category: new in

kasvu

Ajattelin todella pitkään, että en ikinä hankkisi tatuointia. Mieli ja maku muuttuvat niin nopeasti, ikuinen jälki iholla voi helposti kaduttaa myöhemmin. Pidin ajatuksesta, että ihoni olisi kokonaan “puhdas”, en sotkisi sitä musteella. Sitäpaitsi, millaisen tatuoinnin edes ottaisin? Valinnanvaikeus olisi liian suuri.

Toisaalta, elämä jättää ihollemme jälkiä ja arpia muutenkin kokoajan. Menneisyyden valinnat, näkyivät ne iholla tai eivät, on hyväksyttävä ja niiden kanssa on opittava elämään. Vuodenvaihteessa aloin miettiä ensimmäistä kertaa tatuoinnin ottamista, en uskonut että se toteutuisi, mutta ajatus kutkutti kuitenkin. Sitten tutustuin Timiin (@timphoto), ihastuin hänen tekemiin kauniisiin stick & poke-tatuointeihin ja aloimme yhdessä suunnitella tatuointiani.


Ja siinä se nyt sitten on, pidän siitä älyttömästi. Yksinkertainen ja kaunis, aika pieni ja huomaamaton. Sitä ei oikeastaan edes näe, ellei kättä nosta ylös, ja pitkähihaisen paidan alle se jää helposti piiloon. Stick & Poke-tatuointi tehdään yhdellä neulalla eikä sen tekeminen satu juuri lainkaan, toisin kuin tatuointikoneella tehnyt tatskat. Jälki ei ole niin konemaisen tarkkaa, vaan ohutta ja hiukan elävää, juuri sellaista mistä itse pidän.

Miksi lehti? Lähtökohtana oli tietenkin ensisijaisesti se, että haluaisin iholleni visuaalisesti kauniin, tarpeeksi yksinkertaisen ja eleettömän kuvan ja tämä on sellainen, toki myös kasvi-ja kukkarakkauteni on tässä taustalla. Samalla lehti symboloi omaa kasvuani ja kehittymistä ihmisenä, tatuointi itsessään rohkeutta ja pelottomuutta. En ole enää se Viena, joka miettii kokoajan mitä muut hänestä ajattelevat tai että hyväksytäänkö häntä sellaisena kuin hän on.


Tatuoinnnista kiitos lahjakkaalle ystävälleni Timille, kuvista Artulle.

Tämän hetken parhaat

Lisääntynyt valo. Pimeä tulee vasta viiden aikaan, ulkona ehtii kuvailla vielä neljän aikoihin. On jo helmikuu, joka on onneksi lyhyt kuukausi ja sen jälkeen tulee maaliskuu, jonka jälkeen tulee huhtikuu joka on melkein kevät. Eli kesä on oikeastaan jo ihan nurkan takana! Optimistini tämän asian suhteen on aina vähän ylitsevuotavaista.


Marimekon tasaraitapaita. Ajaton tyylikäs klassikko, silti ajankohtaisempi kuin koskaan – ehkäpä Paula Vesalan ja Meeri Koutaniemen Marimekolle toteuttaman Rohkeasti Omanlainen-kampanjan myötä. Oma raitapaitani on sitä vähän vanhempaa mallistoa, joita myytiin tämän uudistuneen tasaraitamalliston alta pois. Marimekolla on jotenkin ihana meininki nyt muutenkin, tekisi mieli täydentää vaatekaappia enemmänkin Marimekon tuotteilla.

SKAM ja Noora. Tai erityisesti Nooran tyyli, johon kuuluu usein ylös asti napitettu kauluspaita, korkeavyötäröiset vaaleat farkut ja luonnollinen meikki punaista huulipunaa lukuunottamatta – melkein kuin minä siis, jos otetaan kymmenen ikävuotta pois ja blondataan hiukset. Klassisen punaisista huulipunista oma suosikkini on  Absolutionin Theatre Red 08.

Skam on tietysti tämän hetken ihanin sarja, joista kolmas kausi on suosikkini, enkä malta odottaa neljättä! Toivoisin että olisin itse lukioaikana näyttänyt yhtä tyylikkäältä kuin esimerkiksi Skamin Noora tai Emma, mutta tilanne oli oikeastaan aika päinvastainen, 16-vuotias minä oli kokeilunhaluinen värikkäiden ja erikoisten vaatteiden ja kampausten rakastaja.

Helsingin &Other Stories ja täydelliset farkut. Tätä oltiinkin jo odotettu, sillä &Other stories on yleensä vakiovierailukohteeni ulkomaanmatkoilla. Uusi liike avattiin vanhan H&M:n liiketilaan Aleksanterinkadulle tänään, itse pääsin tsekkaamaan paikat jo keskiviikkona. Löysin avajaisista täydelliset farkut, jollaisia olen etsinyt jo pitkään – täydellisten farkkujen kriteerit ovat olleet korkea vyötärö, vajaamittainen lahje ja hyvä istuvuus. En ollut muuten ainoa, joka näistä innostui, pari ystäväänikin poistui liikkeestä samojen farkkujen kanssa, malli myytiin jo avajaisiltana kai kokonaan loppuun ja tyhjältä näyttää myös nettikaupassa. Toivotaan että niitä tulee pian lisää, luulen että tarvitsen näitä useammat kuin yhdet!

Nyt perjantain viettoon – ihanaa viikonloppua murut!

Kuvat: Mustarttu

Kivat jutut

Olen ollut viime aikoina vähän hukassa ja sählännyt poikkeuksellisen paljon: unohtanut yhden tapaamisen kokonaan, merkannut toisen väärälle päivälle ja kolmantena nukkunut pommiin. Syksy tuntuu rientävän supernopeaa vauhtia enkä meinaa pysyä perässä. Välillä täytyy oikein pysähtyä miettimään, mitä kaikkea on tapahtunut, kokosin siis viime aikojen kivat jutut itselleni ja myös teille.

Toimistopäivät. Asennemedialla on nykyään toimisto aivan kotini lähellä, mikä on ihan mahtavaa, sillä olen saanut Ullalta luvan tulla työskentelemään toimistolle aina halutessani. Aika usein kotona työskennellessäni hommat sujuvat vähän takkuillen ja hitaasti, kun kotioloissa on hankalampi päästä siihen työmoodiin – toimistolla huomaan toimivani paljon tehokkaammin. Ullasta saa myös nykyään helpommin lounasseuraa lähistölle, viime viikolla kokeiltiin Healthinki, ensi viikolla ehkä jotain uutta. Karvainen pikku apulaiseni kulkee tietysti mukana niin lounailla kuin toimistollakin.

Illallinen Pastorissa. Sain viime viikolla kutsun Pastoriin illastamaan ja tutustumaan Jackson Estaten viineihin, joita meille oli tullut esittelemään Matt Uudesta-Seelannista saakka. Hyvää seuraa, ruokaa ja juomaa – loistava ilta siis kaiken kaikkiaan. Söin muuten ensimmäistä kertaa Pastorissa ja voisin hyvin mennä uudestaan aika piankin, paikan guacamole, tuliset paprikat ja vegaaninen jälkiruoka tekivät ison vaikutuksen.

Mökillä ystävien kanssa. Mökillä on ihana käydä ja erityisen kivaa sinne on saada kavereita kylään. Huomasin ettei syysmökkeily ollut alkeellisen varustelutason mökillä yhtään hassumpaa: saunomista,   lautapelejä, osalla jääkiekon ja toisilla possen katselua ja tietenkin myöhäinen sunnuntaibrunssi mökkityyliin. Ennen talven tuloa olisi kiva saada mökillä vielä sisätilojen remppaa hiukan eteenpäin, listat paikoilleen, keittiö valmiiksi ja joku lämmityssysteemikin, niin siellä pystyisi yöpymään myös talvella. Syksy tuntuu vain rientävän niin nopeasti, syyskuu alkoi vasta ja lokakuu alkaa muka lauantaina. Mihin kaikki aika oikein katoaa?

Inspiroiva hiusilta. Olen tykästynyt lyhyeen tukkamalliini, mutta nyt olen päättänyt antaa tukan kasvaa ainakin hiukan, ehkä sellaiseksi olkapäille ulottuvaksi. Tiistaina Asennemedian ja Idhairin kampausillassa tuli vähän ikävä pitkää tukkaa ja kampauksia. Onneksi osa kampausideoista on itselläni jo nyt toteutettavissa: solmukampaukset, letit ja kiharat toimivat lyhyeenkin tukkaan. Eli kampausideoita luvassa ehkä teillekin..

*kuvat Milosta Ulla, kaksi viimeistä kuvaa Sami Jämsen