category: my thoughts

Visuaalisuudesta

inspiration blog awards

Sain viime viikolla kivoja uutisia: blogini on asetettu ehdolle Inspiration Blog Awardsin visuaalisin-kategoriaan. Ensireaktiokseni kohautin olkiani ehdokkuulle, mutta sitten huomasin että olin päässyt aika kovatasoiseen seuraan – samassa sarjassa kilpailevat myös mm. Musta Ovi, yksi kauneimmista suomalaisista sisustusblogeista, ja käsittämättömän lahjakas valokuvaajaystäväni Janita Autio. Tottakai tämänkaltainen tunnustus tuntuu hyvältä ja juuri visuaalisin-ehdokkuus kunnialta, onhan visuaalisuus on aina ollut itselleni blogin tekemisen lähtökohta.

Kun aloitin aikoinaan vuonna 2008 ensimmäisen tyylipainotteisen blogini, tavoitteenani oli luoda visuaalinen kanava, joka tarjoaisi inspiraatiota ja arjen kauneutta niin itselleni kuin muillekin. Vaikka bloggaamiseni oli pitkään harrastelijamaista ja epäsäännöllistä puuhastelua, niin tavoite on pysynyt, ja nyt yhdeksän vuoden jälkeen voin sanoa, että olen sen saavuttanut. Viimeisen kahden vuoden aikana olen ottanut isoja harppauksia valokuvaajana ja stailaajana, ja nykypäivänä uskallan jo luottaa visuaaliseen silmääni – tosin se ei tarkoita sitä, etteikö opittavaa riittäisi vielä vaikka loppuelämän kaikille päiville. Valmiiksi en tule koskaan, ja se tässä kaikessa onkin niin hienoa.

Elämässä on tottakai paljon muutakin kuin kauniit kuvat, mutta kauniiden kuvien ansiosta ainakin minun elämäni on usein nautittavampaa ja inspiroivampaa. Saan ideoita, inspiraatiota ja iloa muiden jakamista visuaalisesti hienoista kuvista. On tärkeää kuitenkin muistaa, että ne sosiaaliseen mediaan päätyvät kuvat ovat usein vain yksi pieni osa bloggaajan elämää, huolella valittu pala jostain hetkestä tai tilanteesta, usein jopa täysin keinotekoisesti rakennettuna. Tottakai esteetikkona haluan ympäröidä myös todellisen arkeni kauniilla asioilla, mutta se ei tarkoita sitä, että ikkunalaudallani olisi aina tuoreita leikkokukkia tai etteikö kodissani olisi koskaan sotkuista.

Pääset äänestämään halutessasi blogiani vuoden visuaalisimmaksi täällä.

kasvu

Ajattelin todella pitkään, että en ikinä hankkisi tatuointia. Mieli ja maku muuttuvat niin nopeasti, ikuinen jälki iholla voi helposti kaduttaa myöhemmin. Pidin ajatuksesta, että ihoni olisi kokonaan “puhdas”, en sotkisi sitä musteella. Sitäpaitsi, millaisen tatuoinnin edes ottaisin? Valinnanvaikeus olisi liian suuri.

Toisaalta, elämä jättää ihollemme jälkiä ja arpia muutenkin kokoajan. Menneisyyden valinnat, näkyivät ne iholla tai eivät, on hyväksyttävä ja niiden kanssa on opittava elämään. Vuodenvaihteessa aloin miettiä ensimmäistä kertaa tatuoinnin ottamista, en uskonut että se toteutuisi, mutta ajatus kutkutti kuitenkin. Sitten tutustuin Timiin (@timphoto), ihastuin hänen tekemiin kauniisiin stick & poke-tatuointeihin ja aloimme yhdessä suunnitella tatuointiani.


Ja siinä se nyt sitten on, pidän siitä älyttömästi. Yksinkertainen ja kaunis, aika pieni ja huomaamaton. Sitä ei oikeastaan edes näe, ellei kättä nosta ylös, ja pitkähihaisen paidan alle se jää helposti piiloon. Stick & Poke-tatuointi tehdään yhdellä neulalla eikä sen tekeminen satu juuri lainkaan, toisin kuin tatuointikoneella tehnyt tatskat. Jälki ei ole niin konemaisen tarkkaa, vaan ohutta ja hiukan elävää, juuri sellaista mistä itse pidän.

Miksi lehti? Lähtökohtana oli tietenkin ensisijaisesti se, että haluaisin iholleni visuaalisesti kauniin, tarpeeksi yksinkertaisen ja eleettömän kuvan ja tämä on sellainen, toki myös kasvi-ja kukkarakkauteni on tässä taustalla. Samalla lehti symboloi omaa kasvuani ja kehittymistä ihmisenä, tatuointi itsessään rohkeutta ja pelottomuutta. En ole enää se Viena, joka miettii kokoajan mitä muut hänestä ajattelevat tai että hyväksytäänkö häntä sellaisena kuin hän on.


Tatuoinnnista kiitos lahjakkaalle ystävälleni Timille, kuvista Artulle.

Naisten ja miesten päivä

Huomenna on naistenpäivä. Some täyttyy tähän aikaan yleensä aina naisten päivityksistä, joissa onnitellaan kanssasiskoja ja odotetaan hemmottelua, kukkia ja suklaata miehiltä. Naiset saavat päivän kunniaksi alakerran kuppilasta Cavaa puoleen hintaan ja lähikaupasta ruusun.

Nämä kaikki ovat ihania asioita, enkä varmasti kieltäydy yhdestäkään skumppalasista tai kukkasesta, mikä minulle tarjotaan, mutta silti mielestäni naistenpäivä ei ole vain naisten etuoikeus. Mielestäni hyvää naistenpäivää pitää toivottaa myös miehille. Naistenpäivä on tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden päivä ja kuten siskoni sanoi jo vuosi sitten hyvin: se, että naiseus käsitetään laajemmin, antaa tilaa myös miesten roolille. Kun naisen paikka ei ole enää pelkästään kotona, ei tarvitse miehenkään kantaa yksin leipää pöytään. Naisten tasa-arvon edistäminen edistää myös miesten tasa-arvoa.


Olen monta kertaa elämäni aikana ajatellut, että olisin mielummin poika kuin tyttö. Lapsena pojat tuntuivat pääsevän aina vähemmällä kotitöissä: poikien kontolla oli saunan lämmittämiset ja ruohonleikkuu, tytöillä aina tylsät pyykkääminen, tiskaaminen ja siivoaminen. Poikien leikit olivat mielenkiintoisempia, pojat harrastivat cooleja lajeja kuten skeittausta, tyttöjen tehtävänä oli istua rampin reunalla katselemassa. Vielä lukiolaisikäisenä ja aktiivikuoroharrastaja toivoin, että olisin mies, koska naisilla ei mielestäni ollut tarpeeksi oikeanlaista karismaa kuoronjohtajan tehtävään.

Nykyään olen mielettömän onnellinen ja iloinen siitä että olen nainen, nautin naiseudestani täysillä: on ihanaa että saan vaikkapa tykätä pinnallisista asioista, kuten kauniista vaatteista, hemmottelevasta kosmetiikasta ja ihanista tuoksuista, eikä se tarkoita että olisin pinnallinen ihminen. Vaikka tasa-arvon eteen on vielä tehtävä paljon töitä, niin on silti ihanaa olla nainen juuri tänään, moni asia on niin paljon paremmin kuin vielä 50 vuotta sitten.

Haluan toivottaa hyvää naistenpäivää jo nyt etukäteen teille kaikille, sekä miehille että naisille! Ostetaan huomenna kukkia toisillemme ja syödään kakkupalatkin yhdessä.