category: collaboration

Mistä löydän inspiraatiota?

Kaupallinen yhteistyö: Asennemedia & Iittala

Oletteko koskaan miettineet, että missä ja miten kaikki loistavat ideat ja ajatukset syntyvät? Miten luovat ihmiset löytävät inspiraatiota työhönsä?

Olen aina ollut vähän luova hullu, ideoita on riittänyt lähes aina enemmän kuin olen ehtinyt elämässäni toteuttaa. Suurin syy siihen on varmaan se, että olen luonteeltani etsivä, uusia haasteita janoava ja uskon että kaiken voi yrittää tehdä aina vähän paremmin (sillä, onnistuuko siinä, ei ole edes niin paljon väliä, vaan tärkeintä on pyrkimys parempaan). Sain Iittalalta tehtäväksi pohtia luovuutta ja inspiraatiota arjessa – mikä minua inspiroi?


Luovuutta etsiessä kannattaa pitää silmät auki joka suuntaan, ei pelkästään suunnata katsetta sinne, mikä tuntuu oman työn kannalta luontevimmalta. Monialaisuus on itsessään inspiroivaa ja ihailen tyyppejä, joiden kekseliäisyys ei rajoitu pelkästään yhteen elämän osa-alueeseen. Tällä hetkellä opiskelen avoimen kautta kuoronjohtoa, mutta saan opinnoistani jatkuvasti inspiraatiota kaikkeen tekemiseeni, muuhunkin kuin musiikkiin – on ylipäätään inspiroivaa olla uuden äärellä oppimassa ja saada palautetta tekemisestään.


Inspiraation ja luovuuden pahin vihollinen on stressi ja kiire. Väsynyt ja stressaantunut olotila ei ole hyvää maaperää uusille ja raikkaille ajatuksille. Helposti ajatellaan, että luovalla alalla työskentelevät ihmiset ja taitelijat elävät aina flow-tilassa ideoidensa kanssa ja he tekevät työtänsä jatkuvassa inspiraation vallassa – näin ei kuitenkaan ole, ainakaan minulla. Aika usein olen tilanteessa, että on kiire ja joku työ pitäisi saada valmiiksi, mutta päässä ei ole yhtään hyvää tai edes kohtalaista ideaa toteutuksesta (samaan aikaan voi olla kyllä muita loistoideoita, jotka eivät liity tekeillä olevaan työhön mitenkään). Silloin ei auta muuta kuin lähteä kokeilemaan ja tekemään, inspiraatiota on harvoin aikaa odotella. Ehkä inspiraatio löytyy työn touhussa, ehkä ei, tärkeintä on kuitenkin yrittää, tekee ja kokeilee. Aina löytyy ihmisiä, joilla on hurjasti ideoita, mutta he eivät koskaan toteuta niitä – mielestäni paraskin idea on tosi vasta sitten, kun se konkretisoituu.


Tärkeimpiä inspiraation lähteitä elämässäni ovat luonnollisesti musiikki ja taide. Käyn konserteissa, oopperassa, teatterissa, musikaaleissa, elokuvissa, luen kirjoja.. ja tietysti arkisemmin selaan ihan youtubea, blogeja, pinterestiä ja instagramia tunteja etsien jotain uutta ja kiinnostavaa. Some ja internet eivät ole mielestäni yhtään sen huonompia inspiraation lähteitä kuin taidenäyttelyt tai live-esitykset, päinvastoin, netin hurjan laaja valikoima mahdollistaa monia upeita asioita nykypäivänä. Toisaalta, youtube tai IG eivät varmasti tule koskaan korvaamaan aitoja kokemuksia, keikkoja ja näyttelyjä. Tärkeintä on avoimuus ja monipuolisuus – kulje aina korvat ja silmät auki joka suuntaan.


Inspiraatiota saan elämääni myös toisista ihmisistä, heidän työstään ja tekemisistään. Keskustelut ystävien, kollegoiden, läheisten ja ihan vaan random tyyppien kanssa synnyttävät usein uusia ajatuksia. Kun näkee tai kuulee hyvin tehdyn työn, niin se inspiroi itseäkin kokeilemaan samaa tai jopa parempaa. Asioiden tarkastelu useista eri näkökulmista ja oman ajatusmaailman ravistelu aina silloin tällöin on välttämätöntä. Siksi haastan itseäni myös omien mieltymyksieni suhteen säännöllisesti – vaikka jokin asia tuntuisi ensialkuun väärältä, niin tarkemman tutustumisen jälkeen se voikin antaa monta uutta ajatusta ja ajan kuluessa voitkin alkaa pitää siitä. Näin minulla on käynyt esimerkiksi monen biisin suhteen.


Myös arkisissa asioissa, tilanteissa ja hetkissä on paljon potentiaalia inspiroitumiseen. Visuaalisesti ja esteettisesti kaunis miljöö ja kauniit esineet ympärillä antavat tilaa luovuudelle ihan tavallisina arkipäivinä. Kun juon kahviani lempimukistani ikkunan äärellä, olen todennäköisemmin hyväntuulinen ja rennoimmillani, ja silloin mieleni on avoin kaikille uusille upeille ideoille.

Iittala Graphics on uusi mukikokoelma, jossa neljä kansainvälistä taiteilijaa on esittänyt uudenlaisen näkemyksensä pohjoismaisesta muotoilusta ja Iittalasta. Tuloksena on neljä täysin erilaista mukia, neljä erilaista visuaalista maailmaa. Näin mukit ensi kerran syksyllä, ja ensivaikutelmani oli “onpa kovin erikoisia”. Aluksi suosikkini oli Christopher DeLorenzon suunnittelema mustavalkoinen graafinen kuvio, mutta ajan kanssa aloin ymmärtämään myös värikkäämpien mukien kuvitusta. Miksi taiteen pitäisikään olla jotain sellaista, joka heti ensialkuun vain miellyttäisi silmää? Usein musiikissakin kaikkien aikojen suosikkikappaleeni ovat harvoin sellaisia, joita rakastan heti ensikuulemalta – se olisi mielestäni ihan liian helppoa. Meitä ohjaavat niin helposti tutut tottumukset ja mieltymyksemme sanelevat usein asiat, jotka ovat yleisesti hyväksyttyjä.

Nyt lempimukini Iittalan Graphics-sarjasta on värikäs kasviaiheinen Merijn Hosin Distortion. Hosin kertoo suunnittelunsa pohjalla olleen ajatus vääristymisestä – hän halusi “tuoda erilaisen näkökulman, kuten pohjoismainen elämäntyyli ja muotoilu ovat aina tehneet.”  Inspiroivaa! Näin haluaisin itsekin ajatella, en vain tyytyvä aina vanhaan ja hyväksi todettuun, vaan katsoa asioita uusista näkökulmista.


Mikä sinua inspiroi?

ps. kuvien kakun resepti tulossa blogiin pian! <3

Miten löysin liikunnan ilon?

miten löysin liikunnan ilon
Kaupallinen yhteistyö: Prisma & Asennemedia

Olen blogannut jossain muodossa jo melkein 10 vuotta, mutta en ole juuri koskaan kirjoittanut urheilusta tai liikunnasta. Miksi ihmeessä? Eikö se ole vähän hassua lifestylebloggaajalta, kun hyvinvointi, treenaus,  ja fitness ovat olleet pinnalla jo pitkän aikaa ja jokainen itseään kunnioittava ja hyvinvoinnistaan huolehtiva ihminen sisällyttää arkeensa urheilua ja liikkumista vähintään kolmena päivänä viikossa.

Totuus on se, että en ole oikeastaan koskaan ollut älyttömän innoissani urheilusta. En ole ikinä ollut säännöllinen liikkuja tai koukuttunut salilla käymiseen. Olen kyllä innostunut monesta lajista ja päättänyt aloittaa sata kertaa urheilullisemman elämän, mutta alkuinnostuksen jälkeen homma on aina lopahtanut alkuunsa. Suurin ongelmani oli aina se, että kaikenlainen urheilu oli minulle aina pääosin pakkopullaa enkä oikein saanut siitä iloa tai hyvää oloa. Pienin askelin olen kuitenkin saanut lisättyä urheilun osaksi nykyistä elämääni – mitä siis tapahtui, miten löysin liikkumisen ilon?

Ensimmäinen askel on löytää sisäinen motivaatio. Vaikka kroppani on kaukana täydellisestä ja siinä on paljon ylimääräistä ärsyttävissä paikoissa, niin ulkonäkö tai kropan kiinteyttäminen ei ole koskaan riittänyt motivoimaan minua tarpeeksi usein salille. Koska olen aina ollut luonnostani suhteellisen hoikka ja terve kaikinpuolin, ei mikään oikein pakottanut minua liikkumaa. Siksi liputinkin aina hyötyliikunnan ja perusterveellisen elämän puolesta – kyllähän sitä pysyy hyvässä kunnossa kunhan vain syö terveellisesti ja elää perusaktiivista elämää? Tämä olikin totta vielä nuorempana, mutta näin kolmenkympin korvalla on ollut pakko kohdata totuus: iän karttuessa aineenvaihdunta hidastuu eikä kroppa toimi enää kuin 20-vuotiaalla. Nykyään on pakko liikkua, jos haluaa jaksaa arjessa, selvitä töistä kunnialla ja pitää mielen virkeänä.

Miten löysin liikunnan ilon?

Toiseksi on löydettävä omat lajit. Salilla käynti, crossfit ja juoksu voivat olla lajeja, joita kaikki ystäväsi harrastavat, mutta sopivatko ne sinulle? Itselleni iso steppi oli se, kun uskalsin muutama vuosi sitten sitten ilmottautua elämäni ensimmäiselle balettitunnille – silloin tajusin, että tanssi ja ylipäätään kaikki koreografiset lajit ovat minun juttu. Treenaaminen pelkän treenaamisen takia tuntui minusta sitä ennen vähän tyhmältä, mutta tanssi kävi järkeen: se on kuin yksi tapa tulkita musiikkia, luovaa kehollista itseilmaisua, jossa liikkuminen ja hikoilu tulee melkein itsestään kaupan päällisenä. Myöhemmin olen aikuisbaletin lisäksi kokeillut myös muita tanssilajeja, kuten streetdancea ja showta ja tällä hetkellä olisin innostunut erityisesti vanhemmista tanssityyleistä kuten Lindy Hop:ista ja Charlestonista.

Vaikka tanssiminen on ihanaa, on välillä hankalaa ellei mahdotonta mahduttaa viikottaiset samaan aikaan tapahtuvat tunnit yrittäjän epäsäännölliseen elämänrytmiin. Siksi nykyään elämääni kuuluvat myös kotitreenit, juoksulenkit ja uinti. Välillä kun inspiraatio on hukassa, niin poikaystäväni aka personal trainerini on aina valmis potkimaan takamukselle ja painostamaan edes 15 minuutin treenituokioon. Niolla on kyllä ollut iso merkitys siihen, että urheilu arjessani on lisääntynyt viimeisen puolen vuoden aikana huimasti, toisen kannustuksella ja esimerkillä on ihan älyttömän iso merkitys. Parasta tällaiselle sosiaaliselle tyypille onkin yhdessä treenaaminen ja nykyisin oikein odotan yhteisiä treenejämme ja uintireissuja. Tärkeää on siis myös löytää oma tapa treenata – itselleni hedelmällisintä on tehdä se toisten ihmisten seurassa, ei yksin.


Viimeiseksi, varusteilla on väliä. Kun vaatteet ja varusteet ovat kunnossa ja kaapista löytyy sopivat välineet kotitreenin toteuttamiseen, kynnys treenaamiseen madaltuu. Välineet eivät tee treeniä puolestasi, mutta ainakin itselläni tulee kivoissa trikoissa ja kauniissa urheiluvaatteissa energinen ja hyvä fiilis. Näissä kuvissa näkyvät kaikki urheiluvaatteet-ja varusteet ovat peräisin Prismasta, joka suorastaan yllätti monipuolisella ja laadukkaalla valikoimallaan. Urheiluosastolta löytyi iso valikoima varusteita niin sisä-kuin ulkolajeihin, ja päädyimme hankkimaan jumppapallon, voimapyörän ja hierontarullan kotitreenistudioni täydennykseksi. Laatua etsivien kannattaa tsekata tuttujen Niken ja Adidaksen lisäksi myös tyylikäs Under Armour, jolta löytyi meille nuo kivat t-paidat ja kauan kaivattu treenikassi. Edullisemmista merkeistä jäi mieleen erityisesti Cheetah – mustat perustrikoot maksoivat vain kympin ja kukalliset parikymppiä. Nio oli erityisen iloinen myös JBL:n bluetooth-kuulokkeista, jotka ovat tehneet salikäynneistä kuulemma paljon tavallista miellyttävämpiä, kun ei tarvitse sählätä johtojen kanssa.

Oletko sinä aina ollut aktiivinen urheilija ja rakastanut liikkumista, vai kenties kaltaiseni mukavuudenhaluinen löhöilijä, joka on vähän myöhäisherännäinen mitä treenaamiseen tulee? Olisi ihana kuulla erityisesti kohtalotovereideni tarinoita, miten sinä löysit liikkumisen ilon vai etsitkö vielä?

17: Vegaanin joulupöytä, osa 4/4: Aattoillan napostelupalat

17: Vegaanin joulupöytä, osa 4/4: Aattoillan napostelupalat

Kaupallinen yhteistyö, Asennemedia & Risenta

Parasta jouluaatossa on mielestäni ilta – se kun kaikki pakolliset lahjahässäkät ja juhlaruokailut on saatu pois alta, voi vaihtaa vihdoin pyjamaan, laittaa glögin kiehumaan ja syventyä hyvän kirjan tai lautapelien ääreen. Tällöin yleensä tekee luonnollisesti mieli myös vähän napostella jotain suolaista – perinteisesti meillä on ollut kotonani tarjolla erilaisia juustoja keksien ja hedelmien kera, enkä ole aiemmin keksinyt oikein hyvää vegaanista vastinetta tuolle juustotarjottimelle. Itse en ole koskaan juurikaan innostunut vegaanisista juustoista (tuorejuustoja lukuunottamatta) ja siksi lähdinkin miettimään vaihtoehtoja vähän eri näkökulmasta.


Sain Risentalta tehtäväksi suunnitella heidän uusille linssikakuilleen herkullisia täytteitä ja siinä syntyikin ajatus siitä, että linssikakuista saisi helposti pientä kivaa ja astetta terveellisempää naposteltavaa jouluaaton iltaan. Näistä napostelupaloista tulikin niin hyviä, että ajattelin valmistaa samoja myös uuden vuoden juhliin – nämä kun sopivat sekä vegaaneille että keliaakikoille! Risentan uudet linssikakut ovat siis täysin vegaanisia ja gluteenittomia, niitä löytyy kolmea eri makua ja niissä on runsaasti proteiinia ja kuitua! Voit tarjota kakut täytteineen kokonaisina kiekkoina tai tuollaisina pienempinä paloina kuten minä. Tänä jouluna uskon sekaanien kadehtivan tätä vegaanien tarjotinta!


Merisuola-linssikakkujen päälle tuli sinihomejuustotahnaa, viikunahilloa ja karpaloita. Vegaaninen sinihomejuustoa matkiva tahna syntyy helposti valmiista sinihomejuusto-dippijauheesta ja kaura-tai soijapohjaista tuorejuustosta. Vegaanista blue cheese-dippijauhetta valmistaa ainakin Poppamies.

Tomaatti & Paprika-linssikakut saivat kaverikseen maustamatonta kauratuorejuustoa, rucolaa, tomaattia. Yksinkertaisen toimiva yhdistelmä, joka maistuu ihanan raikkaalta kaiken tuhdin jouluruuan jälkeen.

Tilli & Ruohosipuli-kakkujen kanssa yhteen sopii porkkalatahna paremmin kuin hyvin! Jaoin juuri ohjeen nopeampaan porkkalaan ja reseptin löydät täältä – jos porkkalan valmistus tuntuu kuitenkin liian työläältä, niin loistava vaihtoehto on yhdistää myös vegaanien kaviaaria eli Cavi-Arttia, vegaanista ranskankermaa tai kreikkalaista jugurttia, punasipulisilppua ja tuoretta tilliä.

ps. osalle keliaakikoista sopii kaurapohjaiset tuorejuustot, toisille ei. Jos haluat varmistua gluteennittomuudesta, valitse soijatuorejuusto.


Enää viikko jouluaattoon! Kiinnostaisi kuulla, mitä muiden vegaanien pöydässä napostellaan joulupyhinä?

Katso myös Vegaanin joulupöytä-sarjan muut osat!

1/4: Uunissa haudutettu riisipuuro

2/4: Helpompi ja nopeampi porkkanalohi

3/4: Maukas suklaajuustokakku