Kukkakakku

Mikään arki-ilta ei ole niin arkinen, etteikö voisi leipoa kakun ja pyytää ystäviä sitä maistelemaan. Kokkailu-ja leivontainnostukseni on viime aikoina vienyt minua raakasuklaakakkujen ja ehkä vähän terveellisempien herkkujen suuntaan, ja eilen syntyi suklaa-banaani-kookoskerma-kakku Virpin ohjeella. Vaikka kohtasin vastoinkäymisiä kookoskermavaahdon ja kookoslastujen asettelussa, niin täytyy ihan itsekin sanoa, että kakusta tuli mielestäni aika kaunis. Etenkin kun koristelin sen stokkan herkusta löytyneillä syötävillä luomukukilla. Kukkakakku, kaksi aika ihanaa asiaa yhdessä – pakko olla todella herkullista myös.

Totuuden nimissä täytyy kuitenkin sanoa, että vaikka kakunmaisteluseurueessamme kaikki olivat samaa mieltä kakun kauniista ulkonäöstä, niin jotkut henkilöt eivät olleet itse makuelämyksestä yhtä innoissaan. Minä pidin tuotostani varsin mainiona ja makuhermoja kutkuttelevana, mutta ilmeisesti tällaiset maidottomat, gluteenittomat ja sokerittomat herkut vaativat myös jonkulaista totuttelua. Jäipä syötävää enemmän itselleni, aamukahvin kera varsin suurta herkkua.

Reseptin löydät täältä, ja suosittelen tallentamaan sen omaan reseptivihkoseen!

daily pink

Toistaiseksi vielä tyhjille seinille täyttöä, omaa “taidetta”. Ostin kankaan, punaista ja valkoista maalia ja siveltimen. Maalaaminen on hyvin terapeuttista, siinä missä kaikki muukin käsillä tekeminen. Ja kun lopputulos tulee omaan käyttöön, niin ei tarvitse olla kuin itse tyytyväinen siihen

Kauan on jo ollut ajatuksena, että keräilisin vähitellen noita Artekin klassikkojakkaroita useamman, ovat kauniita ja käytännöllisiä tuoleja. Aloitin vihdoin keräilyn Habitare-messuilta, kun olivat niin reippaassa halvennuksessa. Tuo vaaleanpunainen jalka oli myöskin vain vastustamaton, eikö vain? Sopii hyvin meille, valkoisten tuolien joukkoon.

pastellisyksy


Olikohan eilen viimeinen päivä tälle vuodelle, kun kävelin ulkona ballerinoissa ja hameessa? Ilman villakerroksia, ilman päällystakkia. Tänään tuntui jo niin kylmältä, että taitaa kulua seitsemän kuukautta, ennen kuin saman asukokonaisuuden voi tuollaisenaan kuvitella pukevansa päälle. On ehkä tullut aika pakata loputkin kesävaatteet laatikoihin, ja kaivaa ne villakerrokset esiin.

Muuten, jos joku olisi sanonut minulle muutama vuosi sitten, että sitten kaksvitosena pukeudut kokovaaleanpunaiseen tuosta vaan, niin en olisi ehkä uskonut. Mutta jos pitää vaaleanpunaisesta, niin mikäs siinä. Eivät olisi kanssashoppaajanikaan uskoneet viime keväänä Uffin euron päivillä, että tuosta maksihameesta tulee tulevan kesän lempimekkoni. Mutta niin vain kävi.

ps. Tämä on vähän tällainen mainostuksen tapainen, mutta kun Gloria blog awardseissa on tänä vuonna oma kategoriansa tyyliblogeille, niin se tarkoittaa sitä, että myös tätä pientä Luukku-blogia voi äänestää täällä suosikikseen, jos siltä tuntuu.