category: to read

Maailman paras omenapiirakka

maailman paras omenapiirakka

Maailman paras omenapiirakka, eli Apple pie – aika paljon luvattu. Mutta minulle tämä “applepai” on todella sitä. Resepti on kulkenut aikoinaan tätini kautta amerikasta perheellemme, ja sen jälkeen jo kolmenkymmenen vuoden ajan apple pietä on leivottu lähes kaikkiin perhejuhliimme. Kun aloin viime vuonna suunnitella reseptejä minun ja Kaisun Eat Cake!-kirjaamme, oli täysin selvää, että tämän herkkupiiraan resepti tulisi takuuvarmasti mukaan. Tämä piirakka on aina vakuuttanut ja hurmannut kaikki jotka sitä ovat maistaneet, vaikka ainesosissa ei ole mitään ihmeellistä ja piiraan ulkonäkökin on varsin vaatimaton. Uskonkin, että sen salaisuus piilee juurikin sen yksinkertaisuudessa ja arkisuudessa, lisäksi liian imelät tai makeat leivonnaiset ovat harvoin aikuiseen makuun. Vaniljakastikkeen tai jäden kera lopputulos on kuitenkin lyömätön.

Kuvasimme apple pien leipomisen ja lopputuloksen kirjaa varten siskoni kodissa, sillä siskoni on paljon kokeneempi tämän kyseisen piirakan leipomisessa. Hassua muuten, että sisaruksistani juuri minä päätin tehdä kakkukirjan, sillä nuorempana keskityin pääosin nauttimaan siskojen tekemistä herkuista itse leipomisen sijaan. Ehkä juuri siksi kirja onkin täynnä varsin helppoja ja simppeleitä reseptejä, vaativampiin ei minulla riittäisi osaaminen.


Apple pie eli amerikkalainen omenapiirakka (vegaaninen)

Pohja:

5 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl suolaa
200g vegaanista margariinia

Täyte:

6-8 hapanta omenaa, esim. Granny Smith
2 dl sokeria
4 rkl perunajauhoja
1 tl jauhettua inkivääriä
1 tl ceylon-kanelia
sitruunamehua

Tarjoiluun:

Kauravaniljajäätelöä

Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen.

Sekoita pohjan kuivat aineet keskenään, nypi joukkoon hieman pehmennyt margariini. Muotoile taikina palloksi ja laita se jääkaappiin täytteen valmistamisen ajaksi:

Pese ja lohko omenat, poista siemenkodat. Sekoita keskenään kulhossa sokeri, perunajauho, inkivääri ja kaneli.

Ota taikina pois jääkaapista ja taputtele 3/4 taikinasta piirakkavuoan pohjalle ja reunoille tasaisesti. Laita omenat piirakkavuokaan taikinan päälle ja pirskota niiden päälle sitruunamehua. Kaada sokeriseos tasaisesti omenan päälle.

Kauli loput taikinasta ohueksi levyksi leivinpaperin päälle ja asettele se piirakan päälle, siisti reunat. Tee piirakan kanteen viiltoja vetisellä, jotta omenoiden neste pääsee paistettaessa haihtumaan.

Vinkki! Kaulittuasi piirakan kannen leivinpaperin päällä, nosta se hetkeksi pakastimeen jäähtymään, niin saat aseteltua hieman kovettuneen taikinan kauniimmin omenoiden päälle.

Paista piirakkaa noin tunnin ajan uunissa keskitasolla. Tarjoa lämpimänä tai jäähtyneenä kauravaniljajäätelön tai -vaniljakastikkeen kera.


Jos kakkukirjamme kiinnostaa, niin kannattaa seurailla Viena K:n facebook-sivua ja instagram-tiliä, sillä molempiin on tulossa pieni arvonta kirjaan liittyen. Eat Cake! on saatavilla myös mm. Adlibriksestä.

Kuvat: Kaisu Jouppi

ps. kiitos ihanista viesteistä ja kommenteista edelliseen postaukseen liittyen! <3

Estholmen, saarirakkauteni

Estholmen teki sen taas, antoi meille täydellisen saariviikonlopun. Vuosi sitten pääsin tutustumaan tuohon saareen ensimmäistä kertaa ja jo silloin päätimme, että saareen on päästävä uudestaan tänä kesänä. Estholmen sijaitsee Espoon suvisaaristossa, noin 40 minuutin auto+venematkan päässä Helsingin keskustasta. Paikka on oikea idyllisyyden paratiisi vanhoine suloisine mökkeineen ja venevajoineen – ja mikä parasta, kuka tahansa voi vuokrata joko koko saaren käyttöönsä tai vaihtoehtoisesti petipaikan itselleen jostain mökistä.




Lauantain iltapäiväaurinko vei meidät hetkeksi täydelliseen lomatunnelmaan – oli niin lämmin, että kylmään kesäsäähän tottuneen pessimistin olo oli suorastaan epätodellinen. Aurinko paistoi täyttä häkää, livekitaramusiikki soi ja pojilla oli uimahyppykisa. Itse keskityin turvallisesti vesimelonilla loikoiluun, mutta kävin kyllä myös nopeasti pulahtamassa kylmässä vedessä. Sauna oli päällä tuntikausia ja ei ollut kiire mihinkään, välillä joku toi päämökiltä lisää naposteltavaa ja juomaa. Yhdenkin tällaisen päivän voimalla jaksaa sitten ainakin 10 ankeaa talvipäivää.


Ikimuistoisena jäivät mieleen myös melonta peilityynessä meressä, vaaleanpunaisen taivaan alla ja nuotiolla lämmitetyt perunat ja maissi aamuneljältä, kun päätimme valvoa auringonnousuun saakka. Itse uuvuin kahden aikaan, mutta otin pienet välitirsat venevajassa ja minut herätettiin sopivasti auringon alkaessa sarastaa. Yöunet jäivät viikonlopulta vähän lyhyiksi, mutta en kadu mitään – kuten ystäväni Mikko sen oivasti totesi: “ihan älyttömän rankkaa tää rentoutuminen”. Viikonlopun jälkeen olin henkisesti levännyt, mutta fyysisesti aika poikki. Mutta nukkua ehtii kaupungissakin.



Kiitos kaikille mukanaolleille kimuistoisesta viikonlopusta – mennäänhän hyvin pian uudestaan?

Kuvat: minä ja Mustarttu

Minusta tulee kakkukirjailija!

“Pitäiskö meidän tehdä joku vegaaninen kakkukirja yhdessä?”

Näin ystäväni Kaisu kysyi minulta viime syksynä, enkä tietenkään voinut vastata kuin myöntävästi. Aluksi se oli vain hattarainen haave, mutta ei mennyt kuin pari kuukautta, kunnes saimme Cozylta kustannussopimuksen. Cozylta, jolta on peräisin monet kauneimmista kirjoista mitä tiedän: Virpin ja Tuulian Jäätelökirja, Green Home Book, Katjan Aidosti kaunis.. ja kohta niiden joukossa meidän teos: vegaanisiin herkkuihin keskittynyt Eat Cake! 



Kun kaikki tapahtui niin äkkiä, oli hankalaa ymmärtää että minusta olisi oikeasti tulossa kirjailija! Kaisu on tehnyt kirjoja aiemminkin, mutta itselleni kaikki oli aika uutta. Halusimme saada kirjan mahdollisimman pian ulos, joten lähdimme tekemään sitä nopealla aikataululla – vähän reilu kaksi kuukautta sitten aloitettiin ensimmäisillä kuvauksilla, ja nyt vihdoin kirja on ainakin minun osaltani paketissa. Eilen näin ensimmäisen taitetun version kokonaisuudesta ja melkein itkuhan siinä tuli, kun kova työ konkretisoitui viimeinkin. Lopullinen kirjan julkaisuaikataulu riippuu vielä muutamista seikoista, mutta toivottavasti mahdollisimman pian pitelen jo käsissäni uunituoretta kakkukirjaa.

Vastasin itse kirjan resepteistä, Kaisu kuvista. Kuvauspäivinä leivottiin, stailattiin kuvia ja pohdittiin astiavalintoja yhdessä, projekti oli meidän yhteinen. Muutamat ystäväni ovat kysyneet välillä minulta, miksi en ottanut kirjan kuvia itse, ja vastaus on ollut selvä: en olisi koskaan saanut aikaiseksi. Kaisun rohkaisemana uskalsin ylipäätään lähteä koko projektiin! Kaisulla on myös mieletön kokemus valokuvaajana, oli mahtava saada työskentellä oikean ammattilaisen kanssa. Välillä yhteistyö oli laulua ja läpänheittoa, välillä hiuksien repimistä ja manaamista, kuten varmaan kaikki nopealla aikataululla tehtävät vaativat projektit.

Eat Cake! kokoaa yhteen omat suosikkini vegaanisista herkkuresepteistä kauniisiin kansiin. Kirjan reseptiikka on pääosin aika yksinkertaista ja helppoa, halusimme Kaisun kanssa tuoda juurikin sellaisen helposti lähestyttävän leivontakirjan, jonka ohjeet ovat simppeleitä mutta kuitenkin killeriherkullisia. Ohjeissa ei siis ole välttämättä vegaanileivonnan konkareille mitään uutta ja ihmeellistä, heille kirjani tarjoaa ehkä enemmän vain visuaalista inspiraatiota. Toivoisin kyllä, että tämä kakkukirja löytäisi tiensä myös mahdollisimman paljon muidenkin kuin vegaanien kirjahyllyihin, sillä leipominen ilman eläinperäisiä ainesosia on nykypäivänä älyttömän helppoa.

Pahoittelen jo etukäteen, jos nyt kevään aikana kakkukirjahehkutus tulee jossain vaiheessa ulos korvista, mutta saako olla kuitenkin vähän innoissaan? Lupaan jakaa tänne myös reseptejä ja pitää teidät ajan tasalla kirjan julkaisun suhteen – ilman tätä blogia ja teitä tätäkään ei olisi varmaan koskaan tapahtunut! Kiitos siis tuhannesti teille <3

(ensimmäinen kuva vanha vuoden takaa, loput itse ottamiani kakkukirjan kuvauksista)