All posts by Viena

Meille tulee vauva

DSC_9408

Meille tulee vauva.

Tätä on niin vaikeaa uskoa tai käsittää, vaikka parin viikon päästä ollaan jo raskauden puolivälissä. Vaikka farkut eivät enää mahdukaan kiinni ja pikkuinen on nähty ultrassa jo useampaan otteeseen ja sydänäänetkin löydetty joka neuvolakäynnillä, niin silti asia ei tunnu vielä yhtään konkreettiselta. Saammeko ihan oikeasti lapsen? Onko mahdollista, että meitä voisi onnistaa vihdoin näin?

Meidän matka tähän pisteeseen ei ole ollut hirveän yksinkertainen. Ensiksi “tulkoon jos on tullakseen”-vaihe muuttui systemaattiseen yrittämiseen ovulaatiotesteineen, sitten tulikin ensikäynti lapsettomuusklinikalla, tutkimukset, hoidot ja lopulta noin kahden vuoden yrityksen alkamisen jälkeen ensimmäinen plussa ikinä raskaustestiin. Kun tuo raskaus meni kesken, tuntui etten jaksa enää. En halunnut luovuttaa, mutta en halunnut jatkaakaan. En halunnut mitään muuta kuin vaan sen, että tuo musertava surun ja epätoivon tunne häviäisi minusta.

Keskenmenon jälkeen suhtauduin uuteen hoitokiertoon välinpitämättömästi: en odottanut enää yhtään mitään, mutta jostain sain kuitenkin voimia jatkaa. Sitten yllättäen aiemmasta plussakierrosta tutut oireet tulivat kuvioihin ja kuukautiset eivät alkaneetkaan ajallaan. Positiivista raskaustestiä ei kuitenkaan seurannut helpotuksen tunne tai onnellinen odotusaika, vaan jokapäiväinen pelko ja piinaava odotus. Olin niin pitkään vain odottanut sitä raskautumista itsessään, etten ollut ennen keskenmenokokemusta osannut edes ajatella, miten pelottavaa aikaa se raskaus itsessään on – täynnä riskejä, huolia ja pelkoa siitä, meneekö kaikki hyvin. Tunsin itseni maailman typerimmäksi, kun olin sitä maagista plussaa toivoessani ollut kateellinen jopa keskenmenon kokeneille, kun “he sentään raskautuvat”.

DSC_9373

Nyt kun olen 19. viikolla raskaana, alan jo pikkuhiljaa luottaa siihen, että ehkä kaikki voikin  mennä hyvin. Että vaikka mitä tahansa voi vielä tapahtua, niin tässä on nyt jo aika isot todennäköisyydet siihen, että saamme kesällä elävän lapsen syliin. Samalla olen alkanut vähitellen pelon sijaan antaa tilaa ilon ja innostuksen tunteille, joita uusi elämänvaihe tuo mukanaan. Ja vaikka lapsettomuuden identiteetti kulkee edelleen mukana, niin nyt jälkikäteen ajateltuna kaikki kävi kuitenkin yllättävänkin nopeasti ja helpostikin, vaikka silloin hoitokierrosta toiseen edetessä se ei tuntunutkaan siltä. Ja tuntuu, että nyt on juuri oikea aika tälle kaikelle.

Avasin lapsettomuustaustaamme hiukan instagramin puolella ja sain jokusen viestin, jossa tuotiin esille se, miten harmillista se on, kun lapsettomuudesta usein puhutaan vasta siinä vaiheessa, kun ollaan raskaana tai lapsi on jo syntynyt. Ymmärrän tämän tosi hyvin – itsekin kaipasin syvimmissä vesissä uidessani sitä, että asiasta olisi enemmän avointa ja rehellistä puhetta, eikä pelkästään vaikeudesta voittoon -onnistumistarinoita. Silti itse en pitkään pystynyt puhua lapsettomuudesta yhtään kenellekään, en edes läheisimmile ystävilleni. Vasta kun hoidot tulivat ajankohtaiseksi, uskalsin puhua varovaisesti kahdelle läheiselleni, joilla on samanlaisia kokemuksia taustalla, sillä tiesin heidän ymmärtävän aiheen sensitiivisyyttä. En olisi ikinä pystynyt puhumaan asiasta julkisesti somessa, aihe oli silloin aivan liian kipeä. Pahinta mitä olisin voinut ikinä kuvitella, olisi se, että aiheeseen liittyen joutuisi ottamaan vastaan uteluja ja kyselyjä, kun itse elää todeksi elämänsä isointa kriisiä.

Mutta nyt haluan puhua meidän taustasta ja matkasta, koska haluan tuoda näkyväksi myös tällaisen tarinan, missä tie raskautumiseen ei ollutkaan niin yksinkertainen. Lupaan kertoa meidän hoitopolusta, kokemuksista ja raskauden etenemisestäkin vähän enemmän tulevissa postauksissa!

10 kohokohtaa vuodelta 2022

IMG_0384

Mietin pitkään, mitä sanoisin vuodesta 2022. Kun maailmantilannetta miettii, ei voi mitenkään päin ajatella tämän vuoden olleen hyvä. En ole varmaan koskaan aiemmin elämässä tuntenut niin paljon maailmantuskaa ja ahdistusta tulevasta, kuin tänä vuonna. Samaan aikaan myös henkilökohtaisella tasolla vuosi ei ole ollut kovin helppo: olen käynyt  läpi raskaita ja vaikeita juttuja, pettymystä ja surua. Mutta silti kulunutta vuotta läpikäydessäni huomaan, että vuoteen 2022 on mahtunut myös paljon onnen ja ilon hetkiä, toivekkuutta, rakkautta ja myös tärkeitä askeleita työelämässä. Ja juuri näistä hyvistä hetkistä haluaisin tämän kuluneen vuoden ennenkaikkea muistaa, kaikesta ikävästä huolimatta. Siispä tässä listattuna 10 ihanaa / tärkeää juttua menneeltä vuodelta:

DSC_8732

1. Rakkaus

Minun ja sellistin suhteessa ei ehkä ulospäin näkynyt vuoden 2022 aikana mitään isompaa muutosta, mutta silti tuntuu siltä, että juuri tämän vuoden aikana meidän parisuhde on vahvistunut entisestään. Ehkä juuri ne kipeät ja raskaat asiat ovat tuoneet meitä lähemmäs toisiamme ja parisuhde on ollut vaikeuksien keskellä se kannatteleva voima. Jatkettiin tänäkin vuonna jo ennen koronaa alkanutta perinnettä käydä kuukausittain treffeillä ja se on ollut aivan ihanaa – voin suositella kaikille tätä samaa <3

DSC_5793

2. Junareissu Euroopan halki

Heinäkuussa toteutui pitkäaikainen haaveeni, kun matkustimme junalla useamman välipysähdyksen kautta Tukholmasta Kööpenhaminan, Hampurin ja Frankfurtin kautta aina Italiaan saakka. Tuo reissu oli yksi elämäni parhaista ja rakastuin täysin hitaaseen matkustamiseen! Tein myös päätöksen lopettaa lomalentämisen toistaiseksi kokonaan, jatkossa teen siis lomareissuni pintamatkaillen. Suunnitelmissani on kirjoittaa kattava postaus tuosta kesäreissustamme vastaavanlaisesta matkasta haaveileville – pianhan onkin jo hyvä aika alkaa suunnitella tulevan kesän seikkailuja!

DSC_6485

3. Kulttuurialan elpyminen ja mielekkäät musaprojektit

Kahden tuskaisen pandemiavuoden jälkeen tämä vuosi on ollut kulttuurialalle ja sitä kautta myös meidän muusikkoperheelle parantavaa aikaa. Sellisti on tehnyt kevään ja syksyn töitä ammattiorkesterissa ja itse olen saanut olla mukana upeissa projekteissa sekä kuoronjohtajana että laulajana. Laskin, että tänä vuonna olen tehnyt yhteensä 26 keikkaa, joista osa on ollut isompia koko illan konsertteja jotka olen suunnitellut kokonaan itse  ja osa taas pienempiä esiintymisiä yksityistilaisuuksissa. Näiden lisäksi olen ollut myös laulamassa kahdella eri levyllä ja toteuttanut oman kuoroni kanssa yhden levyprojektin alusta loppuun saakka. Musiikkipuolen työt kattavat n. 35% kaikista tuloistani, joten taloudellisestikin kulttuurialan palautumisella ennalleen on ollut iso merkitys.

DSC_3828

4. Yhdeksän vuoden CandoMini-uran päättyminen

Tämä on vähän ristiriitainen kohta tässä listassa, sillä mietin pitkään, että onko kyseessä lainkaan ‘vuoden kohokohta’. Mutta kyllä, tämä oli merkittävä ja tärkeä askel elämässäni. Pitkän ja vaikean pohdinnan jälkeen päätin keväällä, että mun on aika siirtyä sivuun CandoMini-kuoron johtajan paikalta ja lähteä  kohti uusia haasteita. CandoMini on ollut minulle kuin oma lapsi ja olen kokenut kuoron kanssa valtavan merkityksellisiä, elämyksellisiä ja rakkaita hetkiä – irti päästäminen ei ollut ihan helppoa. Mutta ajattelen niin, että jos jossain työssä alkaa tuntua siltä että on liiankin korvaamaton, niin silloin voi olla oikeasti tärkeää pohtia jatkamista vakavissaan. Nyt tiedän, että päätös oli oikea ja hyvä, etenkin kun työni jatkajaksi saatiin ihan loistava ammattilainen. Ja tulevana vuonna pääsemme vielä työskentelemään yhdessä ainakin levynjulkistuksen ja muiden projektien tiimoilta.

IMG_0676

5. Opintojen aloittaminen

Yksi vuoden tärkeimmistä ja parhaista asioista oli päätös palata opintojen pariin. Kävin keväällä pääsykokeissa ja syksyllä aloitin kuoronjohdon opiskelut Tampereen ammattikorkeakoulussa. Minulla on jo yksi ammattikorkeakoulututkinto musiikin alalta, joten akateemisesti tämä koulu ei tuo minulle mitään lisätitteleitä, mutta ammatillisesti jo nyt puolen vuoden jälkeen opinnot ovat antaneet ihan valtavasti! Käytännön tasolla jännitti se, että miten kulkeminen toiseen kaupunkiin sujuu, mutta kaikki on mennyt oikein hienosti. Kuljen junalla Tampereella opintojen vuoksi n. 1-2 krt viikossa ja osa kursseista pystyn hoitamaan Helsingistä käsin. Ja hei mikä parasta, saan myös nyt myös opiskelijahintaisena matkaliput ja konserttiliput!

DSC_4073

6. Kukka ja kuokka

Viime keväänä minusta tuli taas pienen tauon jälkeen podcast-juontaja: aloitimme vaikuttajakollegani-ja ystäväni Satu Koiviston kanssa puutarha-aiheisen podcastin ja instagram-tilin. Olen nauttinut puutarhasisällön luomisesta täysin rinnoin, Satun kanssa on ollut ihana työskennellä ja etenkin instagram-tilin positiivinen vastaanotto yllätti meidät täysin! Samaan aikaan oma puutarhainnostukseni on vain kasvanut entisestään, ja puutarhaprojektit- ja haaveet laajentuneet. Podcastin jatko on tällä hetkellä vähän arvoitus, mutta ainakin instaan teemme varmasti tulevanakin keväänä sisältöä.

DSC_6759

7. Oman pihan kukkaonnistuminen

Puutarha-asioihin liittyen, yksi kuluneen vuoden isoimmista ilonaiheista oli haaveilemani kukkaloisto omalla pihalla. Keväällä käytin paljon aikaa ja vaivaa esikasvatuksiin ja alkukesän hoidin rakkaudella kukkataimiani, ja se palkitsi: kesäkuun lopusta lokakuun alkuun asti sain poimia omalta pihalta mitä upeimpia kukkakimppuja. Olen aina ennen ajatellut, että puutarhassa syötävien kasvien viljely on kaikken palkitsevinta, niin nyt käänsin vähän takkini: kukkiin panostaminen toi kesäkauteen ja oikeasti koko vuoteen ihan hirvittävästi iloa! 

DSC_8341

8. Laulaminen

Laulaminen ansaitsee oman kohtansa, koska muutama vuosi sitten aloin haaveilla siitä että kuorojen johtamisen lisäksi voisin tehdä töitä myös laulajana. V. 2021 haaveet ottivat askeleen eteenpäin, kun pääsin koelaulun kautta ammattikuoron riveihin ja tänä vuonna olen päässyt taas tekemään laulajana ihan mielettömän hienoja projekteja! Aloitin syksyllä seitsemän vuoden tauon jälkeen laulutunnit ja se on ollut ihanaa ja tuonut myös itsevarmuutta oman äänen käyttöön. Olen päässyt laulamaan levyllä mm. Kaija Saariahon musiikkia ja tekemään myös pieniä keikkoja solistina.

aa20adee-95c0-4b12-8a97-6663d8d80127

9. Festarit ja tapahtumat

Kaikki kesäfestarit, mökkibileet ja juhlat. Muutaman vuoden tauon jälkeen on ollut ihan mielettömän ihanaa, kun on taas nähnyt ihmisiä ja ystäviä isompien tapahtumien merkeissä. Tuntuu, että pandemia-aika supisti sosiaalisen piirin tosi pieneksi ja nyt rajoitusten päätyttyä on vihdoin tullut taas enemmän ihania spontaaneja, ei-suunniteltuja kohtaamisia. Näitä toivoisin lisää myös vuoteen 2023!

DSC_6236

10. Ystävät

Viimeisin kohta, mutta ehkä tärkein. Kiitos kaikki ystävät, kun olette kannatelleet tän vuoden yli ja tuoneet iloa ja energiaa mun elämään. Toivottavasti saadaan viettää monia merkityksellisiä hetkiä myös vuonna 2023!

DIY: Näin maalaat vaatekaapin ovet

Kaupallinen yhteistyö: K-Rauta

näin maalaat vaatekaapin ovet

Taas yksi kodin ikuisuusprojekteista saatu valmiiksi! Työ-ja vierashuoneessa oli muuttohetkellä 4 kpl valkoisia vaatekaappeja, joiden kohtalo on ollut auki pitkään. Ensiksi kaikki neljä kaappia siirrettiin työhuoneeseen ja ne olivat siellä pitkään ihan sellaisenaan, vaikka alusta asti olikin selvää, etteivät ne sellaiseksi jäisi. Mietimme uusien ovien tilaamista, kaappien vaihtamista kokonaan tai niiden tuunaamista itse. Sitten työhuoneeseen tuli toinen säilytysratkaisu ja kolme kaapeista siirrettiin vierashuoneeseen, yksi vaatehuoneeseen. Sitten alkoikin tapahtua!

Moni seuraajistani tietää, että vaikka rakastankin valkeutta näin joulukuussa ulkona, niin en pidä valkoisesta väristä kodissa kovin isoina pintoina. Valkoiset kaapit olivat oikein hyväkuntoiset ja säilytystila tarpeellista, mutta kaipasin valkoisen tilalle jotain väriä. Kun olimme päättääneet maalata kaapit itse, niin sen jälkeen piti selvitä vain kaikkein vaikeimmasta vaiheesta: oikean värisävyn valitsemisesta. Aluksi mietin erilaisia toffeen ja vaaleanpunaisenkin sävyjä, mutta lopulta päätettiin yhdessä, että vihreää sen olla pitää. Sen jälkeen jäljelle jäikin vain toteutus, mikä oli ehkä tämän projektin nopein osuus. Suunnitteluun ja pähkäilyyn meni yli vuosi, värisävyn valintaan varmaan kuukausi ja itse maalaamiseen ehkä kokonaisuudessaan pari päivää.

IMG_9897
DIY: Näin maalaat vaatekaapin ovet

Näin maalaat kaapinovet itse:

1) Irrota kaapinovet saranoistaan ja poista vetimet. Suojaa lattia hyvin ja aseta aina yksi kaapinovi kerrallana pukkijalkojen tai jonkun muun tuen päälle.

2) Hio ovet kevyesti hienolla hiomapaperilla (esim. P120-150). Näin maali tarttuu oveen paremmin. Puhdista ovi huolellisesti ennen maalaamista.

3) Maalaa ensimmäinen kerros pitkin vedoin. Itse etenin maalaamisen kanssa seuraavanlaisesti: ensiksi maalasin mahdollisimman pitkillä vedoilla ensimmäisen kerroksen oveen, sen jälkeen maalasin oven reunat, jonka jälkeen maalasin oven vielä kertaalleen tasaisesti. Anna kuivua.

4) Kun ensimmäinen kerros on kuivunut, maalaa toinen kerros.

5) Maalaa samalla taktiikalla myös tarvittaessa sokkelit ja muut kaapin osat. Me maalasimme ovet vain ulkopuolelta, ja kaappien sisukset jäivät valkoisiksi. Kaapin päätyyn hankimme ohuen peitelevyn, joka maalattiin myös ja kiinnitettiin kaappirunkoon pienillä messingin värisillä nauloilla.

näin maalaat vaatekaapin ovet itsek-rauta

Käytimme maalaukseen Cello Cristal Aqua puolikiiltäävää (PM3) kalustemaalia, jolla oli helppo saada kaunis pinta oveen. Kolmen oven, sokkeleiden ja peitelevyn maalaamiseen kului yhteensä 2 x 0,9l maalia. Maalin sävyksi valikoitui Cellon sisämaalisävyjen kokoelmasta T1407, kaunis tumma sammaleenvihreä, joka sopii yhteen sekä huoneen vaaleamman vihreän seinäsävyn että tapetin kanssa. Maalaustelaksi kannattaa valita pieni tela, joka sopii kalustemaalaukseen / sileille pinnoilla. Voit kysyä myös K-Raudasta apua sopivan maalin ja telan valintaan!

Messinkiset vetimet meiltä löytyi entuudestaan, mutta vastaavanlaisia kauniita messinkisiä lankavetimiä on myynnissä myös K-raudan valikoimassa. Tumman vihreän ja messingin yhdistelmä on vain aina yhtä kaunis ja toimiva!

DIY: Näin maalaat vaatekaapin ovet itse
DSC_8274
DIY: Näin maalaat vaatekaapin ovet itse

Nyt meillä on kauniin metsänvihreä tunnelma vierashuoneessa – täällä kelpaa majoittaa yövieraita! Ja säilytystilaakin löytyy. Vielä pitäisi keksiä joku ratkaisu tuon muovisen valkoisen sokkelin kulmapalan tilalle ja kiinnittää myös kaapit seinään. Mutta ihanalta tämä näyttää jo nyt, vai mitä mieltä te olette?


Kaikki kodin remonttipostaukset löydät täältä.