category: my thoughts

Onnellinen tyhjäpää

Melkein arvasin tämän etukäteen, mutta silti se yllätti. Kevään ponnistelujen, toukokuun lumisateiden, maaliin viedyn kirjaprojektin ja menestyksekkäiden kuorokisojen jälkeen se iski – kesälaiskuus. Viime aikojen suurimpiin saavutuksiini kuuluu vaatekaapin siivoaminen, yhden pyykkikorillisen peseminen ja uuden Orange is the New Black-kauden läpikatsominen. Paljon muuta järkevää en ole oikein saanut aikaan, sillä olen keskittynyt lähinnä nuuhkimaan syreenipensaita, köllöttelemään mökin laiturilla ja pyöräilemään ympäri kaupunkia.


Päästäni ei löydy tällä hetkellä yhtäkään kovin fiksua ajatusta tahi uutta ideaa. Olen juuri nyt täysin tyhjäpää, mutta niin onnellinen sellainen. Onnellinen ihanista ihmisistä ympärilläni, auringosta, sateesta, kukkivista puista – kesä on huumannut minut täysin. Välillä jostain syvältä pilkistää pieni syyllisyydentunto, joka muistuttaa kaikesta tekemättömästä ja siitä, että tulevaakin voisi vähän suunnitella, mutta noina hetkinä laitan kesäsoittolistani täysillä soimaan ja päätän miettiä velvollisuuksia hiukan myöhemmin.

Atlético Kumpulan Huomenna-kappaleen sanat sopivat elämääni juuri nyt täydellisesti:

“Turhaan tänään murehdin,
joskus sataa kuitenkin,
sateen jälkeen lupaan kaiken hoidella.
Siihen koittaa tilaisuus,
huomenna on päivä uus.
Huomenna.”

Kuvat: Mustarttu

Selvisin

Ensimmäinen kesäkuuta. Leivoin eilen kakkuja yömyöhään saakka ja aamulla raahasin itseni, silmäpussini ja kakut taksiin. Juhlittiin Eat Cake!-kirjamme julkkareita Kaisun ja Cozyn kanssa, ja vaikka aamu oli yhtä hälinää niin samaan aikaan olo oli levollinen ja rauhoittunut. Tässä sitä nyt ollaan, yksi projekti valmiina, konkreettinen teos kädessä. Varmaan olisin voinut tehdä sata asiaa paremmin, nopeammin, huolellisemmin ja tarkemmin, mutta loppupeleissä tärkeintä oli vain se, että ylipäätään tein. Tartuin uuteen haasteeseen, kokeilin rajojani ja sain valmiiksi jotain, josta voin olla vähän ylpeäkin. Ja ennenkaikkea, opin jotain uutta.


Kesäkuun alkaessa huokaisen myös sille, että talvi on nyt lopullisesti selätetty. Muistan, miten Balilta kotiin palatessani mietin edessä olevia kuukausia ja sitä, miten tulisin niistä selviämään. Viimeisen puolen vuoden aikana on tapahtunut paljon. Yksityiselämän puolella on ollut isoja muutoksia ja työrintamalla välillä vähän liiankin monta rautaa tulessa. Vaikka yleensä haluan aina katsoa vain eteenpäin, niin nyt voin vähän vilkaista taaksekin ja todeta, että selvisin. Vieläpä aika hyvin, vaikka tällä hetkellä tuntuukin että olen enemmän loman tarpeessa kuin pitkään aikaan. Nyt olen avoimin mielin valmiina ottamaan vastaan kaiken ihanan, mitä tuleva kesä minulle haluaa antaa, ja aion nauttia täysin siemauksin.

Kuvat: Mustarttu

Ilon aiheita

Viime aikoina ilmassa on ollut pientä alakuloisuutta, sekä itselläni että lähipiirissäni. Kun toukokuun lumisadekeleihin ja perinteiseen työstressiin lisätään vielä ihmissuhdedraamaa, niin selväähän se on, että ahdistus iskee. Siksi olikin ihana herätä tänä aamuna positiivisin fiiliksin ja energisenä huonosti nukutusta yöstä ja maanantaista huolimatta.  Ulkona käppäillessäni ajattelin monia asioita, mitkä kaikesta huolimatta ovat juuri nyt erityisen hyvin, ja mieleen tulvi monia kiitollisuuden aiheita.

Positiivinen palaute. Sain tänään yhdeltä asiakkaaltani ihanan palautteen, joka väänsi suupielet korviin ja antoi heti aimo annoksen energiaa ja työmotivaatiota lisää. Samalla tajusin taas, että miten tärkeää on muistaa itsekin antaa positiivista palautetta kaikille, ketkä sitä ansaitsevat. Kollegoille ja yhteistyökumppaneille hyvin sujuneista töistä ja projekteista. Kuorolaisille hienosti menneistä treeneistä. Ystävälle vaikkapa onnistuneesti otetuista asukuvista – lämmin kiitos taas paras ja ihanian luottokuvaajaani Arttu!

Kesän tuloa ei voi estää. Ulkona on juuri nyt vähän harmaata, mutta silti leuto sää ja puissa vihertää jo reippaasti ja sisällä kuplii. Jospa takatalvi ei enää yllättyisi ja se oikea kesä alkaisi tästä! Auringon hymyillessä on helppo hymyillä itsekin. Minulla ei ole vielä kovin kummoisia kesälomasuunnitelmia, mutta sellainen kutkuttava tunne on, että tästä kesästä voisi tulla upea.

Työasiat luistavat. Stressasin alkuvuodesta omilleni muuttaessa paljon sitä, miten tulen pärjäämään taloudellisesti. Teen työtä, jossa tulevaisuus on kokoajan epävarmaa – en esimerkiksi tietä tulevasta syksystä töiden suhteen vielä juuri mitään. Kuitenkin kaikki on mennyt oikeastaan paremmin kuin hyvin: töitä riittää ja vieläpä oikein ihania, minulle mielekkäitä töitä! Olen päässyt tekemään kukka-asetelmia, kehittelemään reseptejä, tuottamaan videoita ja toteuttamaan stailauksia tiloihin. Olen samalla jatkanut tavoitteellista työskentelyä kuorojeni kanssa, valmistautunut kesäkuun kuorokilpailuihin ja tehnyt siinä sivussa myös kakkukirjan, joka ilmestyy muuten parin viikon päästä! Työni ja kaikenlaiset projektit ovat tällä hetkellä elämässäni yksi tärkeimmistä asioista.

Ympärillä on mielettömän ihania ihmisiä. Kaikki ystävien kanssa vietetty laatuaika vie aina ajatuksia muualle ja auttaa pääsemään hankalistakin asioista yli. Viikonloppuna pääsin juhlimaan kahden hyvän ystäväni erilaisia, mutta mahtavia syntymäpäiväjuhlia ja viikonlopun kruunasi aurinkoinen sunnuntaipäivä Linnanmäellä kavereiden seurassa. Huvipuistolaitteessa kiljuminen ja henkensä edestä pelkääminen on kyllä ehkä varmin tapa unohtaa kaikki murheet.


Näillä ajatuksilla ja kuvilla uuteen, toivottavasti edeltäjäänsä parempaan viikkoon!

pusero weekday / housut, laukku & ballerinat Samuji / takki A.P.C / huivi Samsoe & Samsoe
Kuvat: Mustarttu