category: friends & family

Idylli Suomenlinnassa


Onnea on omistaa ystäviä, joilla on koti keskellä kauneinta Helsinkiä, Suomenlinnassa. Muistan vieläkin, kun kävin elämäni ensimmäistä kertaa vuosia sitten Suokissa: oli lämmin kesäkuun alku, syreenit kukkivat ja kaikki oli saarella niin ihmeellistä että en voinut käsittää että tuollainen paikka on oikeasti olemassa. Myöhemmin melkein järkytyin, kun ymmärsin, että jotkut ihmiset myös ihan oikeasti saavat asua tuolla saarella – miten elämä muka voi olla niin epäreilua, että jotkut saavat asua kauniissa saaressa, kun suurin osa meistä tavan tallaajista viettää elämänsä tylsästi mantereella..

Onneksi saaressa saa mennä käymään niin usein kun haluaa. Siellä on aika usein vastassa ihana ja hymyilevä Dorit poikiensa ja suloisen Manda-mäyräkoiransa kanssa. Dorit keittää kahvit aina itsejauhamistaan tuoreista kahvipavuista ja ei sano koskaan ei, jos ehdotetaan lättykestejä. Suomenlinnan sisäpihoilta löytyy juuri sellainen idylli, jota rakastan – vanhat puutalot puiden varjossa, yhteisöllisyys naapureiden kesken, meren läheisyys ja rauhallinen tunnelma turisteista ja suokkivierailijoista huolimatta. Ehkä jonain päivänä kun kyllästyn Ullanlinnaan, pakkaan kamani ja muutan Doritille – kyllähän teille tällainen yksi reipas bloggaaja mahtuisi?


Jos suomenlinnaidylli, ihanasti sisustettu koti, suloinen mäykkytyttö ja elämänmakuiset jutut kiinnostavat, niiin kannattaa vierailla Doritin omassa blogissa.

Kyläilyjä

Pidin pari viikkoa sitten tuparit ystävilleni. Muutosta oli kyllä jo vierähtänyt useampi kuukausi, mutta parempi myöhään kuin ei milloikaan, etenkin kun en ole oikein koskaan aiemmassa elämässäni saanut järjestettyä oikeita tupaantuliaisia. Oli ihana saada pieni kotini täyteen ystäviä – monet tunsivat toisensa entuudestaan, monet eivät, silti kaikilla näytti olevan mukavaa. Asunnossani oli kuuma, keittiössä ahdasta ja ruoka taisi loppua kesken, mutta ilta oli ainakin omalta osaltani kaikin puolin vain ihana. En stressannut tarjoiluja, enkä kämpän siivoamista.

Viime viikolla sain aamiaiselle luokseni asennekollegoita ja Milo koirakaverin. Tiesittekö, että Jonnan Telma-koira on peräisin samalta kasvattajalta kuin Milo, ja Milo on Telman eno? Oli liikuttavaa nähdä karvapallerot yhdessä leikkimässä, alun arkailujen jälkeen koirat olivat kuin parhaat ystävykset. Telman sievä turkki muistutti vain ehkä vähän liikaa siitä, että Milokin olisi aika viedä trimmaukseen, ja mielellään mahdollisimman pian..



Kun siinä istuimme kahvia juomassa ja kuulumisia vaihtelemassa, tajusin, miten paljon pidänkään vieraiden kestitsimisestä. Miten rakastankaan valmistella tarjoiluja, vaikka vaatimattomiakin, ja miten pidänkin pöydän kattamisesta useammalle kuin yhdelle. Viihdyn kotonani hyvin yksinkin, mutta jotenkin olen parhaimmillani, kun saan vieraita. Siksi haluankin ottaa tämän kesän tavoitteekis sen, että kutsuisin ystäviä kylään mahdollisimman usein – joko tänne kotiini tai miksei mökillekin. Kahville tai vaikka yökylään, miten milloinkin parhaiten sopii.

Kiitos Jonna & Telma, Arttu ja Henriikka kyläilystä – ja tervetuloa pian uudelleen!

Kesäpäivä Tallinnassa

Kaupallinen yhteistyö, Asennemedia & Tallink

Tallinna, niin tuttu mutta kuitenkin tuntematon. Ennen koin sen vähän tylsänä, nyt olen vuoden sisään käynyt siellä neljästi ja joka kerta löydän jotain täysin uutta. Viime torstaina huristelimme Artun, Janitan ja Antonin kanssa länsiterminaaliin ja sieltä uudella Megastar-laivalla Tallinnaan. Viikko oli ollut hektinen ja edellisenä yönä unet olivat jääneet vähiin, mutta jo terminaalissa huolet hävisivät ja mielen täytti sellainen mukava reissufiilis. Matka se on pienikin matka, ja siitä on otettava kaikki irti, hymyssä suin!





Meidän oli tarkoitus vuokrata pyörät Tallinnassa  ja ajella niillä ympäri kaupunkia, mutta säätiedotuksen lupaillessa sadetta päädyimme kulkemaan paikasta toiseen autokyydillä. Päivästä tuli onneksi kuitenkin lämmin ja kaunis, vaikka hetken aikaa ripsikin vettä. Suuntasimme ensiksi kauniiseen Kadriorgin puistoon, jossa kävin ensimmäistä kertaa. Kadriorg oli täynnä upeita, kauniin värisiä rakennuksia ja palatseja, joista kaikista teki mieli ottaa monta kuvaa (ja otimmekin). Puiston laitamilta löytyy myös arkkitehtuurisesti hieno KUMU-taidemuseo, kävimme pyörähtämässä sielläkin sisällä mutta näyttely jäi ajanpuutteen vuoksi kokematta.




Matkaseurueestamme Janita ja Anton eivät olleet koskaan käyneet Telliskiven hipsterialueella, joten ajoimme sinne lounaalle. Tallinnahan on jokaisen ruokamatkailijan unelma ja yhden päivän voisi helposti viettää vain ravintoloita kierrellen, mutta tällä kertaa söimme laivalla sekä tulessa että palatessa sen verran hyvin, että kevyt lounas riitti hyvin kohteessa viemään nälän. Myös vegaaneille sopivia ravintolavinkkejä löytyy edellisestä Tallinna-postauksestani marraskuulta.

Telliskiven jälkeen pyörähdimme vielä keskustassa ostoksilla ja jäätelöllä: Gelato Ladiesjätskibaarin mangosorbetti vei kielen mennessään ja vanhan kaupungin kesäiset kadut saivat haaveilemaan vähän pidemmästäkin lomasta. Päiväreissu oli kuitenkin tähän väliin juuri sopivan mittainen, reilussa kuudessa tunnissakin ehtii näköjään kokemaan Tallinnan varsin monipuolisesti.



Laivasta vielä sananen: Megastar oli jotain ihan muuta, mihin olen yleensä tallinnanmatkoillani tottunut, ja todellakin positiivisessa mielessä. Hieno uusi terminaali Helsingin päässä, varsin tyylikkäästi sisustettu paatti ja hurjan monipuolinen ravintolatarjonta – tällaista sen laivamatkustamisen pitäisikin olla! Satuimme myös harvinaisen rauhalliselle vuorolle, sillä kännäävät ja örveltäjät kanssamatkustajat puuttuivat kokonaan – jos haluaa pelata varman päälle laivamatkansa kanssa, voi varata paikan joko Business (+65e / suunta) tai Comfort (+20e / suunta) Loungeen, jossa saa varmasti viettää matkansa rauhassa. Menomatkalla nautimme business-puolella runsaan aamiaisen (note to myself: jos et ole tottunut syömään kananmunaa, älä syö munakokkelia hätänälkään, ellet halua vatsaväänteitä), ja paluumatkan vietimme leppoisasti Comfort loungessa teetä juoden ja porkkanoita napostellen. Kiitos siis Tallink, että teitte matkastamme mukavan jo Helsingistä lähtiessä!




Kuvat: minä, Janita, Arttu & Anton