category: kukat

Kukkakierros puutarhalla: keskikesän väriloistoa ja pioneita

kukat, puutarha, siirtolapuutarha, , , ,

Juhannuksen jälkeen puutarhalla elettiin ehkä vuoden kauneinta aikaa, kun kaikki tarhan pionit olivat kukassa. Kesäkuun loppu on muutenkin kukkarikasta aikaa, joka puolella kukkii ja runsaasti. Nyt pari viikkoa myöhemmin hehkuvat pionit ovat enää kaunis muisto, mutta onneksi talletin upeimman kukinnan kameralle. Tämä postaus on siis jatkoa pienelle kukkakierros puutarhalla-postaussarjalle, viimeksi toukokuun alussa ihasteltiin alkukevään kukkia, nyt vuorossa ovat keskikesän kauneus. Tervetuloa puutarhakierrokselle!


   

Pionit, nuo lempikukkani, puutarhan kuningattaret. Muistan miten viime vuonna lähes järkytyin, miten paljon niitä on. Joku kysyi minulta juhannuksen aikaan, että olenko istuttanut itse nämä kaikki kukat – noh, en ole. Tälläisen pionimäärän kasvatukseen kuluisi konkariltakin varmaan ainakin 10 vuotta, ehkä kauemminkin. Pionissa on se ihanaa, että se on aika kestävä kasvi, eikä vähästä hätkähdä. Äitini rikkoi yhden lapion, kun yritti kaivaa palstaltani yhden pioninjuurakon itselleen. Olen muistaakseni istuttanut yhden pionin itse vuosi sitten, ja tänä vuonna se kukki yhdellä, hyvin pienellä kukalla. Nämä pionit ovat koko puutarhani ylpeys, vaikka itselläni ei ole osaa ja arpaa niiden kauneuteen. Otan silti kaiken tämän ihanuuden vastaan, ansaitsematta.

Tarhapionit viihtyvät muuten oikein erinomaisesti maljakossa! Kannattaa siis leikata runsaimmillaan oleva kukka sisään ilahduttamaan, jos tietää vaikka sateiden tulevan ja haluaa kukinnon kestävän vielä hiukan pidempään.



Jos pitäisi nimetä kolme alku-/ keskikesän lempiperennaa (eli monivuotista kukkaa), niin sanoisin pionit, akileijat ja unikot. Palstallani on idänunikkoa  kahdessa eri kohtaa, aurinkoisemmassa paikassa ne kukkivat jo kesäkuun alkupuolella, varjoisemmassa juhannuksen jälkeen. Vaikka kirkkaanpunainen ei muuten kuulu lempiväreihini, niin punaisenoranssina hehkuvat idänunikot ovat suorastaan lumoavia! Leikkokukkana en ole saanut idänunikkoa menestymään, mutta se ilahduttaa suuresti puutarhalla.

Akileijojakin on palstallani muutama, mutta niitä en saanut kuviin saakka. Ensi kesänä aion istuttaa niitä lisää!





Muita keskikesän ilahduttajia ovat mm. hopeahärkki, sormustinkukka, koristevadelma, karpaattienkello ja tuo lila päivänkakkaran näköinen kukkanen, kuvissa ylhäältä alaspäin. Hopeahärkki (tai kauniimmin snow-in-snow) leviää varsin helposti ja on mielestäni tosi kaunis alkukesän maanpeitekasvi, en ole edes yrittänyt rajoittaa sen leviämistä. Päivänkakkaroiden suhteen heräsin taas siihen karuun faktaan, että niitä on nyt kyllä ihan pakko vähän rajoittaa, koska niitä on ihan älyttömästi! Ne ovat kyllä kauniita, mutta levitessään liikaa vievät tilaa kaikelta muulta. Naapurini tuli ystävällisesti huomauttamaan että kukinnot kannattaa ehkä leikata ennen kuin ne siementävät, ja nyt olen leikellyt niitä vimmaisesti pois, etteivät leviäisi ihan kaikkialle puutarhaan.


Kukkakierros puutarhalla-sarja saa vielä ainakin yhden osan, tietenkin loppukesän kukkivista. Mutta kiinnostaisiko teitä sen lisäksi kasvihuoneen ja hyötypuutarhan kasvit?

Kukkakierros puutarhalla: alkukevään kukkaloistoa

kukat, siirtolapuutarha, , ,

On ehkä ihmeellisin aika vuodesta. Luonto on juuri parhaillaan puhkeamassa kukkaan, täyteen loistoonsa. Joka kerta kun menen puutarhalle, huomaan jonkun uuden kukan tai kasvin nousseen maasta – en varmaan koskaan kyllästy seuraamaan tätä ihmettä! Puutarhani edellinen omistaja on tehnyt upeaa työtä tällä palstalla: täällä todellakin kukkii läpi kesän! Jo kuukausi sitten krookukset ilmestyivät ja yleensä jo pakkasten tultua vielä viimeisissä ruusuissa on terälehdet tallella. Vaikka kaunein ja runsain kukinta-aika on vasta edessä, on näissä toukokuun kukkijoissa sellaista alkukevään huumaa ja ihanuutta, mitä ei voi vain vastustaa.

Tässä siis pieni alkukevään kukkakierros puutarhalla, olkaa hyvät!

 

Viime vuonna keskityin palstalla lähinnä hyötyviljelyyn ja kukkapenkkien suhteen lähinnä katsoin ja ihmettelin, mitä siellä tapahtuu. Tänä vuonna tiedän jo mitä haluan: lisää kukkia! Vaikka puutarhani perennapenkki on suunniteltu ihanasti niin, että siellä kukkii monivuotisia läpi kesän, niin tajusin viime vuonna kaipaavani lisää kukkivuutta etenkin loppukesään. Siispä olen hankkinut runsaasti kukkasiemeniä ja laittanut jo monet kesäkukat esikasvatukseen. Ensimmäisenä keväällä istutin orvokit – niin kaunis, helppohoitoinen ja ihana kukka! Orvokit ovat kiitollista kasvattaa, ne kukkivat helposti vaikka läpi kesän, kunhan niistä muistaa poimia aina kuihtuneet kukinnot pois. Orvokkien lisäksi hankin ihanan vaaleanpunaisen pelargonin ruukkuun mökin edustalle. Pelargonikin on suhteellisen helppohoitoinen, se tarvitsee vain paljon valoa ja se pitäisi istuttaa sateensuojaan. Sekä pelargonin että orvokin kukat ovat myös syötäviä, näillä aion koristaa kaikki kesäruokani.

Puutarhani portilla kasvaa kaunista vaaleanpunaista kaukasianpitkäpalkoa, joka on maanpeitekasvi ja levinnyt mukavasti portin molemmille puolille. Tämän ihanasti tuoksuvan perennan soisin leviävän vaikka kaikkialle puutarhaan!

Tulppaanit ja helmililjat lienevät monille tuttuja. Itse olen yllättynyt siitä, miten monenlaisia lajikkeita tulppaaneitakin on: osa kukkii jo hyvin aikaisin keväällä, toiset vasta toukokuun loppupuolella. Palstalta löytyy paljon perinteisiä monivuotisia tulppaaneja, ehkä omaan makuuni vähän liiankin kirkkaan värisinä. En ole silti halunnut luopua niistä, vaan olen istuttanut syksyllä mukaan omia lempivärejäni ja sävyjäni, katsotaan milloin ne puhkeavat kukkaan!


Tämä on puutarhani kukkivin kohta juuri tällä hetkellä: etualalla patjarikkoa, välissä pienet kaunokaiset eli bellikset, joiden takan joku kukkalajike, jota en vielä ole onnistunut tunnistamaan. Tietääkö joku teistä?

Täydelliset kesäjuhlat puutarhalla

juhlat, kukat, puutarha, siirtolapuutarha, , ,


Kaikki ehkä lähti siitä, kun löysin Tori.fi:stä täydellisen, Downton Abbey-henkisen rottinkikaluston puutarhamökille. Rakastan tuota 1920-luvun englantilaiskartanon elämästä kertovaa sarjaa, enkä vähiten sen visuaalisuuden vuoksi (DA tulee parhaillaan uusintana Yle Areenasta!), parantumattomalle esteetikolle koko sarja on ihanaa silmänruokaa. Päätimme sarjan innoittamina pikkusiskojeni kanssa järjestämään aika spontaanisti kesäjuhlat pienellä panostuksella: emme lähteneet täysin larppaamaan 20-lukua, mutta ilmoitimme vieraille että pukukoodina on vaalean ja pellavan väriset vaatteet.    Muuten juhlat järjestettiin rennosti nyyttärimeiningillä, ilman palvelijoita tai pönötystä.

Juhlapäivästä tuli täydellinen: sää oli kuin morsian, kaikki näytti älyttömän kauniilta ja välillä tuntui kuin olisi leijaillut jossain elokuvassa. Oli hauska huomata, miten palstan ohi kulkevat ihmiset hidastivat meidän puutarhan kohdalla ja monien suut kääntyivät hymyyn juhlaväkeä katsellessa. Jonkun mielestä tällainen larppaus voi olla hassua tai typerää, mutta minä olin onnessani koko päivän, aamusta iltaan. Tästä lähtien haluan järjestää kaikki puutarhajuhlat teemajuhlina, niin ihana mieli jäi näistä karkeloista.


Nyyttärijuhlien ei tarvitse tarkoittaa aina sipsi-ja karkkipusseja tai muovikääreistä tarjottuja ruokia, aikuiset ihmiset osaavat kyllä tuoda juhliin muutakin. Tein itse juhliin etukäteen vadelmakakun, ja muut vieraat toivat kaiken muun. Tarjolla oli täytettyjä hapanjuurileipäsiä, kesäsalaattia, sienipiirakkaa, croissantteja, hedelmiä, itsetehtyä sangriaa ja kaikenmoisia muita herkkuja. Vieraiden avustuksella ja pienellä vaivannäöllä kaikista tarjoiluista saatiin täydellisesti visuaaliseen teemaan sopivat, viinipulloja myöten. Koska tavallisia astioita ei ollut tarpeeksi kaikille, söimme kertakäyttöastioilta, mutta siitä halusin pitää kiinni, että jokaiselle vieraalle riittää oikea lasi. Oli myös ihanaa, kun oman puutarhan antimia pystyi jo hyödyntämään hyvin tarjoiluissa: vadelmat, salaatinlehdet, sipulit ja yrtit haettiin suoraan kasvimaalta pöytään. Seuraavissa juhlissa tarjoillaan ehkä jo oman maan tomaattejakin!


Juhlapäivä kului pääosin syöden, juoden ja jutellen, ainoana varsinaisena ohjelmanumerona oli “kukkia ja roseeta”-kierros, jossa esittelin vieraille puutarhaa ja sen kukkaloistoa samalla, kun siemailimme kylmää roseeta (toki myös ryhmäkuvan otto oli ohjelmanumero sinänsä!). Vielä vuosi sitten en tiennyt puutarhanhoidosta juuri mitään, mutta nyt osasin jo kertoa monien kukkien nimet ja paljon muutakin palstan kasveista. Edelleen on paljon opittavaa, mutta pikkuhiljaa tästä puutarhaelämästä tulee tutumpaa ja tutumpaa. Naapurit, omat vanhemmat ja muut puutarhurointiin hurahtaneet ystävät ovat olleet isona apuna, antaneet vinkkejä ja neuvoja, joita ilman tämäkin palsta olisi varmaan jo kuollut pystyyn.



Kun hankimme tämän siirtolapuutarhapalstan, olin onneni kukkuloilla, mutta en ehkä siltikään osannut aavistaa miten ihanaa tämä kaikki tulisi olemaan. Ei pelkästään nämä juhlat, vaan myös ihan arkisetkin hetket mökillä. Hellepäivän vilvoittelut sadettajan alla, riippumatossa makoilu, vadelmanpoiminta sateessa, rikkaruohojen kitkemiset auringon jo laskiessa ja aamukahvit pihakeinussa. Onhan tässä työtäkin ja joka päivä ei innosta lähteä palstalle hommiin, mutta joka kerta olen lähtenyt sieltä kotiin onnellisena. Katsotaan milloin innostus hiipuu – voi hyvin ollakin, ettei koskaan.



Kiitos vielä kaikille vieraille ihanista kesäjuhlista – otetaan pian uusiksi, uudella teemalla!

 

 

 

Kuvat: Minä ja Jenni Häyrinen / Liemessä