category: friends & family

IBA 2017 look

Lauantaina juhlittiin Kattilahallilla Inspiration Blog Awards-gaalassa. En ole aiemmin ollut kovin suuri tämäntyyppisten juhlien fani: korkkareiden ja gaala-asujen sijaan olen yleensä nauttinut enemmän rennoista pippaloista ja illanistujaisista, joihin voi tulla omana itsenään vaikka college päällä. Toisaalta onhan se kivaa, kun on isommat puitteet ja mahdollisuus pukeutua hienosti ja näyttävästi –  itse kylläkin tavallaan jätin tilaisuuden käyttämättä ja puin kasuaalisti t-paidan päälle. Yleisesti illan asuista jäi mieleen kaksi vahvaa trendiä: ensinnäkin arkiset elementit kuten tennarit yhdistettynä muuten juhlavaan asuun ja toiseksi leveälahkeiset housut tai culottesit naisilla. Mekkoja tai hameita näkyi varsin vähän, housut ovat nyt se juttu.

Voittoa ei tällä kertaa tullut (visuaalisin oli ansaitusti ystäväni, huippulahjakas Janita!), mutta siitä huolimatta meillä oli ihan huikea ilta! Kiitos etkoilu-ja jatkoilupoppoolle sekä asennekollegoille Artulle & Alisalle parhaasta seurasta ja IBA:lle hienosta mahdollisuudesta.



housut &other stories / kengät Samuji / t-paita Calvin Klein / laukku COS


Kuvat: Mustarttu & Axel Orjala

Boheemielämää

Kaupallinen yhteistyö, Les Dauphins & Asennemedia

Lempioopperani on aina ollut Puccinin La bohème, boheemielämää. Romanttisissa kuvitelmissani olen oopperan päähenkilö Mimi, joka asuu Pariisissa kattojen yllä ullakkohuoneessa, ompelee työkseen silkkikukkia ja unelmoi keväästä. Mimin kanssa samassa talossa asuu joukko nuoria taiteilijamiehiä, jotka elävät taiteelle ja uskovat myös elävänsä taiteesta – tosin yksi kaveruksista joutuu polttamaan käsikirjoituksensa takassa, kun polttopuihin ei ole varaa. Oopperan juoni perustuu Henri Murgerin samannimiseen kirjaan, joka yleisti oikeastaan koko boheemiuden käsitteen; boheemilla tarkoitettiin 1800-luvulla Ranskassa yleensä kirjailijoita tai taiteilijoita, jotka viettävät erikoista ja epäsäännöllistä elämää.

boheemielämää

Välillä tuntuu, että elämäni on erikoista boheemielämää, sillä minä ja iso osa ystävistäni työskentelee luovalla alalla, omaa epäsäännölliset työajat ja usein aika tavanomaisesta poikkeavan työnkuvankin. Moni on valinnut työnsä intohimonsa perusteella, vaikka se on tarkoittanut säännöllisestä palkasta ja varmuudesta luopumista. Illat ja viikonloput saattavat usein kulua töiden parissa, mutta toisaalta arkisinkin voi olla aikaa spontaaneille illanistujaisille ja maailmanparannushetkille. Nykypäivän yltäkylläisyydessä ja etuoikeutettuina länsimaalaisina on tietenkin vähän hassua verrata meininkiämme 1800-luvun taiteilijoiden oloihin tai todelliseen boheemiuteen, johon kuuluu myös köyhyyden ihannointi ja kaupallisuuden vastustaminen – mutta aina voi vähän romantisoida pilke silmäkulmassa, yhdistävinä tekijöinä on kuitenkin rakkaus estetiikkaa ja taiteita kohtaan, halu tehdä maailmaa hiukan paremmaksi paikaksi, unohtamatta kuitenkaan elämästä nauttimista.


Itselleni on aina ollut luontevaa kutsua ystäviä kotiini, huolimatta siitä, olenko ehtinyt siivota, leipoa tai valmistautua mitenkään vieraita varten. Jos keittiö sattuu olemaan kaaoksen vallassa vieraiden saapuessa, niin tarjoilu siirretään olohuoneeseen ja ystävät saavat valita paikkansa rennosti sohvalta, lattialta tai sängyltä. Eilen pyysin lyhyellä varoitusajalla muutamaa ystävääni kylään, ja huomasin että “maistuisiko tänään lasi roseeta? Kippistellään auringolle ja lähestyvälle kesälle!”-viestistä on hankala kieltäytyä, vaikka kyseessä olisikin tiistai-ilta ja seuraavana päivänä mahdollisti rankkoja työvelvollisuuksia tiedossa itse kullakin. Spontaanius on toisinaan parasta.


Eilisen spontaanien illanistujaisten pääosaa näytteli Les Dauphinsin raikas luomurosee, joka on täydellinen valinta boheemeihin maailmanparannusiltoihin. Rhonen alueelta tuleva, juuri Suomeen rantautunut kepeä uutuusviini tuo mieleen lähestyvän kesän ja kirsikankukat Pariisissa. Pullo tätä, kimppu kukkia, vadillinen hedelmiä ja marjoja – ja voilà! Ranskalaishenkinen ilta on katettu.



Valviran ohjeistuksen mukaan alkoholia koskevat kommentit on poistettava, muut kommentit tervetulleita!

Photos: Mustarttu & Me

Berlin

Berliinissä on kevät. Ei vielä kovin pitkällä kylläkään, mutta Helsinkiin verrattuna tämä sää tuntuu ihanalta. Olen nähnyt kukkivan kirsikkapuun, vihreitä silmuja puissa ja ihmisiä nauttimassa auringosta valtiopäivätalon edustalla. Olen nauttinut aamiaista terassilla  ja pärjännyt pelkästään kevättakissani. Saimme tälle minilomallemme upean sään: aurinko on paistanut kahtena päivänä peräkkäin täydeltä taivaalta.

Hassua, että olen ehtinyt melkein kolmekymppiseksi asti käymättä kertaakaan Berliinissä. Muutamissa muissa saksan kaupungeissa olen kyllä käynyt useampaankin otteeseen, mutta jostain syystä Berliini on jäänyt aina välistä. Tämä kaupunki tuntui heti omalta, kotoisan rennolta ja kuitenkin kiinnostavalta. Miksi kesti näin kauan että tulin tänne? Seuraavan matkan haluan varata jo kesälle, Kreuzbergissä asuva ystäväni lupasi majoittaa. Yleensä aina ensimmäinen tutustumiskerta uuteen kaupunkiin menee vähän ihmetellessä, olemme käyneet katselemassa perinteisimpiä nähtävyyksiä, syöneet currywurstia (sitä saa myös vegaanisena!) ja pelkästään nauttineet Berliinin leppoisasta kevättunnelmasta.




Huomenna takaisin kotiin, rentoutuneena ja hyväntuulisena. Miniloma on tehnyt tehtävänsä.