category: accessories

13: Mitä odotan joululta

mitä odotan joululta

Kaupallinen yhteistyö, Daniel Wellington

11 yötä jouluun! Ja kyllä, olen todellakin laskenut, sillä sitä on odotettu – ei suinkaan joulupukin, lahjojen tai herkkuruokien vuoksi, vaan loman takia. Loppusyksy on ollut harvinaisen hektinen eikä pimeys ja räntäsade ole helpottaneet asiaa. Joulu on mielessäni rauhallisuuden, levon ja onnellisuuden loma, jolloin kaikki turha kriiseily ja kiireily jää pois. Näitä viittä asiaa odotan kaikkein eniten joululta:

Pohjoisen talvea ja lunta. Loskakeli kyllästyttää, hanget korkeat nietokset kiinnostelee. Olisiko Oulussa hiihtokelit?


Lukuhetkiä. Luen nykyään kirjoja surullisen harvoin. Kännykkä ja some vievät paljon aikaa kirjoilta, ja tietty se vähän ahdistaa kun sitä ajattelee. Jouluna aion pitää somelomaa ja lukea enemmän, mulla on muutama kirjavinkki teillekin tulossa!


Perinteitä ja perheen kanssa vietettyä aikaa. Viime vuonna joulu jäi vähän välistä, kun olin Balilla. Altaalla lekottelu lämmössä oli ihanaa ja tarpeellista, mutta vähän haikeana sieltä katselin perheen whatsapp-ryhmään lähetettyjä videoita ja kuvia. Kaipaan niitä kaikkia superperinteisiä juttuja, joista tulee sama fiilis kuin lapsena jouluna: kuusen koristelua, riisipuuroa aattoaamuna, joulusaunaa, yhteislauluja ja myöhäisillan lautapelibattleja. Jännittävää on myös viettää tietysti ensimmäinen joulu yhdessä poikaystäväni kanssa – odotan mielenkiinnolla miten täysin eri kulttuurista tulevana hän suhtautuu perheemme joulumeininkeihin.


Nukkumista, löhöilyä, laiskottelua. Näille ei ole viime viikkoina ollut juuri aikaa. Tänä vuonna kiire on vienyt unetkin, ehkä loma toisi ne takaisin? Joka aamu herätessäni unelmoin siitä, että voisinpa viettää yhden kokonaisen päivän sängyssä loikoillen ja netflixiä tölläten. Tämä on listani tärkein kohta ja olen valmis karsimaan noista muista, kunhan vain tämä toteutuu!


Lahjastressitöntä joulua. Olen kerrankin hankkinut lahjat kummilapsilleni hyvissä ajoin – jes! Muita lahjoja tuskin hankin, enkä itsekään halua mitään tavaraa, mutta ajattelin viedä paketteja joulupuu-keräykseen. Massiivisten joululahjaostosten sijaan suosin sitä, että läheisiään muistaisi arjessa aina silloin tällöin ihan muuten vaan – vaikka hartiahieronnalla, illallisella tai miksei pienellä paketillakin. Esimerkiksi tein tuon oman kellofriikkini varsin iloiseksi jo hyvissä ajoin ennen joulua Classic Sheffield-kellolla, itselleni tilasin suosikkimallini Classic Petiten mustana kultaisen rannekorun kera. Kuusen alta ei tarvitse siis aattopäivänä löytyä mitään havunneulasia kummempaa – eli joulupyhinä voidaan  keskittyä vain olemiseen, syömiseen ja läheisten seurasta nauttimiseen. <3


PS! Koodilla Vienak saat -15 % alennuksen mistä tahansa tuotteesta Daniel Wellingtonin nettisivuilta. Lisäksi ostaessasi lahjasetin eli kauniisti paketoidun kellon rannekorun tai vararannekkeen kera, saat -10 % alennuksen – tarjoukset voi myös yhdistää!

Lempiasioitani

Kuluneen kuukauden aikana moni on varmaan huomannut pimeyden ja kylmyyden vaikutuksen itsessään: tuntuu ettei ole energiaa mihinkään ylimääräiseen, unentarve on lisääntynyt ja väsymys on vallitseva olotila. Samaan aikaan ainakin omalla alallani (molemmilla niistä) on koko vuoden kiireisin kausi menneillään. Olen siksi yrittänyt pitää positiivista virettä yllä ja keskittyä negistelyn sijaan kaikkeen siihen ihanaan ja positiiviseen, mitä tämä kausi pitää sisällään. Näistä asioista olen iloinen juuri nyt:

Viikottaiset treffit ystävän kanssa. Olemme sopineet hyvän ystäväni Ninan kanssa, että näemme aina tiistaisin. Joskus tietysti tulee esteitä, mutta on ihanaa kun on aina seuraavat treffit valmiiksi sovittuna ja tulee viikottain nähtyä ja vaihdettua kuulumiset. <3

Joulukonsertit. Joulukeikat ovat kuoronjohtajalle niitä ihanimpia – niin yleisö kuin kuorokin poistuvat niistä yleensä loistavin silmin, ihmiset kun usein haluavat kuunnella ja laulaa tuttuja ja rakkaita sävelmiä juuri joulun alla. Eilen joulukeikkasesonki alkoi Helsingin upeassa Johanneksenkirkossa ja jatkuu heti ensi viikolla toisaalla. Aion laittaa teille muutaman kivan konserttivinkin pian!


Maailman kaunein reppu. Sain valita Klattan mallistosta itselleni laukun, ja päädyin tähän kauniin viininpunaiseen reppuun. En ole enää hetkeen käyttänyt muita laukkujani, sillä repussa kannan ilman selkä-ja niskakipuja isonkin määrän tavaraa. Täydellinen ihmiselle, joka pitää lähes aina mukanaan isoa kasaa nuotteja ja vähintään läppäriä ja järkkäriä.

Laadukkaat nilkkurit. On ihan älytöntä, miten paljon bloggaajille tarjotaan tavaraa eri yritysten tahoilta ja toivotaan isoa näkyvyyttä kaikenlaisia puhelimenkuoria ja muistivihkosia vastaan. Mietin aina tarkkaan, mitä otan vastaan ja valitettavasti suurimmalle osalle joudun sanomaan ei. Kuitenkin nämä Flatteredin yksinkertaiset mustat nilkkurit tulivat minulle juuri kuin tarpeeseen – juuri tällaisia olen kaivannut jo pidempään! Nilkkurit ovat olleet nyt pari kuukautta käytössä ja ovat osottautuneet todella hyviksi jalassa. Myös ystäväni Ida oli valinnut samat kengät, klassinen tyyli toimii aina.

Kuvaaja-ystävä. Ihanaa, kun on joku jonka kanssa kuvata asukuvia ja jälkeen voi olla aina yhtä tyytyväinen. Artun lisäksi kuvaamme usein Jonnan kanssa, joka käyttää samanmerkkistä kameraa kanssani ja se tekee kuvaussessiot kovin helpoiksi. <3


Takki Marimekko / Nilkkurit Flattered* / farkut ja kaulahuivi &other stories / reppu Klatta* / neule Pierre Robert*

*tuotteet saatu blogin kautta


Kuvat: Jonna Leppänen

Mitkä asiat ilahduttavat sinua juuri nyt?

Rohkeasti kesyttämätön

kesyttämätöntä kauneutta

Kaupallinen yhteistyö, Kalevala koru

Millainen on mielestänne onnistunut mainos? Mielestäni sellainen, joka koskettaa syvältä, naurattaa, itkettää tai ottaa kantaa johonkin tärkeään yhteiskunnalliseen asiaan. Toukokuussa Kalevala Koru julkaisi kesyttämätöntä kauneutta-videon, joka kolahti heti ensi katselukerralla – videota katsellessa täytyi vähän pidättää kyyneliä ja heti pätkän päätyttyä teki mieli aloittaa se alusta uudelleen. En silloin vielä tiennyt että tulisin itsekin tekemään yhteistyötä tämän kampanjan kanssa, mutta muistan ajatelleeni, että tällaista mainonnan pitäisi olla useammin.

“Me uskomme maailmaan, jossa jokainen saa toteuttaa itseään ja unelmiaan sellaisena kuin on. Me synnymme naisiksi ja teemme itse omat polkumme. Vapaus olla oma itsensä säkenöi ympärilleen voimaa ja kunnioitusta. Me emme suostu mahtumaan toisten tekemiin muotteihin, emmekä muiden määritelmiin.”

kalevala kesyttämätön

En kokenut nuorena, että olisin oikein mahtunut ympäristöni asettamaan muottiin. Kasvoin lapsuuteni pienessä pohjois-suomen kylässä, jossa joukosta erottumista ei katsottu koskaan kovin hyvällä. Uskonnollisessa yhteisössä myöskään meikkaamista, hiusten värjäämistä tai lävistyksiä ei hyväksytty – siispä jo hyvin nuorena aloin ilmaista itseäni pukeutumisen kautta. Rakastin kauniita vaatteita ja koruja, vaihdoin asukokonaisuuksia aina monta kertaa päivässä, ahmin muotilehtiä sekä vaatekuvastoja ja siskojeni kanssa järjestimme omia muotikuvauksiamme jo kauan ennen blogiaikaa. Tyyliäni pidettiin kotikulmillani erikoisena, koska se poikkesi tavallisesta farkut ja tennarit-linjasta – kommentit, joissa vihjattiin vaatetyylini kertovan huomiohakuisesta luonteesta tai tarkoituksenmukaisesta  itsensä korostamisesta, sattuivat kipeästi.

rohkeasti kesyttämätön
Kun perustin ensimmäisen tyyliaiheisen blogini melkein kymmenen vuotta sitten, en uskaltanut kertoa siitä siskojani lukuunottamatta kenellekään. En siksi, että häpesin noloja poseerauskuviani, vaan siksi, että uskoin niin monen ajattelevan tällaisen itsensä esilletuomisen olevan väärin. Jos joku tuttu kertoi löytäneensä blogini, häpesin itseltäni silmät päästä ja mieleni teki hävitä maanrakoon. Samaan aikaan olin kuitenkin äärettömän innoissani siitä, että olin löytänyt internetistä paikan, jossa sain jakaa innostustani vaate-ja muotiasioita kohtaan. Sain inspiraatiota muista blogeista ja jaoin innoissani omia asukuviani, vaikka blogillani oli ehkä alle 50 lukijaa.

Olen toisinaan jälkikäteen miettinyt, että miten innostus ja uteliaisuus voittivatkin aikoinaan häpeän ja pelon. Suurin syy löytyy varmaan kotikasvatuksesta – vaikka kohtasin ympärilläni ehkä muuten ennakkoluuloja ja ahdasmielisyyttä, kotonani opetettiin hyväksymään kaikenlaiset ihmiset sellaisina kuin he ovat. Vanhempani kannustivat minua niissä asioissa, mistä olin kiinnostunut. He ymmärsivät vahvuuksiani ja eivät estelleet, kun halusin toteuttaa omia, välillä hassujakin projektejani. Kotona en koskaan kokenut olevani millään tapaa erilainen – tunne tuli aina kodin ulkopuolella. Aloin vähitellen ymmärtää, että erilaisuuteni oli oikeastaan vahvuus.


Nykyisin osaan arvostaa kaikkea sitä mitä olen aikoinaan käynyt läpi ja jokaista ihmistä matkani varrella, niin epäilijöitä kuin rohkaisijoitakin. Miten vapauttavaa onkaan, kun lopulta uskaltaa ihan julkisestikin, kaikissa eri tilanteissa olla rohkeasti oma itsensä? Ulkoisesti muutos ei ole ollut suuri, mutta sisäisesti sitäkin isompi – ja juuri sen sisäisen muutoksen uskon näkyvän positiivisesti myös ulospäin. Itse haluaisin myös mieluummin olla se rohkaisija kuin epäilijä kaikille läheisilleni, niin ystäville, lukijoille kuin oppilaillenikin.

Kesyttämätön-kampanjan tiimoilta sain valita itselleni korut syksyn uutuusmallistosta. Valitsin kaksi hyvin erilaista korua, joiden koen edustavan kahta erilaista puolta minussa: kaunis sinikivinen Melodie kuvaa herkkyyttä ja syvällisyyttä ja graafinen, musta Fokus vahvuutta ja rohkeutta. Olen yleisesti ottaen aika harkitsevainen korujen käyttäjä, ja uskon näiden riipusten pääsevän ylleni erityisinä hetkinä, silloin kun kaipaan tällaista kesyttämätöntä energiaa ja voimaa.

Kalevala Koru on kunnianosoitus jokaiselle naiselle. Meissä asuvalle voimalle, päättäväisyydelle ja rohkeudelle. Herkkyydelle, rakkaudelle ja sisaruudelle. Kuka haluaa olla kaikkein kaunein, kun voi olla kesyttämätön?


Millainen on sinun #kesyttämätön tarinasi?