category: friends & family

Siskon luona kylässä

Kaupallinen yhteistyö, Iittala & Asennemedia

Rakastan asua kaupungin keskustassa, mutta aina välillä mietin, että olisiko jossain muualla kuitenkin parempi. Etenkin silloin, kun kyläilen siskoni luona idyllisessä puutalolähiössä – ei tarvitse lähteä kuitenkaan kovin kauaksi keskustasta, kun ympäristö alkaakin olla jo paljon vehreämpää. Miltä se tuntuisikaan, kun olisi oma (tai muutaman naapurin kanssa jaettava) piha, jossa voisi pitää kasvimaata ja jonka omenapuusta riittäisi satoa vaikka sataan piirakkaan? Varmasti ihan mahtavalta. Onneksi minulla on mökki, vaikka se onkin vähän eri asia.

Saatan olla hiukan puolueellinen, mutta mielestäni siskoni koti on aivan älyttömän ihana. Alkuperäiset keittiönkaapit, puulattiat, vihreä-ja sinisävyiset seinät ja vintagekalusteet. Kaikki tuntuu sopivan saumattoman kauniisti yhteen, mutta mikään ei ole liian aseteltua tai harkittua. Selkeys tai modernius eivät puhu täällä, mutta kotoisuus ja lämminhenkisyys ovat vahvasti läsnä. Olen muutenkin jo hetken aikaa sitten kyllästynyt sellaiseen vaalean minimalistiseen korostavaan sisustustyyliin, joka on ollut muodissa jo pidemmän aikaa. Valkoisuus on niin helppoa, värien monipuolinen käyttö taas vaatii silmää ja taitoa.

Siskoni kotona suurin osa kalusteista on hankittu käytettynä. Tyyliin sopii myös harkitut design-esineet, kuten Tapio Wirkkalan Ultimate Thule-tarjoiluvati ja pieni ruusukultainen Aalto-kulho.

Kahvipöytään katetaan Iittalan Sarjaton-astiastoa ja kirpputoreilta ja kierrätyksestä löydettyjä sekalaisia astioita. Kuvissa näkyvän puoloffee-piiraan resepti löytyy täältä. 


Kiitos siskolle, että sain tulla kuvailemaan! <3

Mökkikausi ei ole ohi

Sitä voisi helposti ajatella, että syksyn tullessa mökki laitettaisiin pakettiin ja avattaisiin seuraavan kerran vasta toukokuun tienoilla. Päinvastoin – mielestäni syksy on mitä parhainta ja tunnelmallisinta mökkeilyaikaa. Hyttyset ja ärsyttävät ötökät ovat kaikonneet, takassa voi pitää tulta ympäri vuorokauden ilman läkähtymisen vaaraa ja luonto ympärillä on kauneimmillaan. Ulkona tarkenee istuskella vielä hyvin, kunhan muistaa huolehtia sopivasta varustuksesta ja saunan jälkeen on ihana tuijotella takkatulta peittoon kääriytyneenä. Kaupungissa ei saa samaa fiilistä, ei sitten mitenkään!


Olen päivä päivältä kiitollisempi tästä paikasta – mökki on ehkä paras ostos mitä olen aikuisiälläni tehnyt. Toisaalta mökistä ei ole juuri iloa yksikseen, parhaillaan se on silloin kun se on täynnä ystäviä ja rakkaimpia. On ihana huomata, miten monet ystävänikin ovat ihastuneet paikkaan, vaikka niin moni asia on vielä kesken ja fasiliteetit eivät ole sieltä parhaimmasta päästä. Tunnelman voi luoda kuitenkin aika vaatimattomiinkin oloihin, sillä luonto tarjoaa yleensä mitä upeimmat puitteet – pelkästään sytyttämällä ulkosoihdut ja kattamalla pöydän laiturille voi tehdä jo ison vaikutuksen mökkivieraisiin. Illallinen veden äärellä, mikä voisi olla sen kauniimpaa?


En siis aio odottaa seuravaan kesään, vaan jatkan mökkikautta ympäri vuoden, vaikka talvikuukausina käynnit varmasti harvenevatkin. Seuraavalla kerralla aion toivekkaana ottaa mukaan sienikorin ja puolukkaämpärin.

*Iittalan Varpu-astiat saatu osana vuosiyhteistyötä.

Estholmen, saarirakkauteni

Estholmen teki sen taas, antoi meille täydellisen saariviikonlopun. Vuosi sitten pääsin tutustumaan tuohon saareen ensimmäistä kertaa ja jo silloin päätimme, että saareen on päästävä uudestaan tänä kesänä. Estholmen sijaitsee Espoon suvisaaristossa, noin 40 minuutin auto+venematkan päässä Helsingin keskustasta. Paikka on oikea idyllisyyden paratiisi vanhoine suloisine mökkeineen ja venevajoineen – ja mikä parasta, kuka tahansa voi vuokrata joko koko saaren käyttöönsä tai vaihtoehtoisesti petipaikan itselleen jostain mökistä.




Lauantain iltapäiväaurinko vei meidät hetkeksi täydelliseen lomatunnelmaan – oli niin lämmin, että kylmään kesäsäähän tottuneen pessimistin olo oli suorastaan epätodellinen. Aurinko paistoi täyttä häkää, livekitaramusiikki soi ja pojilla oli uimahyppykisa. Itse keskityin turvallisesti vesimelonilla loikoiluun, mutta kävin kyllä myös nopeasti pulahtamassa kylmässä vedessä. Sauna oli päällä tuntikausia ja ei ollut kiire mihinkään, välillä joku toi päämökiltä lisää naposteltavaa ja juomaa. Yhdenkin tällaisen päivän voimalla jaksaa sitten ainakin 10 ankeaa talvipäivää.


Ikimuistoisena jäivät mieleen myös melonta peilityynessä meressä, vaaleanpunaisen taivaan alla ja nuotiolla lämmitetyt perunat ja maissi aamuneljältä, kun päätimme valvoa auringonnousuun saakka. Itse uuvuin kahden aikaan, mutta otin pienet välitirsat venevajassa ja minut herätettiin sopivasti auringon alkaessa sarastaa. Yöunet jäivät viikonlopulta vähän lyhyiksi, mutta en kadu mitään – kuten ystäväni Mikko sen oivasti totesi: “ihan älyttömän rankkaa tää rentoutuminen”. Viikonlopun jälkeen olin henkisesti levännyt, mutta fyysisesti aika poikki. Mutta nukkua ehtii kaupungissakin.



Kiitos kaikille mukanaolleille kimuistoisesta viikonlopusta – mennäänhän hyvin pian uudestaan?

Kuvat: minä ja Mustarttu