category: Vastuullisuus

Vähemmän shoppailua, enemmän lainaamista – vaatehaaste vuoteen 2022

Välillä on hauska muistella aikaa, jolloin blogini pääasiallinen sisältö koostui asukuvista ja uusien ostosten tai kirppislöytöjen esittelystä. Nuo ajat tuntuvat nyt niin kaukaisilta ja vierailta, mutta syynä ei kuitenkaan ole se, etteikö tyylijutut enää kiinnostaisi. Pukeutuminen on ollut minulle tärkeä keino ilmaista itseäni jo teini-iästä saakka, eikä tilanne ole muuttunut: rakastan muotia ja vaatteita edelleen ja minusta on ihanaa suunnitella erilaisia asukokonaisuuksia ja pukeutua kauniisti arkenakin. Vaikka tarve toteuttaa visuaalista minääni pukeutumisen muodossa ei ole hävinnyt mihinkään, niin jokin muu silti on. Asukuvat ja ostosesittelyt ovat vaihtuneet pohdintoihin vastuullisesta kuluttamisesta ja ympäristön kannalta paremmista valinnoista. 



Vastuullisesta kuluttamisesta on puhuttu jo pitkään.
Suosi käytettyä, shoppaile kirpputorilla. Vältä halpaketjuja (myös alusvaate-ja sukkaostoksilla!) ja kiinnitä huomiota vaatteen eettisyyteen ja ekologisuuteen. Löydä tyylisi ja satsaa monikäyttöisiin, laadukaisiin ja pitkäikäisiin vaatteisiin. Huolla ja hoida vaatteitasi, pese niitä mahdollisimman vähän ja vie ne tarvittaessa korjattavaksi.

Nämä kaikki ovat äärimmäisen tärkeitä neuvoja, jotka jokaisen meistä tulisi ottaa käyttöön siinä määrin kun kenenkin on mahdollista – kaikilla ei ole varaa laadukkaisiin eettisen brändin vaatteisiin tai aikaa kierrellä kirpputoreilla etsimässä sitä välttämätöntä talvitakkia. Mutta näiden neuvojen lisäksi meidän pitäisi vain yksinkertaisesti kuluttaa vähemmän, eli toisin sanoen pärjätä mahdollisimman pitkälle jo olemassa olevilla vaatteilla ja tavaroilla. Se kuulostaa aika yksinkertaiselta, mutta jostain syystä se ei kuitenkaan ole sitä. Joku uusissa vaatteissa ja tavaroissa vaan kiehtoo, ja vaikka järjellä ajateltuna tietääkin, että uutuudenviehätys katoaa hyvin nopeasti hankinnan jälkeen, ei sitä vastaan osaa siltikään aina taistella.

Aloin juuri lukea tähän teemaan liittyen Laura Frimanin kirjaa Tauko,  jossa hän kertoo vuoden mittaisesta shoppailulakostaan ja sen herättämistä ajatuksista. Lähtökohta on aika ehdoton mutta myös kiinnostava: vuoden aikana himoshoppaajaksi itseään tituleeraava Laura ei aio ostaa tai ottaa vastaan yhtäkään vaatetta tai asustetta, ei uutena eikä käytettynä. Vaikka itse en koe olevani himoshoppaaja ja enkä usko että omalla kohdallani äärimmäiset lakot tai kiellot toimisivat hirveän hyvin, niin kokeilu on silti tosi mielenkiintoinen. Pystyisinkö itse samaan? Tuskin. Mutta jollain tapaa olisi kiva haastaa itseään kuluttamisen suhteen ja miettiä, miten voisin itse opetella haluamaan uutta vähemmän.

Luopuminen ja kivojen asioiden kieltäminen itseltä on vaikeaa, turha sitä on kieltää. Siksi ehkä ei pitäisikään miettiä pelkästään sitä luopumista tai kieltäytymistä, vaan sitä, mitä kaikkea ihanaa voi tehdä niiden sijaan. Kun vaatteita ostaa hyvin harvoin, voi silloin kerralla panostaa kunnolla ja hankkia jotain mistä on haaveillut pitkään. Omaa olemassaolevaa vaatekaappia voi myös katsoa uusin silmin esim. 30 päivän shop your closet -vaatehaasteen avulla. Lisäksi vaatteita voi lainata ystäviltä ja vaatevuokraamosta. Ehkä tärkeää on myös pohtia ylipäätään omaa suhdettaan kuluttamiseen vähän kriittisestikin, ja miettiä, olisiko omassa ostoskäyttäytymisessä parantamisen varaa.

Pääsin vastikään testaamaan vaatelainaamo The Ateljen kuukausijäsenyyttä, jossa saa kolme vaatekappaletta tai asustetta kuukaudeksi vuokralle 149e hintaan. Olen ollut Ateljen maksava asiakas jo reilun vuoden ajan, ja nyt sain kokeilla palvelua maksutta somenäkyvyyttä vastaan. Aiemmin olen vuokrannut Ateljelta yksittäisiä vaatteita mm. juhlatilaisuuksiin ja esiintymisiin ja olen ollut aina enemmän kuin tyytyväinen! Palvelun hintaan kuuluu vaatteen pesu ja huolto, joten asiakkaana saan nauttia kauniista vaatteista vuokrausajan verran ilman huolia.

Vaatelainaamon jäsenyys sopii kaltaiselleni vaateintoilijalle hyvin – lainaamosta haetusta vaatteesta tulee sama fiilis kuin uudesta ihanasta hankinnasta, ja vaatekaappiin saa jotain raikasta täydennystä ilman ostomorkkista. Minulla oli lainassa esimerkiksi näiden kuvien ihana valkoinen Theoryn jakku, jota käytin joulukuussa mm. kuorokeikalla, Savoyssa illallisella ja joulupäivällisellä. Nyt en jatkanut jäsenyyttäni koska tulevat kuukaudet vietän rajoitusten vuoksi lähinnä kotona, mutta olen ajattelut että voisin jatkaa sitä keväämmällä. Jäseneksi voi liittyä vaikka vain yhdeksi kuukaudeksi kerrallaan, ilman pidempää sitoumusta.


Ehkä oma vaatehaasteeni vuoteen 2022 voisi olla: vähemmän uusia vaatteita, enemmän lainaamista. Viime vuonna laskujeni mukaan ostin n. 10 vaattetta ja asustetta (kirpputorilta tai uutena kaupasta) ja sain lisäksi yhteistyökuvioiden kautta niitä ehkä saman verran – tosin tähän en laske mukaan sukkia ja alusvaatteita. Tuon määrän saisi varmasti puolitettua, jos vaatetarpeisiin hakisi aina ensisijaisesti ratkaisua joko vaatevuokraamosta tai lainaamalla ystävän kaapista. Tärkeintä ei ole ehdottomat kiellot, tärkeintä on aloittaa jostain ja pyrkiä parempaan suuntaan.

Millaisia ajatuksia tämä aihe muissa vaateintoilijoissa ja muotiharrastajissa herättää?

Helppo teko ympäristön puolesta: kierrätä vanha puhelimesi!

Kaupallinen yhteistyö: Telia Recycled

DSC_8314

Elämme älylaitteiden ympäröimänä. Itse tartun puhelimeen yleensä jo varhain aamulla ja vilkuilen sitä vielä ennen nukkumaanmenoa illalla. Tavallisen työpäivän aikana ehdin myös istua tunnin tai useammankin tietokoneeni ääressä ja kuorotreeneissä käytän nuottien lukemiseen iPadia. Vaikka usein romanttisissa kuvitelmissani ihannoin laitteetonta elämäntapaa, niin fakta on se, että ilmankaan en pärjäisi. Etenkin puhelimeni on minulle ennenkaikkea tärkeä työkalu: haluan että se toimii kuten pitääkin ja että sen ominaisuudet vastaavat käyttötarpeitani. Siksi ehkä olen keskivertoa ahkerampi kännykän vaihtaja,  käytössäni on usein jos ei nyt se uusin, niin toiseksi uusin malli.

Ympäristön kannalta olisi kuitenkin paras, jos samaa puhelinta käyttäisi mahdollisimman pitkään ja uuden ostaisi vasta sitten kun on pakko. Kännykkätuotanto aiheuttaa suuren rasituksen ympäristölle ja puhelimien valmistamiseen tarvitaan arvometalleja, metalleja ja mineraaleja, joita louhitaan ympäri maailmaa. Maailmassa ei ole edes olemassa niin paljon kaivoksia, että metalleja saataisiin tarpeeksi täyttämään ihmisten nykyiset puhelintarpeet. Mitä siis tehdään, palataanko takaisin lankapuhelimiin? Onneksi vaihtoehtoja on muitakin.

DSC_8339

Yksi selkeä ratkaisu on älylaitteiden kierrättäminen. Vanhan puhelimen kierrättäminen on itseasiassa yksinkertainen ja aika merkittävä ekoteko, sillä jopa 99% kännykän materiaaleista on kierrätettäviä. Vanhoista laitteista saadaan talteen mm. kuparia, kultaa ja kobolttia, jotka sulatetaan raaka-aineharkoiksi ja otetaan uudelleen käyttöön. Puhelimet, älykellot ja tabletit voi kierrättää helposti viemällä ne esimerkiksi kaikista Telia kaupoista löytyviin Data SER -keräysastiaan.

Jostain syystä moni jättää tämän helpon mahdollisuuden kuitenkin käyttämättä. Tällä hetkellä Suomessa vain kaksi kymmenestä puhelimesta päätyy kierrätykseen, joten 80% kännyköistä jää lojumaan ihmisten koteihin. Se tarkoittaa hurjia määriä arvokkaita materiaaleja pöytälaatikoissa, täysin tyhjänpanttina. Mistä se johtuu?

IMG_2761_NEF

Olen itse ahkera kierrättäjä ja olen ehkä joskus vähän jopa kehuskellutkin sillä, miten tehokkaasti laitan itselleni turhat tavarat kiertoon. Käyttämättömäksi tai liian pieneksi jääneet vaatteet ja astiat lahjoitan yleensä sukulaisille tai myyn eteenpäin kirpparilla. Mutta miten on elektroniikan laita? Muistan kyllä kerran myyneeni vanhan puhelimen pikkusiskolleni, mutta epäilin, että kaapeista saattaisi löytyä silti jokunen vanha älylaite. Pyysin poikaystäväni avuksi ja kaivoimme esiin kaikki vanhat elektroniikkalaitteet, mitä taloudestamme löytyi. Tässä on tulos:

1x kivikautinen tabletti (n. 10 vuotta vanha), joka ei ole toiminut enää pitkään aikaan
2x rikkinäistä vanhaa älypuhelinta
2x kaksi vanhaa jotenkuten toimivaa älypuhelinta, joista molemmista on näyttö rikki

(Lisäksi löytyi teininä hankkimani videokamera, vanhoja kameran akkuja ja löytyipä myös yksi hieno kamera 50-luvulta, poikaystäväni suvun peruja. Sen ajattelimme pitää!)

DSC_8335

Vähän kyllä hävettää. Luulin olevani suhteellisen tiedostava kuluttaja, mutta selkeästi tässä(kin) asiassa on reilusti parannettavaa. Kun pohdin syitä sille, että laitteita on jäänyt kaappeihin näinkin paljon, niin ensimmäisenä tuli mieleen se, että älylaitteisiin on syntynyt yllättävän vahva side. On helpompaa viedä kierrätykseen panttipullo kuin laite, jonka kanssa on ollut läheisissä tekemisissä vuosienkin ajan. Toisaalta puhelimella saattaa olla tallennettuna paljon tärkeitä kuvia ja tietoja, ja tietoturva mietityttää monia – mitä jos puhelimen tiedot joutuvat vääriin käsiin? Ehkä sitä saattaa myös säilöä vanhaa puhelinta ihan vain varmuuden vuoksi, jos sille vaikka tulisi vielä joskus käyttöä. Kierrättämisen esteenä voi olla myös tietämättömyys, sillä harva varmaan tulee ajatelleeksi sitä, miten tärkeää ympäristömme kannalta on palauttaa älylaitteiden arvokkaat materiaalit uudelleen käyttöön.

Telia on tehnyt vanhojen puhelinten kierrättämisestä turvallista, sillä laitteisiin palautetaan tehdasasetukset ja niistä poistetaan kaikki tiedot, ennen kuin ne laitetaan uudelleen myyntiin.. Tarvittaessa apua voi pyytää Telia kaupan asiakaspalvelijalta. Yleensä toimintakuntoisesta (vaikka vähän rikkinäisestäkin!) laitteesta saa myös hyvityksen: Vaihtodiilin kautta voit arvioida, minkälaisen hyvityksen juuri sinun puhelimestasi tai tabletista voi saada. Omalla kohdallani laskeskelin, että palauttamalla nuo pöytälaatikossa pölyttyvät laitteeni saattaisin tienata jopa pari sataa, joten reissu lähimpään Telia kauppaan on tiedossa ja pian! Pienillä teoilla on väliä, kun niitä tehdään monen ihmisen voimin, yhdessä.

DSC_8309

Miten huomioin jatkossa ympäristön myös aktiivisena älylaitteiden käyttäjänä? Tässä neljä vinkkiä:

1. Käytän puhelinta mahdollisimman pitkään. Pidän arvkkaasta laitteestani huolta: suojaan puhelimen panssarilasilla ja suojakuorilla. Option akun käytön fiksulla lataamisella.

2. Korjaan vanhaa uuden ostamisen sijaan. Rikkinäinen näyttö tai muut viat on usein edullisempaa korjata kuin ostaa kokonaan uusi puhelimen.

3. Suosin käytettyä. Kun tarvitsen uuden laitteen, tsekkaan ensiksi Telia Recycled -palvelun käytettyjen puhelinten ja älylaitteiden valikoiman.

4. Kun älylaitteestani aika jättää, otan tärkeät tiedot pilvipalveluun talteen, palautan tehdasasetukset ja vien sen kierrätykseen. En hilloa vanhoja laitteita laatikoissa “kaiken varalta”.

Uudet kotikulmat, uudet tavat

Kaupallinen yhteistyö Earth Control ja Asennemedia
DSC_5000

Mietin tässä hiljattain sitä, miten hassusti se elämä kuljettaa. Pari vuotta sitten mua ei olisi saanut pois Helsingin kantakaupungista kirveelläkään, vaan tuntui että koko elämäni ja kaikki tärkeä oli siellä. Nyt ajamme kotiin aina peltomaiseman läpi ja pääsemme lähes suoraan etupihaltamme metsään. Vaikka Helsinkiin on yli 30km matkaa, niin yllättäen se ei olekaan tuntunut pahalta, vaan hyvältä. Vaikka kantakaupungin sykkeessä asuminen oli eläväistä ja tapahtumarikasta, niin täällä eläminen on tasapainoisempaa ja rauhallisempaa. Ja juuri noita kahta jälkimmäistä asiaa olen kaivannut jo yli vuoden ajan lisää elämääni. Täällä ikkunasta näkyy luonnon verheyttä betonin sijaan ja heräämme aamuisin lintujen lauluun emmekä työmaan jyskeeseen. Ei ole ihmekään, että täällä olen nukkunut paremmin kuin Kalliossa koskaan.

DSC_5055
DSC_5091

Uusi kotipaikkakunta vaatii kuitenkin totuttelua ja tuo mukanaan uusia rutiineja: arki on täällä erilaista. Enää en voi tilata ruokaa kotiin hetken mielijohteesta lukuisien ravintoloiden valikoimista tai kipaista alakerran kaupasta hakemassa herkkuja parissa minuutissa. On pakko ennakoida ja suunnitella, tehdä aina isommat ostokset kerralla ja varata ehkä vähän ylimääräistäkin kaappeihin. Pahin tilanne on sellainen, missä varastot ammottavat tyhjyyttään silloin kun herkkunälkä iskee, ja kauppaan ei pääsekään tuosta vain. Siksi mulla on yleensä aina omat hätävarastot täynnä naposteltavaa pikkunälän tai herkkuhimon varalle. Mun herkkukaapista ei kuitenkaan löydy juurikaan karkkeja (ne ovat enemmänkin puolisoni heiniä), vaan enemmän kaikenlaisia terveellisiä naposteltavia, kuten pähkinöitä ja kuivattuja hedelmiä. Ja tämä on mielestäni outoa, sillä kovinkaan kauan ei ole niistä ajoista, kun karkkihylly oli aina se kaupan houkuttelevin osasto ja pussillinen irttareita suurin unelmani. Mutta ehkä tämänkin asian kanssa on käynyt samoin kuin asuinpaikankin: se mikä oli ennen minulle tylsää, onkin nyt ihanaa.

DSC_4970earth control mangonmakuiset omenalastut

Myös matkustamiseen menee aiempaa enemmän aikaa, sillä työt ja opiskelut vaativat Helsingissä käymistä pari-kolme kertaa viikossa. Junamatka Helsinkiin kestää 40 minuuttia, ja sen aikana ehtii yleensä hyvin hoitaa pari työasiaa. Olen itseasiassa aina pitänyt junalla matkustamisesta – valitsen itse mieluummin aina julkiset kuin auton vaikka auto olisi nopeampi, koska tykkään käyttää matkustusajan johonkin omaan työjuttuun tai ihan vain ajatuksiini. Näin hurjan pitkillä reissuilla on kuitenkin hyvä olla aina eväät mukana – pussillinen Earth Controlin omenalastuja sopii loistavasti matkanaposteltavaksi. Yhdessä pussissa on n. kolme omenaa kuivattuna, eikä niissä ole lisättynä sokeria eikä mitään muutakaan sen omenan lisäksi.

Earth Controlin kuivatut hedelmät ja pähkinät sopivat loistavasti naposteluun ja evääksi, mutta meillä ne ovat käytössä myös aamiaispuurojen-ja jogurttien lisukkeina. Erityisen ihana aamiainen syntyy kasvipohjaisesta mansikkajogurtista, jonka joukkoon on lisätty tuoreita marjoja, Earth Controlin paahdettuja kookoslastuja ja Apple Bites luomu tai Apple Bites mango -omenalastuja. Mangonmakuiset omenalastut Earth Controlin uutuus ja selkeästi jonkun neron keksintö, sillä ne ovat oikeasti ihan järkyttävän hyviä. Sain yhteistyötämme ja näitä kuvauksia varten näitä lastuja maisteltavaksi, mutta siinähän kävi niin, että niitä piti hakea kaupasta lisää, kun ehdi syödä kaikki ennen kuin pääsimme tositoimiin. Näitä löytyy aina jatkossa varmuudella herkkukaapistani.

earth control paahdetut kookoslastut

Uudet huudsit, uudet tavat. Muutos tuo aina mukanaan sekä hyviä että huonoja asioita, mutta tällä hetkellä täällä ollaan vahvasti positiivisen puolella – kunhan kaapista löytyy aina varalta mangonmakuisia omenalastuja.

Earth Controlin tuotteet ovat peräisin luonnosta ja siksi he haluavat myös “antaa takaisin” luonnolle. Keväällä 2021 Earth Control lahjoittaa varoja WWF:n työhön luonnon hyväksi – lahjoitus kohdennetaan kotimaisten metsien suojeluun.