category: uutta

Uusi koti löytyi!

Siinä se on: uuden kotini pohjapiirros. Kauppakirjoja ei ole vielä allekirjoitettu, mutta kaupoista vetäytyminen maksaisi myyjälle tai minulle tässä vaiheessa melkein kymppitonnin, joten eiköhän peli ole jo aika selvä. Ostan vihdoin oman asunnon, uskomatonta!

Kaikki tapahtui oikeastaan älyttömän nopeasti: sain yhtenä iltana ilmoituksen sähköpostiin uudesta kiinnostavasta asunnosta ja soitin samantien välittäjälle. Yksityisnäytön jälkeen päätin tehdä tarjouksen ja asunnosta kilpailemassa oli kanssani kaksi muuta ostajaehdokasta. Olin stokkalla, kun välittäjä soitti ja kertoi, että tarjoukseni oli hiukan muita parempi ja asunto olisi minun. Olin varautunut siihen, että uuden asunnon etsimiseen voisi mennä useita kuukausia, ehkä jopa vuosikin, mutta loppupeleissä ehdin aktiivisesti etsiä uutta kotia vain reilun kuukauden ajan. Asiat loksahtivat kohdalleen nopeammin kuin uskalsin edes toivoa!

Uusi koti on pieni kaksio, joka löytyy Kalliosta 60-luvun talosta. Neliöitä on pari enemmän kuin nykyisessä ja saan vihdoin erillisen makuuhuoneen, mahtavaa! Muita pieniä ilonaiheita tulevassa kodissa ovat myös ranskalainen parveke ja pesukoneen mahtuminen kylppäriin (altaan alle). Sen sijaan joudun luopumaan leveistä ikkunanlaudoista ja korkeista huoneista, mutta onneksi myös 60-luvun estetiikka viehättää. Uusi asunto vaati perusteellisen pintaremontin ja joitain isompiakin suunnitelmiakin on, kuten keittiön muuttaminen avokeittiöksi ja mahdollisesti jopa koko keittiön remontointi. Nyt pitäisi selvitellä ja suunnitella huolella, jotta heti asunnon vapauduttua remontti voisi lähteä käyntiin sutjakkaasti.

Seuraavaksi edessä on muutto ensin väliaikaisesti poikaystäväni luokse ja toivottavasti maaliskuun loppuun mennessä uuteen kotiin – moni asia riippuu remontin laajuudesta ja kestosta. Täytyy toivoa, ettei remppaprojekti tuo mukanaan hurjia piileviä yllätyksiä ja hommat luistavat niin, että huhtikuussa asuisin jo onnellisesti uudessa osoitteessa. Jatkossa on luvassa siis varmasti kaikennäköistä remontti-sisustus-ja asuntopohdinta – lähimmät ystäväni ovat jo kyllästyneet mun jatkuvaan asunnosta jauhamiseen, joten ihana päästä jakamaan innostusta täällä!

Meistä tulee siirtolapuutarhureita!

siirtolapuutarha

Kerroin teille joku aika sitten, että joudun luopumaan mökistäni. Siitä, joka sijaitsee järven rannalla ja jossa on ihana rantasauna, ja jota on parin vuoden aikana rempattu.

Tuota postausta kirjoittaessani jo tiesin, että en ehtisi kuitenkaan viettää aikaa pitkään mökittömänä. Uusi paikka oli jo löytynyt, ja olin siitä niin innoissani, etten meinannut housuissani pysyä. Tuolloin olimme tehneet uudesta mökkilöydöstämme vasta varauksen, joten täyttä varmuutta kaupoista ei ollut – en halunnut hehkuttaa liian julkisesti uutista, jos kävisiki niin, että joutuisin pettymään. Mutta tänään sitten vihdoin, yli kuukauden odottelun jälkeen, allekirjoitimme vihdoin kauppapaperit.

Ja sen kaupan myötä meistä tuli siirtolapuutarhaviljelijöitä!

 

Joskus 7-8 vuotta sitten sain kutsun koulukaverini työnantajan siirtolapuutarhamökille pakilaan. En ollut käynyt tuota ennen koskaan millään siirtolapuutarha-alueella, ja olin myyty heti ensimmäisestä kerrasta. Pienet värikkäät mökit, suloiset puutarhat, omenapuut ja huolella hoidetut pihat. Siitä lähtien olen pitänyt siirtolapuutarha-alueita suorastaan maagisina paikkoina, ja rakastanut kävellä niiden läpi, ihastella tunnelmaa ja haaveilla siitä, että voisin joskus ehkä itsekin olla siirtolapuutarhuri.

Oikeastaan pari vuotta ennen sen aikaisemman mökkini ostoa olin käynyt katsomassa muutamia siirtolapuutarhapaikkoja. Silloin ongelmana oli se, että mökkejä oli aika vähän tarjolla ja hintapyynnöt olivat kovin korkeita. Lisäksi pankit antavat lainaa aika huonosti siirtolapuutarhamökkeihin, käytännössä eivät ollenkaan, jos ei ole tarjota reaalivakuuksia lainan taakse. Meillä ei tuolloin ollut säästöjä juurikaan eikä mitään vakuudeksi kelpaavaa omaisuutta, joten puutarhamökki jäi haaveeksi.

Kun oli tiedossa että myisin oman osuuteni vanhasta mökistäni, niin aloin taas katsella puutarhamökkejä nettipalstoilta vähän sillä silmällä, kuitenkin vain etäisesti haaveillen – en oikeasti uskonut että haaveesta voisi tulla totta. Tuntui kuitenkin, että muutamassa vuodessa hinnat olivat ehkä tulleet hiukan alas ja tarjontaakin oli vähän enemmän. Laskeskelin, että kun olisin myynyt mökkini ja yhdistäisin ne säästöihin ja ehkä pieneen lainaan, saisin mahdollisesti hankittua pienen, remppakuntoisen ja edullisen mökin. Ja sellainen mökki tuli vastaan viidennellä näytöllä.

Mökki jonka ostimme, on täysin rempattava, pieni 20m2 reppana. Itse mökissä ei ole oikeastaan varmaan juuri mitään, mistä pitäisin, mutta toisaalta kaikki muu onkin sitten ihanaa: puutarha on kaunis ja kukoistava, sijainti mitä parhain ja alueen tunnelma juuri sellainen, mitä etsimmekin. Helpostihan tuollaisen yhden pikkumökin remontoi, mutta nuo muut ovat hankalammin saatavilla.

Jos siis luulit, että mökkijutut loppuivat, niin ehei – ne vain hiukan muuttavat muotoaan. Ennen oltiin luonnon helmassa hiljaisuudessa, saunottiin ja rentouduttiin. Nyt ollaan kaupungin sykkeessä pikkutontilla mökkinaapureiden välissä ja opetellaan puutarhanhoitoa. Vähän kauhistuttaa että mihin olemmekaan ryhtyneet, mutta samaan aikaan en malta odottaa!

Haalarin paluu

Muistan vieläkin sen kesän, kun ostin elämäni ensimmäisen haalarin. Se oli musta, siinä oli korumainen etumus ja halterneck-yläosa. Haalari oli löytö jostain ison ketjuliikkeen rekistä, ei mikään laatuostos sinällään. Silloin ajattelin sen kuitenkin olevan maailman kätevin vaate: helppo kokoasu, joka näyttää tyylikkäältä ja tuntuu mukavalta. Ajattelin asuvani siinä haalarissa monta kesää. Jostain syystä villitys meni osaltani ohi kuitenkin yhdessä kesässä ja haalari jäi kaapin pohjalle lojumaan, kunnes lahjoitin sen eteenpäin. Sen jälkeen en ole haalareita juuri käyttänyt, ellei shortsi-tai lappuhaalareita lasketa.

Tänä kesänä silmiini on osunut vähän liiankin usein Lindexin mainos, jossa on mallilla on päällään täydellisen värinen vihreä haalari. Yleensä en innostu ketjuliikkeiden tarjonnasta, mutta tällä kertaa puhtaasti mainonnan uhrina menin uteliaisuuttani liikkeeseen katsomaan millaisesta vaatteesta on oikeasti kyse. Kun haalari osottautui ihanan malliseksi ja se oli vieläpä materiaaliltaan mukavaa pellava-puuvillasekoitusta, oli ostopäätös tehty nopeasti. Tuntuu, ettei mikään kesävaate ole pitkään aikaan näyttänyt päälläni näin kivalta!



haalari Lindex / pikkulaukku balilta pienestä kojusta / korilaukku Tikau / kengät Birkenstock

Ehkä nyt on siis hyvä aika haalareille palata garderoobiini – katsotaan, jääkö tämä vihreä versio yhden kesän ihmeeksi vai tuleeko siitä monivuotinen ystävä.