category: valokuvaus

Näin onnistut puhelinkuvissa

Kuvaan suurimman osan blogiin ja someen päätyvistä kuvista ammattitason täysikennoisella järjestelmäkameralla (kamerasetistäni enemmän tietoa täällä), mutta toisinaan ripottelen instagramiin ja tänne blogiinkin puhelimella otettuja kuvia. Miksi? Joskus vain tulee kiinnostavaa kuvattavaa vastaan juuri, kun järkkäri ei ole mukana. Aina järkkäriä ei edes jaksa raahata kassissa, vaikka tietäisikin että sitä saattaisi ehkä tarvita. Vaikka puhelinkuvien laatu ei yllä koskaan samaan kuin järkkärin, niin nykyään kännyköiden kamerat ovat jo niin hyviä, ettei instakuvastakaan välttämättä erota, onko kuvaa otettu järkkärillä vai puhelimella. Minulta kysyttiin vinkkejä parempiin puhelinkuviin, joten täältä pesee!


Puhelimilla on eroa. Jos älypuhelimesi on kaikkein halvinta mallia tai jo monta vuoden vanha, ei kamera todennäköisesti pysty ihmeisiin. Itselläni on käytössä Samsungilta testiin saatu Galaxy S9 -puhelin, jonka kameralla saa ihan älyttömän tarkkaa jälkeä, parempaa kuin millään muulla testaamallani puhelimella. S9: ssä on käytössä kaksoiskamera ja säädettävä aukko, jotka antavat ihan uudenlaisia mahdollisuuksia kuvaamiseen.

Puhelimen mallistakin huolimatta, on kuitenkin hyvä saada perusasiat kuntoon. Kun kuva on otettu hyvässä valossa ja asettelu on kohdallaan, niin kökköisemmälläkin kameralla voi saada tosi kivaa jälkeä. Valaistus onkin yksi tärkeimmistä asioista: tasaisessa luonnonvalossa syntyvät mielestäni kivoimmat puhelinkuvat, vältän voimakkaita varjon ja auringonvalon synnyttämiä kontrasteja.

Tärkeää on myös oikeanlainen rajaus. Jos kuvaat instagramiin, niin muistathan, että IG rajaa pystykuvat 5:4 kuvasuhteeseen, kun kameroiden yleinen kuvasuhde on yleensä 4:3. Katso että kohde mahtuu tuohon instagramin rajauksen mukaiseen kuvaan!

Jälkikäsittely on puhelinkuvissakin kaiken A ja O. Muokkaan puhelinkuviani yleensä VSCO:n ja Lightroomin sovelluksilla, joskus myös Afterlightillä. VSCO:n filttereillä saa kuviin kivaa tunnelmaa ja lightroomilla voi tehdä paikallisesti taikoja kuviin: esimerkiksi ylläoleva kuva oli aluksi etualalta täysin tumma taustan ollessa täysin vaalea, eivätkä ihmiset erottuneet. Lisäsin lightroomilla valoa vain etualalle, että tausta ei olisi palanut puhki. Tämän jälkeen lisäsin filtterin tasoittamaan omasta mielestäni liian kirkkaita valokuvan sävyjä lämpimämmän ja pehmeämmän sävyiseksi.

Joillakin puhelimilla voi kuvata myös raakakuvia (raw). Raakakuva on suuri kuvatiedosto, jossa on kaikki kameran tallentama kuvadata – kun kuvainformaatiota on runsaasti, on jälkikäsittely helpompaa ja lopputuloksesta on mahdollista saada entistäkin upeampi.

Näin onnistut puhelinkuvissa
Selective Focus tai Muotokuva-ominaisuudella puhelimella voi ottaa kuvia, jossa kohde erottuu tarkkana taustan ollessa sumea. Tämä ominaisuus toimii parhaiten, kun kohde on hyvin selkeä ja vähintään 50cm päästä puhelinkameran linssistä. Tässä kuvassa sumennus ei ole toteutunut ihan tarkasti, mutta mitä selkeämpi / yksinkertaisempi kohde, sitä parempi lopputulos tällä ominaisuudella saadaan.


Tärkeintä onnistuneessa puhelinkuvassa, kuten muissakin kuvissa, on mielestäni tunnelma. Puhelinkuva saa näyttää hetkessä räpsäistyltä fiiliskuvalta, älä ota kuvaa kuvan vuoksi vaan ota kännykkä esiin kun näet jotain tosi ihanaa jonka haluat tallentaa itsellesi tai muille.

Mukavia kuvaushetkiä!

Postikortteja Virosta

Hei pitkästä aikaa ja terveisiä tien päältä! Lähdimme viiden päivän ja viiden yön roadtripille Baltiaan, minä, Arttu, Nio ja ihana Iida. Olen kolmen ensimmäisen päivän aikana nähnyt paljon uusia puolia Virosta ja ihastellut loputtomiin sen kaunista maaseutua. Ajankohdan ja sään puolesta reissumme ajoitus on ollut tähän saakka täydellinen:  aurinko paistaa ja joka puolella kukkii, mutta kaikkialla on silti vielä sopivan hiljaista, sillä sesonki ei ole vielä alkanut. Hassua miten talven aikana sitä on silti taas unohtanut yhden kesän ikävimmistä puolista: HYTTYSET. Niitä on ollut viron maaseudulla ihan liikaa, enemmän kuin lapissa kesällä. Onneksi meitä oli varoitettu, ja osasimme varautua hyttysmyrkyllä – silti kroppa on jo nyt täynnä kutisevia ja punoittavia paukamia.

Olen nyt käynyt elämäni ensimmäistä kertaa Saarenmaalla, nähnyt Viron korkeimman jyrkänteen, silittänyt hevosia ja uinut joka päivä. Olemme automatkoilla laulaneet kaikki spotify-listamme läpi ja yrittäneet lisäillä uusia biisejä roadtrip-listaan, olisiko jotain hyviä vinkkejä?

Seuraava kohteemme on Latvia, vietämme vielä Riikassa kaksi yötä ja tutkimme sieltä käsin tätä minulle vähän tuntemattomampaa maata, vaikka Riikassa olenkin käynyt jopa kaksi kertaa. Säiden perusteella luvassa on ainakin rannalla lekottelua Jurmalassa ja ehkäpä vähän kaupunkielämää kaikkien Viron pikkukylien ja kaupunkien jälkeen. Edellisestä Riika-visiitistäni on 8 vuotta, joten missä täällä kannattaa nykyään käydä syömässä tai drinkeillä? Kaikki vinkit otetaan vastaan.

Kaikki kuvat otettu puhelimella by minä / Nio / Iida. 

Uusi harrastus

Hankimme pari kuukautta sitten kopterikameran eli dronen. Osittain ehkä vähän työmielessä, mutta pääosin lähinnä mielenkiinnosta, halusta löytää uusia ulottuvuuksia valokuvauksen suhteen.

Uusia ulottuvuuksia se on tuonutkin, maailma näyttää kovin erilaiselta yläilmoista tarkastellen ja jo 100m korkeudessa aukeaa jo aivan uudenlainen maailma. Kotikaupungin struktuuri alkaa hahmottua paremmin, kun näkee kadut ja rakennukset laajemmassa kuvassa. Vanhat opit valokuvauksesta eivät ole juuri auttaneet itseäni tässä lajissa, dronella kuvaaminen on niin erilaista – sellainen juttu mikä näyttää upealta maankamaralta, voi ylhäältä päin katsoen ollakin aika mitäänsanomaton. Toisaalta, yllättävistä paikoista voi löytyä mielenkiintoisia kuvakulmia, ja toisinaan parhaat kuvat syntyvät ihan sattumalta, kun lintuparvi lentää kopterin ohi. Itselläni on vielä kuitenkin pitkä matka sellaisiin upeisiin drone-kuviin, joita näkee paljon matkabloggaajien ja retkeilijöiden IG-tileillä, mutta kukapa olisikaan seppä syntyessään.

Dronella lentämisessä täytyy ottaa useita eri juttuja huomioon, kuten sää (kova tuuli tai sade eivät sovi yhteen dronen kanssa) ja säädökset koskien ilmatilaa. Helsingissä on muutamia alueita, joissa kuvauskopterien lennättäminen on kiellettyä ja yleisesti kopterilla kuuluisi aina lentää alle 150m korkeudessa. Talviolosuhteissa patterin kestäminen on ongelma, etenkin ohjaimena käytettävässä puhelimessa – meidän ratkaisu ovat olleet clas ohlsonilta löytyneet lämpöpussit, jotka pitävät kännykän akun lämpimänä kylmälläkin toiminnassa. Puhelimeen kannattaa ladata myös droneinfo-app, joka näyttää sallitut lentoalueet.



Meidän drone on mallia DJI Mavic Pro, joka on yksi tämän hetken parhaimmista harrastajakoptereista hinta-laatu-koko-suhteeltaan. Halvempiakin on saatavilla, jopa paremmalla kuvanlaadulla, mutta mavic prossa kuvanlaatu riittää ainakin itselleni ja parasta siinä on älyttömän kätevä koko. Yksi akku kestää n. 20min, eli jos uskoo että pidemmät lentoajat kiinnostaa, niin kannattaa heti alkuunsa ostaa yksi tai kaksikin vara-akkua. Lisävarusteita kopterikameraan (kantolaukut, suojat, jne) löytää hyvin vaikkapa ebaysta.


Kopteria lennättäessä on aina vähän sellainen lapsellisen innostunut olo, vaikkei drone mikään lelu olekaan eikä sellaiseksi sitä kannatakaan hankkia. Meille tämä on ollut yhteinen hauska uusi harrastus, perustimme jopa dronekuvia varten erikseen oman instatilin. Enkä millään malttaisi odottaa kesän tuloa ja sitä, ettei lentäminen olisi enää niin usein säästä kiinni ja kuviin saisi vihdoinkin muitakin sävyjä kuin valkoista ja harmaata.