category: lifestyle

Uudestisyntynyt


Juuri kun alkoi tuntua siltä, etten kestä tätä talvea enää hetkeäkään, tulivat nämä aurinkoiset päivät. Kaksi viikkoa sitten kahlasimme lumessa ja palelimme pakkasessa, tänään kävelimme kuivilla kaduilla ja nautimme auringosta pitkälle iltapäivään. Olo on kuin uudestisyntyneellä: on melkein vaikea käsittää, että miten siitä väsyneestä ja elämänilon lähes kokonaan kadottaneesta ihmisparasta on yhtäkkiä kuoriutunut tyyppi, joka suorastaan kihisee intoa ja iloa. Tällä viikolla olen siivonnut ja tuulettanut kotia melkein joka päivä, tarttunut toimiini ilman kummempia vitkutteluja, saanut monta pitkään roikkunutta asiaa hoidettua ja ennenkaikkea tuntenut oloni pitkästä aikaa oikeasti tehokkaaksi ja pirteäksi, omaksi itsekseni.

Ehkä olen ollut talvihorroksessa ja tullut nyt takaisin. Ihmeellinen on luonnon voima.

Talvipuutarha on se paikka, jonne hakeudun usein alkuvuodesta mutten jostain syystä koskaan kesällä tai syksyllä. Ehkä talvella sitä tarvitsee eniten, pientä pakomatkaa tropiikkiin. Talvipuutarhaan tai kasvitieteelliseen pääsee onneksi kävellen – aiempina vuosina olen usein jossain vaiheessa kesken talven häippäissyt pimeyttä ja kylmyyttä pakoon lentämällä. Tänä vuonna etelänmatkat ovat jääneet välistä ja on pakko myöntää, että olen monet kerrat pimeysahdistuksissani tiiraillut lomalentoja, suunnitellut häipymistä auringon alle. Mutta näin vain kaamosmasennuksestakin kärsivä ihminen on selvinnyt tästä talvesta elossa, ilman pysyviä vaurioita. Ja vaikka vielä talvi vielä teoriassa jatkuukin jonkin aikaa, niin minulle kevät alkoi tänään.


Kuka muu on herännyt talviuniltaan juuri tällä viikolla?

Hyvästit Ullanlinnalle


Muutin viime viikolla pois Ullanlinnan kodistani. Takanpäin on tunneittain pakkaamista, siivoamista, karsimista, kantamista ja roudaamista. Nyt väliaikainen kotini on poikaystäväni luona Töölössä: tänne toin vain kasvit ja ison matkalaukullisen vaatteita, loput omaisuudestani on ahdettuna neljän neliömetrin varastotilaan. Ennen muuttoa myin kyllä ison osan kalusteista facebookin nettikirppiksillä, varastoon muuttaminen pakotti konmarittamaan huolellisesti. Tuntuu hassulta ajatella, että nyt tuokin sohva ja nuokin hyllyt ovat jo toisten ihmisten kodeissa.

Viime keskiviikkona kävin siskoni kanssa siivoamassa asunnon uutta vuokralaista varten ja illan päätteksi roudasimme ratikalla kuskaten siivousvälineet ja pari kassillista tavaraa Töölöön. Torstaina kävin asunnolla viimeisen kerran, jätin avaimet pöydälle, suljin oven ja sanoin hyvästit vanhalle kodilleni.

Tämä asunto oli itselleni tärkeä. Muutin tänne reilu 2 vuotta sitten suoraan eron jälkeen – olin älyttömän mielissäni, kun löysin nopeasti näin ihanan asunnon haluamaltani sijainnilta. Muistan vieläkin muuttopäivän: kannoin parin korttelin takaa tavaroitani katua pitkin uuteen kotiin, vuokrasin pakun ja pyysin veljeni avuksi sängynkantoon. Tunsin oloni silloin niin vahvaksi ja ajattelin että tästä alkaa uusi, itsenäisen naisen elämä. Ja näin myös kävi: välillä tuntuu, että viimeisen kahden vuoden aikana olen kasvanut uudelleen aikuiseksi, tehnyt suurimman itsenäistymisprosessin sitten vanhempien luota poismuuttamisen jälkeen. Minusta on tullut se aikuinen nainen, joka ottaa itse vastuun omasta elämästään, päätöksistään ja tekemisistään.


Muuttaessani jätän myös ainakin toistaiseksi hyvästit myös Ullanlinnalle. Ehdin asua näillä huudeilla yhteensä 8 vuotta – juuri mikään muu elämässäni ei ole aikuisiällä ollut näin pysyvää. Ullanlinna pysyy tietenkin paikoillaan ja tulen käymään siellä vastakin, mutta todennäköisesti aika harvoin. On vaikeaa kuvitella, että enää en päivittäin kävele Milon kanssa Johanneksenpuistossa ja juttele tuttujen koiranomistajien kanssa. Enää en istu viikonloppuisin Sis.delin tai Succesin terassilla ja moikkaile ohikulkevia kavereita. Tulevaisuudessa istun kesäisin haaveilemassa jossain muualla kuin Eiranpuistossa tai Tähtitorninmäellä. Ullanlinna oli aina tuttu ja turvallinen, muttei koskaan kuitenkaan liian tylsä.

En epäile hetkeäkään, etteikö uuden kotini ympäristö voi muodostua ajan saatossa minulle myöskin hyvin tärkeäksi, mutta sama se ei tule koskaan olemaan, eikä tietysti tarvikaan. Kuka edes tietää, kauan asun seuraavassa kodissani, ehkä kahden vuoden päästä olen jo palaamassa takaisin vanhoille kulmille? Kävi niin tai näin, uskon muistelevani näit Ullanlinnan aikoja ja paikkoja vielä vanhana mummonakin.


Hyvästi siis, Ullanlinnan koti. Tulen ikävöimään isoista ikkunoista alati tulvivaa valoa ja näkymiä, jota kaikki vieraatkin aina ihailivat. Haikein mielin jään kaipaamaan myös harmaata lautalattiaa ja vastapäisten naapureiden puutetta (aina sai kekkuloida rauhassa kuin vähissä vaatteissa tahansa!). Tässä kodissa oli hyvä olla ja siitä on vähän surullista luopua, mutta samaan aikaan olen jo täysin valmis ottamaan uudet tuulet ja uuden kodin vastaan. Tämä ovi sulkeutuu, mutta pian uusi avautuu toisaalla, enkä malttaisi millään odottaa!

Vuoden 2018 luetuimmat postaukset


Ei kai vielä ole liian myöhäistä yhdelle vuosikatsaukselle? Tiedän, että vuodenvaihteesta on jo aikaa, mutta toisaalta enpä ole saanut vielä kirjanpitäjältäkään viime vuoden tilinpäätöstä. Muutenkin tuntuu, että vastahan tämä vuosi alkoi, ehkäpä siis nyt on ihan sopivaa katsoa vähän menneeseen.

Viime vuosi täällä blogissa oli entistä avoimempi ja rehellisempi. Olen aiemmin ajatellut olevani enemmän kuvaaja kuin kirjoittaja, mutta tuo viimeksi mainittu puoli on alkanut ottaa minussa enemmän ja enemmän valtaa, ja hyvä niin. Edelleen kirjoittaminen on minulle hidasta ja välillä varsin työlästä, mutta koen meneväni eteenpäin kirjoittajana postaus postaukselta, tipuaskelin. Ehkä vielä jonain päivänä itseilmaisu tekstimuodossa sujuu minulta yhtä sulavasti kuin puhe.

Mutta pidempiä puheitta: tässä 10 suosituinta postausta viime vuodelta, aikalailla sattumanvaraisessa järjestyksessä.


Vapaa nainen

Irtautumistarinani lestadiolaisesta yhteisöstä ei ollut pelkästään viime vuoden, vaan varmaan koko blogihistoriani luetuin postaus. Myös kirjoituksen aikaansaama kommentti-ja palautevyöry rikkoi kaikki aiemmat ennätykset isommin kuin osasin odottaa. Vuosi sitten vielä vannoin, etten tulisi koskaan kirjoittamaan uskonnollisesta taustastani, vaan kuinkas sitten kävikään? Postauksen kirjoittaminen avasi jonkun tietyn lukon itsestäni, ja tuon kirjoituksen jälkeen olen uskaltanut olla paljon enemmän oma itseni somemaailmassa. Uskallan nykyisin tuoda mielipiteitäni enemmän esille ja minussa on herännyt ihan uudenlainen halu kirjoittaa syvällisemmistä asioista, jotka ovat minulle tärkeitä.

Lestadiolaisuudesta on ollut paljon puhetta myös minun ja Artun No Filter-podcastista, jonka starttaamisesta kertova blogiuutinen oli myöskin tilastojen kärjessä viime vuonna.


Meistä

Olen aina vähän ujostellut parisuhdeasioista ja rakkaudesta kirjoittamista, vaikka ne tuntuvat kiinnostavan kiinnostavan lukijoita aina eniten. En siis yllättynyt, että rakkaustarinamme oli yksi vuoden luetuimmista jutuista. Olen edelleenkin maailman onnellisin tuosta tyypistä ja tuntuu että ensitapaamisestamme on pari kuukautta, vaikka siitä on kohtapuoleen kaksi vuotta. Milloin tämä alkuhuuma loppuu?


Jäähyväisjuhlat mökille. 

Jouduin viime kesänä jättämään hyvästit pienelle järvenrantamökille,  jonka aikoinaan hankimme yhdessä ex-mieheni kanssa. Erotilanteissa omaisuuden jaot voivat olla äärimmäisen hankalia, mutta meillä kaikki meni lopulta hyvin sopuisasti. Vaikka paikka oli minulle rakas ja siihen liittyi monia ihania muistoja, niin luopuminen sujui lopulta kivuttomammin mitä kuvittelinkaan. Ehkä uusilla mökkisuunnitelmilla oli oma osuutensa asiaan..


Pieni matkaopas Gran Canarialle.

Tämän postauksen suosio yllätti, sillä matkapostaukset eivät ole yleensä olleet blogissani niitä kaikkein suosituimpia juttuja. Ehkä Gran Canaria elää uutta nousukautta? Tuo helmikuinen reissu oli kyllä kaikenkaikkiaan ihana kokemus ja muutti täysin tunkkaista käsitystäni Kanariansaarista. Lähtisin mielelläni joskus uudestaan kanarialle, vaikka saarihyppelemään.


 Meistä tulee siirtolapuutarhureita!

Siirtolapuutarhapalstan hankkiminen oli itselleni yksi viime vuoden ehdottomista kohokohdista ja muistan vieläkin, miten kirjoitin tätä postausta into piukeana, näppis sauhuten. Ihanaa että myös te olette olleet yhtä innoissaan! Saimme palstan käyttöömme vasta elokuun lopulla, mutta ehdimme viettää siellä monta ihanaa kesäviikonloppua ja juhlia yhdet puutarhakemutkin. Myös pohdinnat mökkiparkamme kohtalosta kiinnostivat. Nyt en vaan malttaisi millään odottaa tulevaa kesää ja sen tuomia haasteita tuoreena siirtolapuutarhurina!


33 vastausta poikaystävän suusta

En aina innostu blogeissa kiertävistä haastepostauksista, mutta toisinaan ne ovat varsin hauskoja – ja ketäpä ei toisinaan kiinnostaisi pienet paljastukset? Tämän postauksen eteen jouduin näkemään hiukan enemmän vaivaa, sillä käänsin kysymykset ensiksi englanniksi ja sitten uudelleen Nion vastaukset suomeksi. Ei niin helppo homma, vastauksien alkuperäinen luonne saattoi vähän kärsiä kieltä vaihtaessa. Parasta tässä postauksessa oli se, että se toimi mielenkiintoisen ja syvällisen keskustelun herättäjänä! Olen sitä mieltä, että kaikissa parisuhteissa olisi joskus hyvä tehdä tällaisia kyselyitä puolin ja toisin.


Vapaus kukkia – vinkkejä kukka-asetelmien tekoon

On mahtavaa huomata, että yksi omista suosikkipostauksistani on päätynyt myös vuoden luetuimpien joukkoon. Tätä postausta varten käytin muistaakseni aika sievoisen summan kukkakauppaan, mutta en kadu sitä pätkääkään! Fiilistelen vieläkin noita asetelmia ja sitä kukkameritulvaa kotonani – uskon 100 % siihen, että kukilla on  terapeuttinen ja parantava vaikutus ihmiseen.


Joskus on vain päästettävä irti

Pääsin osallistumaan viime syksynä hienosti järjestetylle matkalle, jonne meitä oli valmisteltu monin eri tavoin. Minulta oli kyselty omia heikkouksiani ja vahvuuksiani etukäteen ja sain myös tehtäväksi kirjoittaa henkilökohtaisen kirjeen matkaseuralaiselleni ja ystävälleni Artulle. Perille yllätyskohteeseen eli Saariselälle saavuttuamme sain lukea Artun minulle tekemän kirjeen ja se laittoi syvälliseksi. Osittain olin tiedostanut jo pitkään sen, että soimaan itseäni usein liikaa ja voisin hellätä itsekriittisyydestäni, mutta vasta ystävän kirjallisen, hellän huomautuksen ansiosta aloin pohtia asiaa syvemmin. Aihe on ollut pinnalla myös ihan viime aikoina, viimeisimpänä tänään julkaistussa podcast-jaksossamme. 


Pienen yksiön muodonmuutos

Viime syksynä teimme pientä pintaremonttia poikaystäväni asunnossa ja laitoimme uusiksi mm. lattiat, seinät ja säilytystilat. Remonttihommat osuivat syksyn pahimpaan työsumaan ja iltamyöhällä väsyneenä lattiaa hioessani oli hankala nähdä projektin hyviä puolia. Nyt on kuitenkin helppo iloita onnistuneesta muutoksesta, etenkin kun Nion asunto toimii ensi kuusta lähtien myös väliaikaisesti minun kotinani. Rakastan joka päivä tuota vihreää seinää ja valkoista lattiaa, voisin laittaa tulevan kotini jopa samalla tavoin. Remppahommat ylipäätään ovat aina olleet täällä tykättyjä ja hyvä niin, sillä maaliskuusta lähtien niitä on varmasti luvassa ja PALJON.


Lempiruokaa: vietnamilaiset kesärullat

Moni reseptipostaus keikkui viime vuoden luetuimpien postausten kärjessä, mikä on ihan mahtavaa! Rakastan tehdä ruokajuttuja ja iloitsen siitä, että vegaaniset kokkailuni kiinnostavat näin laajasti. Suosituimmaksi reseptipostaukseksi ylsi vietnamilaiset kesärullat, mutta heti perässä tulivat mm. maailman paras vegaaninen hampurilainen, ystävänpäivän vaaleanpunainen vadelmatäytekakku, mustikkacurdilla täytetty naked cake eli nakukakku ja ihanan lämmittävä curry hot pot. 

 

Mitkä Viena K:n postaukset tekivät vuoden 2018 aikana juuri sinuun vaikutuksen?