category: Milo

Sängyllä on väliä – parempaa unta jo vuoden ajan

Kaupallinen yhteistyö, Asennemedia & Familon

Olen päässyt elämässäni sellaiseen pisteeseen, että voin ylpeästi kertoa löytäneeni vihdoin säännöllisen unirytmin. Entisessä epäsäännöllisen nukkujan elämässäni olin hyvin iltavirkku ja huono nukahtaja. Saatoin valvoa harva se päivä puoli kolmeen ajatusten pyöriessä päässä ja aikaisesta herätyksestä ja väsymyksestä huolimatta en saanut unta seuraavanakaan iltana. Nykyisin menen nukkumaan joka ilta noin. 23:30 ja herään kahdeksalta, viikonloppuisin heräämisaika voi venyä puoli yhdeksäänkin. Rytmi on pysynyt samana nyt jo lähes vuoden, eikä poikkeukset ole saaneet sitä raiteiltaan, joten uskallan jo tuulettaa – onnistuin! Melkein kolmekymmentä vuotta siihen menikin.

sängyllä on väliä
Vuosi sitten kotiini saapui monien sänkymallitestausten jälkeen uusi sänky Familonilta. Ennen sitä en ollut oikein osannut ajatellakaan, miten iso merkitys pelkästään sängylläkin voi olla unen laatuun ja oikean nukkumisrytmin löytämiseen. Nuorempana nukuin mainiosti vaikka retkipatjalla, mutta nykyisin hyvä uni ei kuitenkaan ole itsestäänselvyys ja yhdelläkin huonosti nukutulla yöllä voi olla pitkäaikainen negaativiinen vaikutus. Nyt vuoden familon-kokeilun jälkeen voin todeta, että sängyllä on todellakin väliä. Uskoisinpa jopa, että ilman tätä ihanaa petiäni en olisi nykyisin näin hyvä nukkumaan. Myös poikaystäväni, jolla on selkäongelmia, on huomannut eron selvästi ja nukkuu yleensä paremmin minun luonani – seuraavaksi meillä onkin to do-listalla paremman sängyn hankkiminen hänen kotiinsa.

Sänkyä valitessa kannattaa pohtia omia tarpeitaan huolella ja käydä liikkeessä testaamassa eri malleja. Itse olen toisinaan levoton nukkuja, näen paljon unia ja pyörin sängyssä paljon – siksi sängyssä täytyy olla ehdottoman hyvä ja mukava olla . Oma 5-vyöhykejoustinsänkyni on vartaloa tukeva ja myötäilevä runkopatja, joka tukee kehoa juuri oikeista kohdista nukkuessa ja Ultra Smart-petauspatja vähentää myös kääntyilyä ja tukee kroppaa nukkuessa. Mulla on ollut myös pitkään sellainen hassu tapa, että yleensä aina yön aikana uunissani riisun vaatteeni, koska illalla nukkumaan mennessä on aina kylmä, mutta yön aikana tuleekin ilmeisesti superkuuma. Tämän vuoksi pidän patjan päällä Outlast-patjansuojaa, joka tasaa kehon lämpötilan vaihteluja, minulla on myös tyyny samalla tekniikalla, ja nykyisin yöpaita pysyy päällä läpi yön.

Sängyllä on väliä - parempaa unta jo vuoden ajan
Parempaa unta toivovan olisi hyvä rauhoittaa vuode kokonaan vain nukkumiseen, mutta itse en aina malta pysyä poissa sängystä päiväsaikaan. Rakastan juoda aamukahvini sängyssä ja ja viikonloppuaamuisin yleensä syön siellä aamiaisenikin. Yritän kuitenkin välttää liikaa sängyssä istuskelua ja etenkin töiden tekemistä sängystä käsin (vanha paheeni), koska 5-vyöhekesängyn ominaisuudet heikkenevät, jos sänkyyn syntyy painaumia istumisesta ns. vääriin kohtiin. Oikeanlaisella käytöllä ja patjaa ja sänkyä kääntelemällä voi myös lisätä vuoteen käyttöikää ja varmistaa hyvät unet pidemmäksikin aikaa.

Familonilla on parhaillaan menossa kampanja, jossa kaikki sängyt, patjat, sängynpäädyt-ja jalat saa -20% alennuksella huhtikuun ajan – itse haluaisin seuraavaksi hankkia sänkyyni sopivan päädyn! Muistathan ettei mikään sänky tai patja ole ikuinen, vaan runkopatjan vaihtoväli on n. 8-10 vuotta ja sijauspatjan n. 4 vuotta.


Vaihdoin vastikään myös kotonani järjestystä. Aiemmin sänky oli ikkunan alla, ja päivän pidentyessä aloin automaattisesti herätä yhtäaikaa auringon kanssa. Nyt auringonsäteet eivät ylety nukkumisnurkkaani, ja uusi järjestys tuntuu muutenkin virkistävältä ja raikkaalta. Milokin tuntuu tykkäävän uudesta järjestyksestä, kun eteisestä ei ole enää niin pitkä matka sängylle hyppäämiseen – tästä tosin omistaja ei ehkä ole niin mielissään, nimittäin päiväpeitto laitettiin juuri pesuun kuratassujen jäljiltä.

*Vuode, sijauspatja, tyynyt ja vaaleanpunaiset Princess-lakanat saatu Familonilta.

8: Koirien pikkujoulut


Mielestäni koirillekin täytyy järjestää juhlia säännöllisesti. Sellaisia koirien kokoontumisia, jossa karvapalleroita huomioidaan ehkä tavallista enemmän herkuilla ja rapsutuksilla ja jossa he ennenkaikkea pääsevät peuhaamaan ja leikkimään keskenään turvallisessa ympäristössä. Koirillekin on tärkeää tavata lajitovereitaan, se on kuitenkin pohjimmiltaan laumaeläin – ja tottakai on aina kiva päästä juttelemaan koirajutuista ja erityisesti maltankoirajutuista toisten omistajien kanssa – varsinkin näiden maltojen omistajatkin sattuvat olemaan ihan huipputyyppejä!

Viime lauantaina Milo sai siis pikkujoulujen merkeissä kylään kaksi suloista maltankoiraneitiä – Nalan, johon olen tutustunut sattumalta bussipysäkillä ja asennekollegani Jonnan Telma-koiran. Jos yksi maltankoira on jo itsessään söpö näky, niin kuvittele kolme samanlaista! Ei ole ihme, että rotu hurmaa niin monet yksi toisensa jälkeen.


Vaikka nykyään Milo on elämässäni vain osa-aikaisesti, niin se on edelleen yhtä tärkeä ja rakas kuin aina ennenkin. Koirahöpsöyskään ei ole yleisesti vähentynyt yhtään, edelleenkin juttelen (lue = lässytän) vastaantuleville suloisille koirille, etenkin maltankoirille, ja aina kun vain joku kysyy, kerron mielelläni ummet ja lammet omasta koirastani. Tottakai välillä mietityttää, että kauan koiran yhteishuoltajuus voi jatkua ja joudutaanko Milolle valitsemaan jossain vaiheessa vain yksi koti, mutta täytyy luottaa siihen että asiat menevät hyvin ja miettiä aina tilanne koiran parhaan kannalta. Nyt toistaiseksi tämä järjestely on toiminut mainiosti niin koiran kun omistajienkin kannalta.

Koirapikkujouluista tulee varmasti perinnne – ensi vuonna uudestaan, eikö vain? <3


Kuvat Jonna & minä

Kyläilyjä

Pidin pari viikkoa sitten tuparit ystävilleni. Muutosta oli kyllä jo vierähtänyt useampi kuukausi, mutta parempi myöhään kuin ei milloikaan, etenkin kun en ole oikein koskaan aiemmassa elämässäni saanut järjestettyä oikeita tupaantuliaisia. Oli ihana saada pieni kotini täyteen ystäviä – monet tunsivat toisensa entuudestaan, monet eivät, silti kaikilla näytti olevan mukavaa. Asunnossani oli kuuma, keittiössä ahdasta ja ruoka taisi loppua kesken, mutta ilta oli ainakin omalta osaltani kaikin puolin vain ihana. En stressannut tarjoiluja, enkä kämpän siivoamista.

Viime viikolla sain aamiaiselle luokseni asennekollegoita ja Milo koirakaverin. Tiesittekö, että Jonnan Telma-koira on peräisin samalta kasvattajalta kuin Milo, ja Milo on Telman eno? Oli liikuttavaa nähdä karvapallerot yhdessä leikkimässä, alun arkailujen jälkeen koirat olivat kuin parhaat ystävykset. Telman sievä turkki muistutti vain ehkä vähän liikaa siitä, että Milokin olisi aika viedä trimmaukseen, ja mielellään mahdollisimman pian..



Kun siinä istuimme kahvia juomassa ja kuulumisia vaihtelemassa, tajusin, miten paljon pidänkään vieraiden kestitsimisestä. Miten rakastankaan valmistella tarjoiluja, vaikka vaatimattomiakin, ja miten pidänkin pöydän kattamisesta useammalle kuin yhdelle. Viihdyn kotonani hyvin yksinkin, mutta jotenkin olen parhaimmillani, kun saan vieraita. Siksi haluankin ottaa tämän kesän tavoitteekis sen, että kutsuisin ystäviä kylään mahdollisimman usein – joko tänne kotiini tai miksei mökillekin. Kahville tai vaikka yökylään, miten milloinkin parhaiten sopii.

Kiitos Jonna & Telma, Arttu ja Henriikka kyläilystä – ja tervetuloa pian uudelleen!