category: friends & family

Mökkikausi ei ole ohi

Sitä voisi helposti ajatella, että syksyn tullessa mökki laitettaisiin pakettiin ja avattaisiin seuraavan kerran vasta toukokuun tienoilla. Päinvastoin – mielestäni syksy on mitä parhainta ja tunnelmallisinta mökkeilyaikaa. Hyttyset ja ärsyttävät ötökät ovat kaikonneet, takassa voi pitää tulta ympäri vuorokauden ilman läkähtymisen vaaraa ja luonto ympärillä on kauneimmillaan. Ulkona tarkenee istuskella vielä hyvin, kunhan muistaa huolehtia sopivasta varustuksesta ja saunan jälkeen on ihana tuijotella takkatulta peittoon kääriytyneenä. Kaupungissa ei saa samaa fiilistä, ei sitten mitenkään!


Olen päivä päivältä kiitollisempi tästä paikasta – mökki on ehkä paras ostos mitä olen aikuisiälläni tehnyt. Toisaalta mökistä ei ole juuri iloa yksikseen, parhaillaan se on silloin kun se on täynnä ystäviä ja rakkaimpia. On ihana huomata, miten monet ystävänikin ovat ihastuneet paikkaan, vaikka niin moni asia on vielä kesken ja fasiliteetit eivät ole sieltä parhaimmasta päästä. Tunnelman voi luoda kuitenkin aika vaatimattomiinkin oloihin, sillä luonto tarjoaa yleensä mitä upeimmat puitteet – pelkästään sytyttämällä ulkosoihdut ja kattamalla pöydän laiturille voi tehdä jo ison vaikutuksen mökkivieraisiin. Illallinen veden äärellä, mikä voisi olla sen kauniimpaa?


En siis aio odottaa seuravaan kesään, vaan jatkan mökkikautta ympäri vuoden, vaikka talvikuukausina käynnit varmasti harvenevatkin. Seuraavalla kerralla aion toivekkaana ottaa mukaan sienikorin ja puolukkaämpärin.

Estholmen, saarirakkauteni

Estholmen teki sen taas, antoi meille täydellisen saariviikonlopun. Vuosi sitten pääsin tutustumaan tuohon saareen ensimmäistä kertaa ja jo silloin päätimme, että saareen on päästävä uudestaan tänä kesänä. Estholmen sijaitsee Espoon suvisaaristossa, noin 40 minuutin auto+venematkan päässä Helsingin keskustasta. Paikka on oikea idyllisyyden paratiisi vanhoine suloisine mökkeineen ja venevajoineen – ja mikä parasta, kuka tahansa voi vuokrata joko koko saaren käyttöönsä tai vaihtoehtoisesti petipaikan itselleen jostain mökistä.




Lauantain iltapäiväaurinko vei meidät hetkeksi täydelliseen lomatunnelmaan – oli niin lämmin, että kylmään kesäsäähän tottuneen pessimistin olo oli suorastaan epätodellinen. Aurinko paistoi täyttä häkää, livekitaramusiikki soi ja pojilla oli uimahyppykisa. Itse keskityin turvallisesti vesimelonilla loikoiluun, mutta kävin kyllä myös nopeasti pulahtamassa kylmässä vedessä. Sauna oli päällä tuntikausia ja ei ollut kiire mihinkään, välillä joku toi päämökiltä lisää naposteltavaa ja juomaa. Yhdenkin tällaisen päivän voimalla jaksaa sitten ainakin 10 ankeaa talvipäivää.


Ikimuistoisena jäivät mieleen myös melonta peilityynessä meressä, vaaleanpunaisen taivaan alla ja nuotiolla lämmitetyt perunat ja maissi aamuneljältä, kun päätimme valvoa auringonnousuun saakka. Itse uuvuin kahden aikaan, mutta otin pienet välitirsat venevajassa ja minut herätettiin sopivasti auringon alkaessa sarastaa. Yöunet jäivät viikonlopulta vähän lyhyiksi, mutta en kadu mitään – kuten ystäväni Mikko sen oivasti totesi: “ihan älyttömän rankkaa tää rentoutuminen”. Viikonlopun jälkeen olin henkisesti levännyt, mutta fyysisesti aika poikki. Mutta nukkua ehtii kaupungissakin.



Kiitos kaikille mukanaolleille kimuistoisesta viikonlopusta – mennäänhän hyvin pian uudestaan?

Kuvat: minä ja Mustarttu

Idylli Suomenlinnassa


Onnea on omistaa ystäviä, joilla on koti keskellä kauneinta Helsinkiä, Suomenlinnassa. Muistan vieläkin, kun kävin elämäni ensimmäistä kertaa vuosia sitten Suokissa: oli lämmin kesäkuun alku, syreenit kukkivat ja kaikki oli saarella niin ihmeellistä että en voinut käsittää että tuollainen paikka on oikeasti olemassa. Myöhemmin melkein järkytyin, kun ymmärsin, että jotkut ihmiset myös ihan oikeasti saavat asua tuolla saarella – miten elämä muka voi olla niin epäreilua, että jotkut saavat asua kauniissa saaressa, kun suurin osa meistä tavan tallaajista viettää elämänsä tylsästi mantereella..

Onneksi saaressa saa mennä käymään niin usein kun haluaa. Siellä on aika usein vastassa ihana ja hymyilevä Dorit poikiensa ja suloisen Manda-mäyräkoiransa kanssa. Dorit keittää kahvit aina itsejauhamistaan tuoreista kahvipavuista ja ei sano koskaan ei, jos ehdotetaan lättykestejä. Suomenlinnan sisäpihoilta löytyy juuri sellainen idylli, jota rakastan – vanhat puutalot puiden varjossa, yhteisöllisyys naapureiden kesken, meren läheisyys ja rauhallinen tunnelma turisteista ja suokkivierailijoista huolimatta. Ehkä jonain päivänä kun kyllästyn Ullanlinnaan, pakkaan kamani ja muutan Doritille – kyllähän teille tällainen yksi reipas bloggaaja mahtuisi?


Jos suomenlinnaidylli, ihanasti sisustettu koti, suloinen mäykkytyttö ja elämänmakuiset jutut kiinnostavat, niiin kannattaa vierailla Doritin omassa blogissa.