category: friends & family

Pala sydäntä pohjoisessa


Takana ihana loma pohjoisessa – ehkä paras kotona vietetty joulu sitten lapsuusjoulujen. Janitan joulupostauksesta tuli mieleen vahvasti oma lapsuus: isossa perheessä joulunvietto voi olla helposti aikamoista mylläkkää ja sekasortoa, mutta nyt kun kaikki ovat aikuisia, on meininki mukavan leppoista ja lämminhenkistä. Sain valkoisen joulun, kaikki kivat perinteet, hurjasti hyvää ruokaa (paitsi: elä luota enää kaupan valmiisiin seitankinkkuihin), laatuaikaa perheen kanssa ja tarpeeksi lepoa ja unta. Oli myös ihana huomata miten hyvin Nio otettiin kotona vastaan ja miten sujuvasti hän sulautui joukkoon, tuntui jopa nauttivan olostaan.


Yleensä kun tulen Oulusta takaisin Helsinkiin, olo on yleensä helpottunut ja omaa kotia on jo ikävä. Tällä kertaa tunne oli erilainen, ehkä vähän kaihoisa. Rakastan Helsinkiä ja se on kotini, mutta nyt olisin mielummin viettänyt aikaa vähän pidempään noissa kauniissa talvisissa maisemissa tämän harmauden ja vesisateen sijaan. En haikaile takaisin Ouluun ja tuskin muutan sinne koskaan takaisin, mutta pala minusta tulee silti varmaan aina olemaan pohjoisessa, lapsuudenmaisemissani. Onneksi siellä voi kyläillä niin usein kuin haluaa.


Toivottavasti myös teidän joulupyhät ja välipäivät ovat sujuneet suloisissa merkeissä <3

24: Rauhallista joulua!

Aika rauhoittua hetkeksi ja hiljentyä joulun viettoon. Äiti jo huhuilee puuropöytään (whatsapin kautta tietenkin) ja olen iloinen, kun saan sulkea tietokoneen nyt pariksi päiväksi kokonaan. Instagramin puolella varmasti tapahtuu asioita nyt joulupyhinäkin, mutta blogi jää nyt hetkeksi ansaitulle lomalle.

Nauttikaa lomasta, ruuasta, rentoudesta ja rakkaittenne seurasta. Kiitos kun olette olleet mukana seuraamassa joulukalenteriani – oikein ihanaa joulua teille kaikille, rakkaat lukijat! <3

19: Mökkijoulut

Mielestäni mökkijoulut eli mökillä vietetyt pikkujoulut ovat yksi parhaista asioista ikinä. Hyviä puolia on monia: kaikki vieraat yöpyvät samassa paikassa, saa mölytä ja riehua sydämensä kyllyydestä ilman että alakerran naapuri tulee hienovaraisesti pyytämään hiljaisuutta, tunnelma on sopivan rento villasukissa ja collegehousuissa ja lisäksi ohjelmaan kuuluu aina saunominen. Parasta!

Siksi ilahduinkin valtavasti, kun sain Joonakselta kutsun mökilleen pienen someporukan pikkujouluihin. Osa porukasta oli vanhoja tuttujani, mutta sain myös uusia ystäviä. Pelasin myös elämäni ensimmäistä kertaa Suomi-peliä ja toivottavasti viimeistä kertaa “en ole koskaan”-juomapeliä, joka tuntuu vakiintuneen mökkireissujen perinneohjelmaksi. Söimme jouluisasti tortilloja sekä illalliseksi ja aamiaiseksi ja tuhosimme vielä vähän pihan nurmikkoa lähtiessämme, kun auto juuttui lumisohjoon. Toivottavasti tästä huolimatta Joonas kuitenkin kutsuu meidät uudelleenkin mökille, sen verran hauskaa oli!


Yksi parhaista viikonlopun uusista tuttavuuksista oli Anttu, tuo suloinen yhdeksänvuotias karvakuono, jonka leikkisyys vastasi puolitoistavuotiaan pennun tasoa. Anttu rakasti rapsutuksia ja oli valmis tekemään herkkujen eteen mitä tahansa ja odottamaan kuinka pitkään tahansa vapautuskäskyä. Ja mikä älykäs katse! Kiitos Anttu ystävyydestä, toivottavasti nähdään taas pian uudestaan.


Kiitos kaikille mukanaolleille ihanasta viikonlopusta ja kuvista Artulle!