tuon olon, askel kevenee totta tosiaan ja optimistisena alan jo maaliskuun alussa kaivelemaan kevättakkeja esille. Käytännössähän tässä menee vielä pari kuukautta, ennenkuin talvikamppeista uskaltaa luopua 😀
Oulu on ollut CandoMinillä kyllä suunnitelmissa. Huhtikuussa teemme konserttimatkan Kannukseen ja samalla olisi mahdollisuus käydä Oulussakin, mutta jos se ei jostain syystä onnistu niin Kannukseenhan on oulusta suhteellisen lyhyt matka, tervetuloa sinne konserttiin 😉 Jos ei tänä vuonna, niin ensi vuonna viimeistään?
Ihanaa kevään jatkoa!
Kiitos❤️
Minä heräsin eilen! Olin käymässä vanhempieni mökille ja isäni houkutteli mut kanssaan retkiluistelemaan ja siinä järven jäällä luistellessa ja auringosta nauttiessa tuntui, että pitkästä aikaa hymyilyttää. Tuli melkein sellainen kupliva onnen tunne! Yhdistelmä aurinkoa, hikiliikuntaa ja tunne siitä, että talvesta on taas jotenkin selvitty, oli ihan huumaava. <3
Ihana kuulla, Kaisa! Tuo kupliva onnentunne on ehkä maailman paras tunne. Ja kyllähän tällä talvellakin on tärkeä merkityksensä – ilman sitä synkkyyttä ja pimeyttä ei kevään tulo tuntuisi niin mahtavalta! <3