Kaupallinen yhteistyö: Merck & Asennemedia
Osallistuin muutama viikko sitten tilaisuuteen, jossa kerrottiin naisten hedelmällisyydestä ja sain haasteen kertoa seuraajilleni #hedelmällisyysherätyksestä.
Tästä aiheesta on vähän hankala puhua. Ehkä siksi, että haluan kyllä tulla joskus äidiksi, mutta sen sanominen ääneen tuntuu vähän pelottavalta. Olen aina tiennyt että haluan joskus lapsia, mutta juuri nyt ajatus tuntuu aika kaukaiselta. En ole parisuhteessa, eikä sellainen ole tämänhetkisessä elämäntilanteessani edes päällimmäisenä mielessä. Tällä hetkellä elämän täyttävät työt, opiskelut ja haaveet jatko-opinnoista – perhehaaveet sen sijaan siintävät jossain kaukana tulevaisuudessa. Tosiasia on kuitenkin se, ettei tässä asiassa aikaa valitettavasti ole loputtomiin. Vaikka muuten en ole koskaan kärsinyt minkäänlaisesta ikäkriisistä, niin lasten saamisen kannalta ikä on aika kriittinen tekijä ja aiheuttaa kieltämättä välillä vähän ristiriitaisia tunteita: pitäisikö minun huolestua hedelmällisyydestäni?
Hedelmällisyydestä liikkuu erilaisia harhakäsityksiä, mutta lääketieteellinen tosiasia on, että hedelmällisyydellä on olemassa aikaikkuna. Vaikka muutoin sanonta “nelikymppinen on uusi kolmikymppinen” voikin pitää paikkansa, niin tässä asiassa ei ole niin. Tämänhetkisen tutkimustiedon mukaan hedelmällisyys alkaa kuitenkin jo laskea 25 ikävuoden jälkeen ja raskaaksi tulo vaikeutuu selvästi 35 ikävuoden jälkeen. Jokaisen kolmekymppisen olisi siis hyvä tiedostaa, ettei aikaa ole loputtomasti. Hedelmällisyys on kuitenkin yksilöllistä, ja siihen vaikuttavat muutkin tekijät kuin ikä, kuten elintavat (paino, tupakointi, alkoholi) ja krooniset sairaudet.
Hedelmällisyydestä on ihmisillä yllättävän paljon harhakäsityksiä. Väestöliiton kyselytutkimukseen vastanneista 20–50-vuotiaista miehistä 40 prosenttia ei joko osannut sanoa, missä iässä hedelmällisyys alkaa laskea, tai arvioi naisen hedelmällisyyden laskevan merkittävästi vasta neljänkympin jälkeen. Myös naisista joka viides arvioi, että hedelmällisyys alkaa laskea merkittävästi vasta 40-vuotiaana.
On kaikin tavoin hienoa, että nykymaailmassa naisella on mahdollisuus valita, haluaako ylipäätään tulla äidiksi. Kaikki eivät halua hankkia lapsia nuorena, vaikka hedelmällisyyden kannalta se olisikin paras aika. Itse menin naimisiin nuorena ja tilanne olisi silloin ehkä ollut käytännön tasolla otollinen lapselle, mutta en kuitenkaan ollut henkisesti valmis äidiksi. Ei ole kenenkään etu, jos nuoria naisia syyllistetään syntyvyyden laskusta tai painostetaan synnytystalkoisiin, mutta surullista on sekin, jos tietämättömyyden takia kovin moni lykkää lapsen yrittämistä liian pitkälle. Tärkeintä on se, että ihan jokainen saa tehdä päätöksen omasta lisääntymisestään ihan itse, mutta tietäen kuitenkin faktat ja riskit.
Miten omaa hedelmällisyyttä voi sitten arvioida? Kuukautisten säännöllisyyttä kannattaa tarkkailla, sillä lyhyt kierto voi kertoa munasarjan vanhenemisesta. Omalta äidiltään kannattaa myös kysyä vaihdevuosien alkamisesta – jos äidin menopaussi on alkanut varhain, niin on mahdollista että silloin hedelmällinen aikaikkuna on tavanomaista pienempi. Lisäksi ammattilaiset voivat tehdä arvioita verestä mitattavilla hormoneilla tai gynekologisella ultraäänitutkimuksella. Omaa hedelmällisyyttään voi myös edesauttaa terveellisillä elämäntavoilla, sillä mm. ylipaino, tupakointi, runsas alkoholin käyttö ja stressi vaikuttavat heikentävästi hedelmällisyyteen.
Olisi hienoa kuulla millaisia ajatuksia tämä aihe teissä herättää – oletko tietoinen hedelmällisyyteen liittyvistä faktoista ja miten se on vaikuttanut ajatuksiisi lapsien hankkimisen suhteen?
Hei Viena.
Ja kiitos, että uskalsit tarttua aiheeseen, joka meillä on usein vaiettu.
Aihe koskettaa tietyllätapaa jokaista naista, vaikka jokainen suhtautuu siihen varmaan vähän eri tavalla. Se meille kaikille suotakoon.
Itse kätilön koulutuksen saaneena tiedän asiasta jonkin verran, mutta minulle on myös tullut suurena yllätyksenä, kuinka harva tietää hedelmällisimmän ajan olevan aika lyhyt.
Moni kanssani työskennellyt gynekologi on sanonut, että varhain aloitetulla ja pitkään käytetyllä ehkäisyllä on vaikutuksia hedelmällisyyteen. Mutta kuinka paljon, sitä ei taida kukaan tietää.
Koko ajan lisääntyvästä tahattomasta lapsettomuudesta päätellen, se voi olla suurikin. Tosin siihen on varmasti monia muitakin syitä ainakin mainitsemasi ylipainon, tupakan, alkoholin, stressin lisäksi. On epäilty ilmansaasteiden, pitkälle jalostetun ruuan vaikuttavan epäedullisesti hedelmällisyyteen.
Itse tulin ensimmäisen kerran äidiksi vajaa 27-vuotiaana ja raskaaksitulemisen helppous yllätti minut todellakin, koska olin nähnyt niin paljon ongelmia. Vasta myöhemmin tajusin, että suurinosa onneksi raskautuu ilman suuria ongelmia, mutta olin tavannut juuri niitä, jotka tarvitsivat apua siihen.
Myöhemmin olen saanut kaksi lasta lisää ja minusta ne ovat yksi parhaista asioista elämässä. Ja suuria lahjoja jokainen. Unelmoin nuorena suuresta lapsikatraasta, mutta se jäin kohdallani haaveeksi, itsestäni riippumattomista syistä.
Muistan opiskeluajalta vanhan synnytyslääkärin sanat yhä korvissani: ”Satu, jos lapsia tehtäisiin, niitä saisivat kaikki. Mutta ne ovat Jumalan lahjoja ja siksi ne saadaan.”
Eikä tuo lääkäri ollut mikään uskovainen tai edes uskonnollinen nainen. Mutta se lisäsi kunnioitusta tuota kokenutta ja paljonnähnyttä lääkäriä kohtaan.
Kaikkea hyvää sinulle Viena ja toivottavasti toiveesi toteutuu vielä joskus, tavalla tai toisella. ”Elämä on ihmeitä täynnä”.
Todella hyvä blogikirjoitus.
Omassa elämässä tämä herättää tunteita siitä syystä, että olimme jokin aika sitten päättäneet yrittää toista lasta. Ensimmäinen raskaus oli alkanut ollessani 26-vuotias, ja se tapahtui heti kun aloitimme yrittämisen, joten luotto toiseen onnistumiseen oli suuri! Olen nyt 29-vuotias, emmekä muutamien kuukausien jälkeen ole saaneet positiivista tulosta. Olemme puhuneet paljon siitä, jos jäisimmekin yksilapsiseksi perheeksi. Olemme tosin puhuneet siitä aikaisemminkin, mutta tavallaan se tuntuu hieman kohtaloltakin tässä tilanteessa. Tietyllä tapaa uskon kohtaloon, ja myös siihen, että hedelmällisyyteni tosiaankin on voinut laskea huomattavasti tässä vaiheessa, eikä toiselle lapselle ole enää niin suurta todennäköisyyttä. Olemme nyt toistaiseksi lopettaneet yrittämisen, sillä ajatus yhdestä lapsesta tuntuu kaikella tavalla hyvältä nyt. Välillä ajatus toisesta tulee mieleen ympäristön ”painostuksesta” ja omat haaveet toisesta nousee pintaan, mutta kun ajattelemme vain meitä, näemme paljon hyvää siinä jos emme saisikaan toista. Olemme äärimmäisen onnellisia tästä yhdestä.
Me odotamme, koska emme tiedä, emme ole varmoja. Tosin emme olleet täysin varmoja ensikerrallakaan. ”Ttäydellisen” ajan odottaminen lasten yrittämistä ajatellen saa varmasti monella tiimalasin hiekan loppumaan. Olisin itsekin ajatellut hankkivani vakituisen työn, kivan oman kodin ja ehkä olisin voinut opiskellakin vähän lisää ennen lapsia. Onneksi oivalsin, että nämä eivät ole sellaisia asioita, joita olisin valmis koskaan laittamaan lasten edelle. En halunnut ottaa sitä riskiä, että jonkin työn tavoittelemisen vuoksi olisin myöhässä tässä asiassa. Raskaana ollessani koin työhaastatteluissa raskaussyrjintää sellaisessa mittakaavassa, että luulin ennen niiden juttujen olevan vain netin tarinoita. Vaikka saatoin menettää raskauteni vuoksi mahdollisuuksia, en vaihtaisi sitä koskaan pois, mitä olen raskauden ja lapsen myötä kokenut. Mikään ei tule olemaan koskaan yhtä tärkeä kuin tuo pieni ihme, jonka kasvua saamme nyt seurata <3
Kaikkea hyvää, muista uskaltaa elämässä, vaikka et olisikaan ihan 100% varma. Joskus se pieni tunne siitä, että haluaa, riittää viemään oikeaan suuntaan.
Hyvä kirjoitus! Kiinnitin useassa kohtaa ilmaisuun ”lasten hankkiminen”. Mielestäni niitä ei hankita vaan niitä saadaan, aivan kuten yllä joku muukin kommentoi 🙂
Laura, olet aivan oikeassa. Lasten saaminen ei ole ikinä itsestäänselvyys. Silti lähes jokainen aikuinen tietää, että suojaamattomasta yhdynnästä voi olla seurauksena raskaus, ja päätös esim. käyttää ehkäisyä tai olla valmis ottamaan mahdollinen lapsi vastaan tehdään ihan tietoisesti (toki yllätyksiäkin tapahtuu). Vaikka “lasten hankkiminen” ei ole ehkä paras ilmaisu, niin tässä yhteydessä tarkoitan nimenomaan sitä aktiivista päätöstä, kun päätetään yrittää raskaaksi tuloa. Tarkoitus ei ollut kuitenkaan loukata ketään tai pitää lasten saamista itsestäänselvyytenä – toivottavasti se ei kirjoituksestani välittynytkään.
Hei!
Haluaisin tietää lisää tämän tekstin yhteistyökumppani Merckistä ja miksi se on valikoitunut tähän tekstiin? Minusta se jäi hieman irralliseksi, eikä sitä mainittu muutakuin ensimmäisen kuvan yläpuolella. Hedelmällisyyden laskusta on minusta ”synnytystalkoot”-kohun myötä tiedotettu paljon ja tämä #hedelmällisyysherätys hastag kalskahtaa oudolle omaan korvaan. Olisi hyvä hedelmällisyyskeskustelussa kertoa myös, että esimerkiksi Helsingissä lapsettomuuden hoitoon voi hakeutua julkiselle puolelle terveydenhuoltoon HUS:iin mikäli on yrittänyt tulla raskaaksi noin vuoden verran, mutta ei ole onnistunut. Mietin myös kohtaa ”miten arvioida omaa hedelmällisyyttä”; mikäli yhteistyökumppanisi on juurikin tällainen palvelu, joka tarjoaa näitä hedelmällisyyden selvittämiseksi tarkoitettuja verikokeita yms. olisi hyvä jos toisit sen tekstissä myös näkyväksi.
Lisäksi vielä hedelmällisyydestä puhuttaessa olisi hyvä myös todeta, että kaikki eivät pysty saamaan lapsia, iästä riippumatta, ja pohtia miten siitä selviäisi ja minkälaista tukea tai keskusteluapua tähän olisi tarjolla.
Samaa jäin ihmettelemään. Mikä projekti tämä oikein on? Lääkerfirman kanssa toteutettu “hedelmällisyysherätys”? Jos googlaan Merck, tulee jotain ebolalääkityksestä…
Hei! Kiitos kommenteista. Merck on tässä kaupallinen yhteistyökumppani, joka on halunnut sponsoroida postauksen tästä aiheesta, muttei mainostaa mitään tuotettaan. Eli Merck on halunnut lääkeyhtiönä halunnut pelkästään levittää yleisesti tietoutta hedelmällisyydestä ja herättää keskustelua. Voi olla, että mielestäsi hedelmällisyydestä uutisoidaan tarpeeksi, mutta itse ainakin yllätyin noista väestöliiton kyselytutkimuksen tuloksista ja täytyy myöntää, että itsekään en ollut ihan varma tuosta, että kuinka laaja se hedelmällisyysikkuna onkaan. Tietouden lisääminen tuskin on kuitenkaan pahasta?
Päätin jättää tietoisesti lapsettomuuskeskustelun kokonaan tämän postauksen ulkopuolelle, sillä itselläni ei ole siitä mitään kokemusta. Muutenkaan tarkoitus ei edes ollut kirjoittaa kaikenkattavaa postausta jossa huomioitasi kaikki mahdolliset näkökulmat, vaan kirjoitin täysin vain omasta vinkkelistäni. Ehkä periaatteen tasolla voisi olla hyvä huomioida aina kirjoituksissa kaikki näkökulmat, mutta se olisi kuitenkin mielestäni aika raskasta, etenkin kun aihe on tällainen, joka herättää todella voimakkaita tunteita moneen eri suuntaan. Koen, että minun on järkevintä puhua vain omasta näkökulmastani – uskoisin, että meitä kolmekymppisiä jotka pohtivat näitä samoja juttuja, on silti myös paljon.
Vähän viiveellä osallistun tähän keskusteluun. Ensinnäkin huomion kiinnitti tuo kaupallinen yhteistyökumppanisi. Olen pistänyt sen lääkevalmisteita itseeni hedelmällisyyshoidoissa. Se siitä.
Mietien tarkkaan, mitä tästä voisin sanoa. Aihe on niin henkilökohtainen, ettei siitä tosiaan ole helppo puhua.
Hienoa, että uskalsit sanoa haluavasi perustaa perheen, vaikka sinulla ei tällä hetkellä ole siihen mahdollisuutta. Omista kokemuksista kertominen on tärkeää. Hedelmällisyyskeskustelua hallitsee tietynlainen asiantuntijapuhe. Gynekologit ja väestötutkijat kommentoi ja huolestuu muiden puolesta.
Tässäkin minua jäi vaivaamaan tuo sinänsä lennokas sana “hedelmällisyysherätys”. Sana pitää sisällään ajatuksen, että nykyihminen olisi jotenkin unessa, tietämätön ja päättämätön. Ehkä jotkut ovatkin, mutta suurin osa nuorista aikuista varmasti on tietoisia elämän realiteeteista, niin biologisista kuin sosiaalisistakin. Eikä lapsettomuus ole sellainen vanhatestamentillinen häpeä kuin ennen. Täällä joku kommentoija sanoi, että lapset ovat lahja. Niinhän ne ovat. Lahjoja maailmalle. Eikä lapsettoman tarvitse tarvitse ajatella olevansa lahjaton, sillä lapsia on ympärillämme paljon.
Jos lapsen hankkimiseen liittyy tilastollisia faktoja, niin yhtä lailla tilastollinen fakta on, että parisuhteet eivät kestä, ja suuri osa avioliitoistakin päätyy eroon. Tilastollinen fakta on myös Suomessa hyvin yleinen perheväkivalta. Tältä pohjalta lapsen hankinnan vakava harkitseminen on ihan ymmärrettävä ja vastuullinenkin teko. En käyttäisi siitä sanaa “lykkääminen”, se saa kuulostamaan asian siltä kuin väistäisi velvollisuutta tuottaa Suomelle kantaväestöä. Sen sijaan päätös olla hankkimatta lasta vaikkapa kaksikymppisenä on päätös ja tietoinen riskinotto eikä epäröintiä. Myöhemmin voi tehdä toisenlaisen päätöksen tietoisena siitä, että silloin ei välttämättä saakaan sitä mitä haluaa. Elämä on sellaista. Kaikkea ei saa. Entisaikaan naiset eivät pääseet työelämään, nykyään lapsiperheen saaminen ei ole itsestäänselvää.
En käyttäisi sanaa “lykkääminen” myöskään siinä tapauksessa, että ihminen ei löydä puolisoa, tai ei tyydy huonosti kohtelevaan poika- tai tyttöystävään. Tai ei pysty hankkimaan lasta yksin.
Itse olisin halunnut lapsiperheen, mutta en päässyt parisuhteeseen hedelmällisyyden kannalta otollisimpaan aikaan. Valmistauduin jo siis silloin mahdolliseen lapsettomuuteen. En ollut unessa. Minun piti päinvastoin kehittää vahvuuttani, sillä esimerkiksi työelämässä tunnuttiin pitävän pariskuntia ja perheellisiä enemmän aikuisina kuin yksineläviä. Sitten kun löysin nykyisen mieheni kolmekymmentä täytettyäni, emme voineet heti ryhtyä lapsentekopuuhiin. Itse ehkä olisin ollut valmis vaikka samantien, mutta mieheni ei. Hänellä on rankka eroperhetausta, eikä hän halunnut tämän takia lasta suhteen alkuvaiheessa. Hän halusi siis varmistaa, että suhteemme kestää emmekä ainakaan kovin helposti ole eroamassa, jottei mahdollinen lapsi joutuisi kokemaan samaa kuin hän. Kunnioitin tätä toivetta enkä halunnut painostaa miestäni. Puhuttiin kyllä, että tällä tavalla otetaan riski eikä välttämättä saada omia lapsia. Päätettiin mieluummin ottaa se riski kuin syöksyä heti lapsiperhe-elämään.
Miehelläni oli myös ikävä kokemus seurusteluamme edeltäneeltä ajalta. Joku hänen deitti tai kaveri oli epätoivoisesti halunnut lasta, ja tämä oli taivutellut mieheni sänkyyn ovulaation aikana. Jälkeenpäin miestäni kadutti ja hirvitti, ja hän puolestaan taivutteli naisen käyttämään jälkiehkäisyä. Jonkun gynegologin mielestä varmaan nainen toimi ihan järkeväsi. Naisenhan pitää tehdä kaikkensa, että saa toivomansa lapsen, koska biologia. Mutta elämä on muutakin kuin gynekologiaa ja biologiaa.
Kun parisuhteessamme mieheni sitten oli valmis, minun hedelmällisyyden aikaikkuna oli jo sulkeutumassa. Yritimme muutaman vuoden, kävimme tutkimuksissa ja aloitimme hoidotkin, jotka melko nopeasti lopetimme. Teoriassa voisin vielä tulla raskaaksi, mutta en enää odota sitä. Sen sijaan keskityn ihaniin kummilapsiini ja tädin rooliini. Mielestäni Suomessa on pulaa enemmänkin aikuisista kuin vauvoista. Kummius on yksi tärkeimmistä asioista elämässäni. Minulla ei kuitenkaan tulisi mieleenkään surkutella ihmistä, joka ei ole päässyt kummiksi tai saanut luotua luottamuksellisia suhteita lähipiirin lapsiin, tyyliin: “Et voi tietää mitä menetät, on aivan uskomatonta että lapsi, jonka kanssa et edes välttämättä ole verisukulainen, odottaa vierailuasi ihan innoissaan ja haluaa jutella sinun kanssa tärkeistä asioista”.
Hei, Viena! Mikä on tämä aivan hurjan ihastuttava mekko? Leppoisaa joulun odotusta <3