category: inspiration

Aamukahvihetkien soittolista

Instagram-ja snäppiseuraajilleni ovat tulleet tutuksi aamukahvi-videoni, joissa keitellään kahvia ikkunalaudalla ja fiilistellään rauhallisia aamuja. Olen oppinut freelancerina rakastamaan aamuja, sillä se on yleensä se harvinainen aika päivästä, jolloin ei ole kiire – seesteisten aamujen vastapainona illat ovat yleenä kaoottisia ja väsyneitä. Mennessäni nukkumaan yleensä jo odotan sitä, että aamu valkenee ja saan laittaa aamusoittolistani soimaan, liihotella aamutakissani ympäri kämppää ja juoda rauhassa kahvia.



Minulta on kyselty moneen otteeseen aamusnäppieni taustalla soivien kappaleiden nimiä ja kyselty soittolistan perään, ja nyt päätin jakaa blogini historian ensimmäisen soittolistan! Keräsin tälle listalle vaihtelevan kattauksen biisejä, jotka sopivat hyvin seesteiseen aamufiilistelyyn, kahvinkeiton säestykseksi. Suurimmaksi osaksi akustista, mutta vähän muutakin. Otan myös mielelläni vastaan suosituksia ihanista aamubiiseistä!



Ruutu-maljakko, Sarjaton-lettimuki ja Teema Tiimi-keittokulho saatu osana Iittalan vuosiyhteistyötä.

Visuaalisuudesta

inspiration blog awards

Sain viime viikolla kivoja uutisia: blogini on asetettu ehdolle Inspiration Blog Awardsin visuaalisin-kategoriaan. Ensireaktiokseni kohautin olkiani ehdokkuulle, mutta sitten huomasin että olin päässyt aika kovatasoiseen seuraan – samassa sarjassa kilpailevat myös mm. Musta Ovi, yksi kauneimmista suomalaisista sisustusblogeista, ja käsittämättömän lahjakas valokuvaajaystäväni Janita Autio. Tottakai tämänkaltainen tunnustus tuntuu hyvältä ja juuri visuaalisin-ehdokkuus kunnialta, onhan visuaalisuus on aina ollut itselleni blogin tekemisen lähtökohta.

Kun aloitin aikoinaan vuonna 2008 ensimmäisen tyylipainotteisen blogini, tavoitteenani oli luoda visuaalinen kanava, joka tarjoaisi inspiraatiota ja arjen kauneutta niin itselleni kuin muillekin. Vaikka bloggaamiseni oli pitkään harrastelijamaista ja epäsäännöllistä puuhastelua, niin tavoite on pysynyt, ja nyt yhdeksän vuoden jälkeen voin sanoa, että olen sen saavuttanut. Viimeisen kahden vuoden aikana olen ottanut isoja harppauksia valokuvaajana ja stailaajana, ja nykypäivänä uskallan jo luottaa visuaaliseen silmääni – tosin se ei tarkoita sitä, etteikö opittavaa riittäisi vielä vaikka loppuelämän kaikille päiville. Valmiiksi en tule koskaan, ja se tässä kaikessa onkin niin hienoa.

Elämässä on tottakai paljon muutakin kuin kauniit kuvat, mutta kauniiden kuvien ansiosta ainakin minun elämäni on usein nautittavampaa ja inspiroivampaa. Saan ideoita, inspiraatiota ja iloa muiden jakamista visuaalisesti hienoista kuvista. On tärkeää kuitenkin muistaa, että ne sosiaaliseen mediaan päätyvät kuvat ovat usein vain yksi pieni osa bloggaajan elämää, huolella valittu pala jostain hetkestä tai tilanteesta, usein jopa täysin keinotekoisesti rakennettuna. Tottakai esteetikkona haluan ympäröidä myös todellisen arkeni kauniilla asioilla, mutta se ei tarkoita sitä, että ikkunalaudallani olisi aina tuoreita leikkokukkia tai etteikö kodissani olisi koskaan sotkuista.

Pääset äänestämään halutessasi blogiani vuoden visuaalisimmaksi täällä.

kasvu

Ajattelin todella pitkään, että en ikinä hankkisi tatuointia. Mieli ja maku muuttuvat niin nopeasti, ikuinen jälki iholla voi helposti kaduttaa myöhemmin. Pidin ajatuksesta, että ihoni olisi kokonaan “puhdas”, en sotkisi sitä musteella. Sitäpaitsi, millaisen tatuoinnin edes ottaisin? Valinnanvaikeus olisi liian suuri.

Toisaalta, elämä jättää ihollemme jälkiä ja arpia muutenkin kokoajan. Menneisyyden valinnat, näkyivät ne iholla tai eivät, on hyväksyttävä ja niiden kanssa on opittava elämään. Vuodenvaihteessa aloin miettiä ensimmäistä kertaa tatuoinnin ottamista, en uskonut että se toteutuisi, mutta ajatus kutkutti kuitenkin. Sitten tutustuin Timiin (@timphoto), ihastuin hänen tekemiin kauniisiin stick & poke-tatuointeihin ja aloimme yhdessä suunnitella tatuointiani.


Ja siinä se nyt sitten on, pidän siitä älyttömästi. Yksinkertainen ja kaunis, aika pieni ja huomaamaton. Sitä ei oikeastaan edes näe, ellei kättä nosta ylös, ja pitkähihaisen paidan alle se jää helposti piiloon. Stick & Poke-tatuointi tehdään yhdellä neulalla eikä sen tekeminen satu juuri lainkaan, toisin kuin tatuointikoneella tehnyt tatskat. Jälki ei ole niin konemaisen tarkkaa, vaan ohutta ja hiukan elävää, juuri sellaista mistä itse pidän.

Miksi lehti? Lähtökohtana oli tietenkin ensisijaisesti se, että haluaisin iholleni visuaalisesti kauniin, tarpeeksi yksinkertaisen ja eleettömän kuvan ja tämä on sellainen, toki myös kasvi-ja kukkarakkauteni on tässä taustalla. Samalla lehti symboloi omaa kasvuani ja kehittymistä ihmisenä, tatuointi itsessään rohkeutta ja pelottomuutta. En ole enää se Viena, joka miettii kokoajan mitä muut hänestä ajattelevat tai että hyväksytäänkö häntä sellaisena kuin hän on.


Tatuoinnnista kiitos lahjakkaalle ystävälleni Timille, kuvista Artulle.