category: home & decor

Tämän vuoden teema: järjestelmällisyys


Kaupallinen yhteistyö, Asennemedia ja Iittala

Päätin, että tänä vuonna teemojani ovat selkeys ja järjestelmällisyys. Kuulostaa monen korvaan varmasti tylsältä, mutta minulle taivaalliselta: haaveunissani kaikilla tavaroilla on kodissani oma paikkansa, tärkeät paperit on lajiteltu selkeästi, kalenterissani olisi vain siistejä merkintöjä ja työrutiinini noudattavaisivat selkeää kaavaa. Kotona työskentelevän yksityisyrittäjän elämässä ihaninta ja kauheinta on vapaus – päivärytmi, rutiinit ja aikataulut on kaikki määriteltävä itse. Luovalla alalla työskennellessä järjestelmällisyyden kaipuu oikein korostuu.


Aloitin järjestelmällisemmän elämän hankkimalla vuoden alussa itselleni työpöydän. Oli jo aikakin! Keittiön pöydän, sängyn tai sohvan äärestä työskentely ei tuo kovin ammattimaista fiilistä. Nyt olen nauttinut siitä, että saan asetella papereitani työpöydän laatikoihin, järjestellä nuottini (joita on tuhansia) Vakka-laatikoihin ja muistikortit ja pikkusälät Vitriini-rasioihin. Työnurkkauksen sisustus syntyy muun kodin linjaa mukaillen: valkoista, hiukan vaaleaa puuta, viherkasveja ja kukkia, vähän vaaleanpunaista ja pastellisävyjä niin, että lopputulos pysyy kevyenä ja ilmavana.

Seuraavat askeleet järjestelmällisyyden polullani ovat seuraavia: aloitan säästämisen, teen itselleni töitä varten viikko-ohjelman (löyhän sellaisen, näin alkuun) ja karsin kotoani turhat tavarat ja vältän uuden ostamista. Epäsäännöllisyyttä ja kaaosta onkin koettu nyt jo tarpeeksi, tulkoon tilalle selkeys ja kirkkaus!


Lantern-valaisin, Issey Miyake-mukit, Vitriini-rasiat, Vakka-laatikot ja Ruutu-maljakko saatu osana Iittalan vuosiyhteistyötä.

22: Loma, vihdoinkin


Tänään se alkoi, kauan odotettu loma. Työrintamalla on ollut aika hektistä lokakuun maltanreissusta saakka ja pieni pysähdys tulee nyt enemmän kuin tarpeeseen. Joulu on onneksi levon ja rauhoittumisen aikaa ja tulevina vapaapäivinä saa varmasti löhöillä luvan kanssa ihan kyllästymiseen saakka. Perinteisestihän se menee niin, että ensin odotetaan joululomaa kuin kuuta nousevaa ja sitten ensimmäisen pyhäpäivän jälkeen alkaa jo miettiä että mitäs sitä seuraavaksi tekisi. Tärkeintä on kuitenkin se, ettei ohjelmassa ole seuraavalla viikolla ole mitään työjuttuja, ja menemiset saa määritellä ihan itse.


Juuri nyt olemme autossa matkalla kohti Oulua ja talven ihmemaata. Vaikka on ihanaa päästä perheen luokse pohjoiseen, ajattelin eilen pöytää kattaessani, että joulua olisi voinut kyllä Helsingissäkin viettää ihanasti. Tästä joulukattauksesta tuli varsin tummasävyinen aiempaan vaaleaan verrattuna, pidän molemmista, mutta jotenkin tuo keittiön vihreä seinä tekee kaikesta tuplasti tunnelmallisempaa. Hauskaa huomata, miten niin monessa asiassa trendi on viimeisen parin vuoden aikana muuttunut valkoisesta tummempiin sävyihin.


Vielä kaksi kalenteriluukkua jäljellä, sitten blogikin hiljenee hetkeksi joulutauolle.

14: Tarina lapsuudesta – Papurino & arvonta

Papurino
Kun olin alle kouluikäinen, naapurissamme asui minun ikäiseni poika ja pikkusiskoni ikäinen tyttö. Vanhempamme olivat hyviä ystäviä keskenään, ja samoin me – käytännössä vietimme varmaan lähes kaiken mahdollisen vapaa-ajan nelisteen. Kotipihojen lisäksi vietimme paljon aikaa saaressa, joissa perheillämme oli myös viereiset mökit – muistan vieläkin elävästi nuo saaressa vietetyt juhannukset, mielikuvitukselliset leikit ja seikkailut. Ystävyytemme jatkui aina koulun kolmos-tai nelosluokalle saakka, jolloin tuo naapuriperhe muutti suureksi suruksemme kauas Etelä-Suomeen. Toki sen jälkeenkin kyläiltiin joskus puolin ja toisin, mutta ajan myötä yhteydenpito harveni, kunnes se vain loppui kokonaan.

Sain tänä syksynä tuolta lapsuudenystävältäni sähköpostia. Hän kertoi seuranneensa blogiani aina silloin tällöin ja kyseli, olisinko kiinnostunut tekemään yhteistyötä heidän yrityksensä, Papurinon kanssa. En ehtinyt tuolloin reagoimaan heti viestiin, mutta myöhemmin saimme sovittua että tapaisimme yhteistyön merkeissä täällä Helsingissä. Emme olleet nähneet tai jutelleet varmaan reilusti yli 10 vuoteen – oli hauska huomata että välillämme oli tietty tuttuus, vaikka ystävyydestämme on yli 20 vuotta aikaa. Iloitsin myös siitä, että vanha ystäväni oli lähtenyt toteuttamaan unelmaansa ja hypännyt mukaan pieneen suomalaiseen muotoiluyritykseen, joka on saanut aikaiseksi näin kauniita tuotteita.


Sain Papurinolta kotiini ihanan merinovillaisen Kuusikossa-viltin ja suloisen Pupu-julisteen. Ihastuin erityisesti tammisiin julistepidikkeisiin, ihan loistava idea ja todella kaunis tapa ripustaa julisteita seinälle. Kaikki Papurinon tuotteet valmistetaan suomessa, suurin osa heidän omalla pajallaan Hämeenlinnassa ja loput jossain muualla lähellä, esimerkiksi tuo viltti Tampereella.


Arvonta!

Papurino lahjoittaa yhdelle lukijoistani Kuusikossa-viltin. Arvonnan voittaja saa valita viltin värin. Jätä kommenttisi tähän postaukseen 18.12. mennessä, niin olet mukana arvonnassa. Voittajalle ilmoitetaan henkilökohtaisesti, joten lisääthän mukaan myös sähköpostiosoitteesi (se näkyy vain minulle). Onnea arvontaan!