category: inspiration

15: Yhdessäolon vai kuluttamisen juhla?

Osallistuin maanantaina Kauniisti kotimaisen järjestämälle joulukukkalounaalle. Tilaisuuden stailauksen oli kauniisti suunnitellut asennekollegani Jenni. Oli tietenkin mielenkiintoista nähdä miten tapahtuma oli tällä kertaa toteutettu, kun olin itse viime vuonna toteuttamassa samaa kukkatilaisuutta eri paikassa. Jenni oli tehnyt mielestäni aivan upeaa työtä ja tila oli upea – inspiroiduin myös paljon siitä, että kattauksen suunnittelussa lähtökohtana oli ollut krääsättömyys, luonnonmateriaalit ja ekologiset ratkaisut. Joulukuussa ostetaan muutenkin ihan liikaa kaikkea sellaista, joka päätyy suoraan yhden käytön jälkeen jätteeksi: lahjapaperia, koristeita, ilotulitteita, kortteja.. Kauniin joulun kun voi saada aikaiseksi ilman valtavaa kulutustakin.


Myös toinen asennekollegani, Pupulandia-Jenni sai minut tänään pohtimaan kulutusta  hyvällä kirjoituksellaan blogeista ja ekologisuudesta. Itsekin ahdistun nykypäivän länsimaisista kulutustottumuksista ja joulusta kulutusjuhlana, vaikka samaan aikaan blogissani mainostan monenlaisia tuotteita ja palveluita  – ristiriita on siis todellinen. Toisaalta oma periaatteeni on aina ollut se, että haluan ostaa vähemmän, mutta nimenomaan laadukkaita ja pitkäikäisiä tuotteita, ja tätä pyrin tuomaan esille myös niin tavallisissa postauksissa kuin yhteistöissäkin. Itselleni ei olla edes tarjottu koskaan yhteistöitä vaikkapa kansainvälisiltä isoilta vaateketjuilta, ja sillekin on varmasti syynsä, kun puhun enimmäkseen suomalaisten ja pienempien brändien puolesta. Blogin kautta, jopa yhteistöissäkin voi kuitenkin tuoda esille myös paljon hyviäkin arvoja: ehkä joku on saanut reseptieni kautta innostuksen kokeilla vegaanista ruokaa tai jopa ruokavaliota tai päätynyt vaihtamaan synteettiset shampoopurkit ympäristön kannalta ystävällisempään luonnonkosmetiikkavaihtoehtoon.

Minullakin on paljon kuitenkin parannettavaa kaikissa kulutustottumuksissani ja tavoissani: miten vähentäisin ruokahävikkiä, entä muovin ostamista? Voisinko tehdä vielä harvemmin lentomatkoja, kierrättää paremmin? Harva meistä on näissä asioissa täydellinen, mutta tärkeää on se, että asioista keskustellaan ja ihmisillä olisi ainakin pyrkimys parempaan – voi olla että jossain vaiheessa meillä ei ole edes mahdollisuutta siihen että voisimme ostella ja tuhlata mielin määrin.

Itseään ja muita ei kannata tässäkään asiassa liikaa syyllistää, sillä se harvoin auttaa, sen sijaan yhdessä näihinkin asioihin voidaan miettiä ratkaisuja. Itse olen lähestynyt asiaa myös niin, että pyrin miettimään mitkä ovat sellaisia asioita itselleni, jotka tuovat iloa ja hyvinvointia, mutta eivät vaadi ostamista ja kuluttamista, ja pyrin sitten lisäämään näiden asioiden määrää elämässäni. Tällaisia ovat minulle mm. laulaminen, tanssiminen ja ystävien kanssa vietetty aika – kun on paljon mielekästä tekemistä, niin on vähemmän aikaa miettiä mitä uutta tarvitsisi.


Voisiko joulukin olla ehkä tulevaisuudessa juhla, jossa keskiössä olisi oikeasti yhdessäolo, rauhoittuminen, ystävät ja perhe kuluttamisen ja ostamisen sijaan? Että antamisen juhla tarkottaisikin ehkä sitä, että lahjoja ja muistamisia annettaisiin keräysten ja hyväntekeväisyyden kautta niille, ketkä niitä oikeasti eniten tarvitsisivat ja muutoin läheisille annettaisiin vaan omaa aikaa?  Onko meillä mahdollisuutta muuttaa tätä vallitsevaa ostos-ja kulutuskulttuuria pikkuhiljaa parempaan suuntaan?

1: Katsaus menneeseen

Joulukuu! Se on ollut aina itselleni ja blogilleni erityinen kuukausi – tajusin eilen, että olen pitänyt blogijoulukalenteria jo vuodesta 2012 lähtien! Taas tänä vuonna mietin, että taidan olla vähän hullu kun pidän tästä traditiosta kiinni, sillä joulunalusaika on muutenkin tavallista kiireisempää. Silti jotenkin tuntui, että ilman tätä ei joulu jotenkin tule. Perinteisesti minun blogikalenteri on ollut sellainen myöhäisillan kalenteri, jossa luukut avautuvat nukkumaanmenoaikoihin aamuvarhaisen sijaan – näin taitaa olla pääosin tänäkin vuonna.

Ensimmäisessä luukussa fiilistellään aiempien vuosien kivoimpia kalenterijuttuja. Muistaako joku nämä liikuttavat alkuajat kuuden vuoden takaa?

Vuonna 2012 blogin joulukalenteri koostui DIY-ja askarteluvinkeistä. Esittelin muun muassa itse ompelemani nahkalaukun, johon sain inspiraatiota Samujin Torista ja nuo suloiset paperiset jouluvalot. Tuolloin asuin vielä Annankadulla pimeässä katutason asunnossa ja blogikuvat olivat vielä aika eri laatua kuin nykyisin. Mutta sama Sarpaneva-pata ja Arabian 24h-lautaset ovat käytössä edelleen joulupuuropäivänä!


2013 teema pysytteli edelleen käsitöiden ja diy-juttujen äärellä. Neuloin lapasia, pipoja, askartelin kransseja ja kortteja ja tein muun muassa tuollaisia söpöjä mukipipareita. Huomaa että elämässä on ollut tuolloin opiskeluaikoina paljon enemmän aikaa kuin nykyisin. Rakastaisin edelleenkin neuloa paljon enemmän, mutta kaikki neuletyöni etenevät vähän liian hitaasti..

Vuoden 2014 joulukalenteri alkoi mennä enemmän nykyiseen suuntaan – vähän vähemmän askartelua, enemmän reseptejä ja yleistä joulufiilistelyä. Mukaan tulivat myös arvonnat, joista osa oli yritysten sponsoroimia ja osa ihan maksettuja. Tuolloin jakamani jouluisen kookosvanukkaan resepti on vieläkin yksi lempiaamiaisiani <3

2015 joulukalenterin kuvista voi huomata, että valokuvauksessa on menty vähän eteenpäin – ostin 2015 ensimmäisen täysikennoisen järjestelmäkameran ja opettelin käyttämään Adobe Lightroomia. Samana vuonna vietin elämäni ensimmäisen kerran joulupyhät jossain muualla kuin lapsuudenkodissani – oli yllättävän mukavaa viettää joulua rauhallisessa Helsingissä. Parhaimpina juttuina tuon vuoden joulukalenterista ovat jääneet mieleen kauniit kattauskuvat (ikävöin tuota isoa ruokapöytää!) ja itsetehdyn glögin resepti.


Vuoden 2016 joulukalenterissa tuli mukaan vegaaniset reseptit ja perinteinen suomalainen joulutunnelma sai trooppisen säväyksen, kun lensin kolme päivää ennen aattoa Balille. Tänäkin vuonna haen vinkkejä jouluruokiin vegaanin joulupöytä-postauksesta, josta löytyy mm. vegaanisen munavoin ja porkkalan reseptit.

Entä tänä vuonna? Se selviää seuraavan 24 päivän aikana, luukku kerrallaan. Jos jouluiset sisustus-ja kattausideat, herkulliset vegaanireseptit ja mukavat arvonnat kiinnostavat, niin kannattaa pysyä kanavalla! <3

Kuinka pukeutua kuin pariisitar?

Kuinka pukeutua kuin pariisitar?

Myönnän, olen wannabe-ranskatar. Vitsillä kutsun itseäni toisinaan Ullanlinnan Amélieksi tai La bohèmen Mimiksi ja yleensä haaveilen että elämässäni olisi hiukan enemmän ranskalaista eleganssia. Unelmieni vaatetyyli on pariisilaisittain huolettoman chic, ja mukana olisi tietenkin annos skandiminimalismia ja ripaus kokeilunhalua. Olen kuitenkin luopunut ajatuksesta, että minulla olisi jossain vaiheessa täydellisen valmis vaatekaappi, sillä makuni ja mieltymykseni muuttuvat kaiken aikaa ja mikä viime vuonna näytti hyvältä, ei ehkä enää miellytäkään. Ilokseni voin kuitenkin todeta, että päälinjat pukeutumisessani ovat pysyneet samana jo pitkään – sen voi huomata esim. tässä katsauksessa, jossa on nähtävällä syystyylejäni neljän vuoden ajalta.


Miten sellainen huoleton pariisitartyyli sitten syntyy? Oikeaa yhtä vastausta tuskin on olemassakaan – jokaiselle ranskalainen eleganssi voi tarkoittaa vähän eri asioita. Jollakin tulee ensimmäisenä mieleen raitapaita ja baskeri, mutta itselleni klassinen pariisilaistyyli tarkoittaa muassa laadukkaisiin, mutta monikäyttöisiin vaatekappaleisiin sijoittamista, vähäeleisyyttä, maanläheisiä sävyjä ja klassisia leikkauksia. Ei röyhelöille, värisirkukselle tai kimallukselle.

Nykyisin vaatekaappini yksi kulmakivistä ovat eriväriset silkkipaidat, joita yhdistelen kaikenlaisiin alaosiin. Valkoinen silkkipaita on ikisuosikki, mutta esimerkiksi musta tai vaikkapa vaaleanpunainen tuovat vaihtelua. Laadukkaita mutta edullisia silkkipaitoja olen löytänyt &other storiesilta (samaa mallia löytyy useissa eri väreissä) ja H&M:n premium quality-mallistosta.  Silkkipaidat näyttävät hyvältä rennosti hihat käärittynä niin lyhyehkön farkku-tai nahkahameen, korkeavyötäröisten housujen tai farkkujen kaverina.

Silkkipaitojen lisäksi vannon klassisten takkimallien sekä laadukkaiden nilkkureiden  ja neuleiden nimeen. A.P.C:n tummansinisen takin ostin reilu vuosi sitten pariisista, ja se päällä tunnen oloni aina erityisen ranskalaiseksi ja tyylikkääksi. En omista kovin monia kenkiä, ja silloin kun niitä hankin, harkitsen ostosta tarkkaan. Käytän nykyisin harvoin hyvin korkeita korkoja, sillä kengät jalassa on pystyttävä kävelemään pitkiäkin matkoja. Vaikka nahka ei ole materiaalina eettisin, se voi olla kuitenkin kestävämpi ja jalalle parempi vaihtoehto – esimerkiksi itselläni on molemmissa jaloissa vaivaisenluut, joten kengän materiaalin on pakko olla joustava. Neuleisiin pätee mielestäni sama sääntö kuin kenkiin, laatu korvaa määrän: kashmir ja merinovilla ovat parhaimmat materiaalit, ja halvalla en ole koskaan löytänyt hyvää.

Ennenkaikkea pariisitartyylin kauneus syntyy mielestäni yksinkertaisuudesta ja luonnollisuudesta: pariisittarelle eivät kuulu voimakas meikki, ripsienpidennykset tai lävistykset. Ei näkyviä logoja vaatteissa, asusteövereitä tai liian viimeisteltyä asua. Lisäksi: punainen huulipuna toimii aina.

takki A.P.C / satulalaukku Samuji / hame Samsoe & Samsoe / silkkipaita h&m / vyö ja hattu second hand / kengät Terhi Pölkki (saatu) / kello Daniel Wellington (saatu)


Kuvat: Jonna Leppänen / Jonnamaista

ps. aina ei kuitenkaan jaksa olla pariisitar. Silloin on kiva hiihdellä menemään vaikka adidaksen logopaidassa ja neonväreissä. Kaikki tyylisäännöt on tarkoitettu rikottaviksi!