category: outfits

Kuinka pukeutua kuin pariisitar?

Kuinka pukeutua kuin pariisitar?

Myönnän, olen wannabe-ranskatar. Vitsillä kutsun itseäni toisinaan Ullanlinnan Amélieksi tai La bohèmen Mimiksi ja yleensä haaveilen että elämässäni olisi hiukan enemmän ranskalaista eleganssia. Unelmieni vaatetyyli on pariisilaisittain huolettoman chic, ja mukana olisi tietenkin annos skandiminimalismia ja ripaus kokeilunhalua. Olen kuitenkin luopunut ajatuksesta, että minulla olisi jossain vaiheessa täydellisen valmis vaatekaappi, sillä makuni ja mieltymykseni muuttuvat kaiken aikaa ja mikä viime vuonna näytti hyvältä, ei ehkä enää miellytäkään. Ilokseni voin kuitenkin todeta, että päälinjat pukeutumisessani ovat pysyneet samana jo pitkään – sen voi huomata esim. tässä katsauksessa, jossa on nähtävällä syystyylejäni neljän vuoden ajalta.


Miten sellainen huoleton pariisitartyyli sitten syntyy? Oikeaa yhtä vastausta tuskin on olemassakaan – jokaiselle ranskalainen eleganssi voi tarkoittaa vähän eri asioita. Jollakin tulee ensimmäisenä mieleen raitapaita ja baskeri, mutta itselleni klassinen pariisilaistyyli tarkoittaa muassa laadukkaisiin, mutta monikäyttöisiin vaatekappaleisiin sijoittamista, vähäeleisyyttä, maanläheisiä sävyjä ja klassisia leikkauksia. Ei röyhelöille, värisirkukselle tai kimallukselle.

Nykyisin vaatekaappini yksi kulmakivistä ovat eriväriset silkkipaidat, joita yhdistelen kaikenlaisiin alaosiin. Valkoinen silkkipaita on ikisuosikki, mutta esimerkiksi musta tai vaikkapa vaaleanpunainen tuovat vaihtelua. Laadukkaita mutta edullisia silkkipaitoja olen löytänyt &other storiesilta (samaa mallia löytyy useissa eri väreissä) ja H&M:n premium quality-mallistosta.  Silkkipaidat näyttävät hyvältä rennosti hihat käärittynä niin lyhyehkön farkku-tai nahkahameen, korkeavyötäröisten housujen tai farkkujen kaverina.

Silkkipaitojen lisäksi vannon klassisten takkimallien sekä laadukkaiden nilkkureiden  ja neuleiden nimeen. A.P.C:n tummansinisen takin ostin reilu vuosi sitten pariisista, ja se päällä tunnen oloni aina erityisen ranskalaiseksi ja tyylikkääksi. En omista kovin monia kenkiä, ja silloin kun niitä hankin, harkitsen ostosta tarkkaan. Käytän nykyisin harvoin hyvin korkeita korkoja, sillä kengät jalassa on pystyttävä kävelemään pitkiäkin matkoja. Vaikka nahka ei ole materiaalina eettisin, se voi olla kuitenkin kestävämpi ja jalalle parempi vaihtoehto – esimerkiksi itselläni on molemmissa jaloissa vaivaisenluut, joten kengän materiaalin on pakko olla joustava. Neuleisiin pätee mielestäni sama sääntö kuin kenkiin, laatu korvaa määrän: kashmir ja merinovilla ovat parhaimmat materiaalit, ja halvalla en ole koskaan löytänyt hyvää.

Ennenkaikkea pariisitartyylin kauneus syntyy mielestäni yksinkertaisuudesta ja luonnollisuudesta: pariisittarelle eivät kuulu voimakas meikki, ripsienpidennykset tai lävistykset. Ei näkyviä logoja vaatteissa, asusteövereitä tai liian viimeisteltyä asua. Lisäksi: punainen huulipuna toimii aina.

takki A.P.C / satulalaukku Samuji / hame Samsoe & Samsoe / silkkipaita h&m / vyö ja hattu second hand / kengät Terhi Pölkki (saatu) / kello Daniel Wellington (saatu)


Kuvat: Jonna Leppänen / Jonnamaista

ps. aina ei kuitenkaan jaksa olla pariisitar. Silloin on kiva hiihdellä menemään vaikka adidaksen logopaidassa ja neonväreissä. Kaikki tyylisäännöt on tarkoitettu rikottaviksi!

Tämän(kin) syksyn tyyli


Syksyn kuumimmat trendit. Näin pukeudut tänä syksynä. Syksyn 2017 MUST HAVE.

Itsehän en tiedä näistä juuri mitään. Seuraan kyllä muotia jossain määrin ja inspiroidun usein tyylikkäiden ja trenditietoisten ystävieni asuvalinnoista. Showroomeilla toisinaan vierailleissani näen kyllä tulevien kausien trendijuttuja. Vanhoja kuvia selatessani huomaan kuitenkin oman syystyylini noudattaneen samoja pääpiirteitä jo monen vuoden ajan: viininpunaista, metsänvihreää ja tummansinistä. Hattuja ja konjakinruskeita asusteita. Maanläheisiä sävyjä ja farkkua.

Hauska huomata, että vaikka tyylini muuttuu jossain määrin kokoajan, ovat monet asiat pysyneet silti samoina. Näistä kuvista vanhimmat ovat syksyltä 2013, ja iso osa kuvien vaatteista on edelleen käytössä. Olen siis ehkä oikeasti löytänyt pysyvän tyylini – onko minusta siis tullut vanha?


Omista vanhoista asukuvista inspiroituminen on mielestäni lähtökohtaisesti vallan mainio ajatus, mutta yksi huono puoli siinä on. Kuvia katsellessa tulee vähän ikävä. Ikävä pitkiä hiuksia – yritän parhaillaan kasvattaa tukkaani vähän pidempään kuosiin pitkästä aikaa. Ikävä Acnen Canada-huivia, joka on kadonnut mystisesti, eivätkä uudet huivit enää ole laadultaan yhtä hyviä kuin tuo vanha. Etenkin ikävä tuollaisia syyskuun lämpimiä päiviä, niitä kun ei tänä vuonna ole juuri näkynyt. Aika kaivaa talvitakit esiin.

Miten sinä pukeudut juuri tänä syksynä?

Hyvästi, kesä.

Niin se meni, kesä. Tuntui että se ei oikein koskaan kunnolla alkanutkaan – tämä oli ehkä naismuistini lyhin kesä. En yleensä tykkää valittaa säästä, mutta onhan tämä ollut vähän surkuhupaisaa. Nyt syyskuun ensimmäisenä joudun viimein myöntämään itselleni, että turha odottaa enää lämpimiä kelejä, syksy alkoi jo. Yhdeksän kuukauden jälkeen on ehkä taas mahdollisuus pukea kesäleninki, viettää aurinkoista päivää Suomenlinnassa, tuntea ruoho paljaiden jalkojen alla ja syödä kirsikoita lautassa.

Muistan hyvin päivän, jolloin nämä kuvat otettiin. Oli luvattu pilvistä, mutta aurinko paistoikin täydeltä taivaalta ja suomenlinnan lauttaan oli yli tunnin jono. Saatoin jopa mielessäni kirota hellettä ja kuumottavaa aurinkoa jonossa seistessäni – nyt se tuntuu vähän hassulta.

Kesää tulee ikävä, mutta rakastan silti syksyä ja sen tuomaa uutta energiaa. Loman jälkeen on oikeasti levännyt olo ja pää pursuaa uusia ideoita. Kalenteri alkaa täyttymään pikkuhiljaa kaikenlaisista työkuvioista ja lisäksi sain tänään tietää, että minut on vihdoin hyväksytty avoimen yliopiston kautta eräälle kiinnostavalle kurssille, jolle olen yrittänyt hakea jo parin vuoden ajan. Samaan aikaan tuntuu, että voisin aloittaa ehkä jonkun uuden harrastuksen tai työprojektin. Huolettomat kesäpäivät olivat ihania, mutta toisaalta en saanut silloin juuri mitään aikaiseksi, keskityin vain elämästä nauttimiseen. Laiskottelukauden jälkeen olen valmis töihin, eikä talven tulo ahdista.

Siispä syyskuu, tervetuloa!


Kuvat: Omar Elmrabt (@omarelmrabt)