Ryhmämatkalla Sveitsissä, ehkä upeimmissa maisemissa missä olen koskaan käynyt. Mukana kuusitoista valokuvaajaa, joista jokainen haluaa saada ne täydelliset otokset aikaiseksi viiden päivän aikana. Ensimmäisellä junamatkalla kaikkien linssit ovat kiinni ikkunassa ja jokaisella pysähdyksellä kamerat ja kännykkäkamerat kaivetaan esiin. Viikon aikana jonotetaan vuoroa täydelliseen kuvauskohtaan, kuljetetaan mekkoja ja kuvausvaatteita repussa vuorille, muokataan taustaa vähän kiinnostavammaksi mitä kekseliäimmillä tavoilla jopa kokonaisia objekteja lisäillen. Osa on valmis missä tahansa hetkessä kuvaussessioon, jotkut vetäytyvät taas kauemmas kun räpse alkaa ja ottavat kuvilleen mieluummin aikaa ja heräävät vaikka anivarhain ennen muita ikuistamaan henkeäsalpaavia maisemia.

Tämän reissun aikana olen pohtinut paljon omaa kuvaamistani: miksi kuvaan ja millaisia kuvia haluan tehdä? Matkan aluksi menin melkein paniikkiin, kun huomasin etten saanut ensimmäisen vuorokauden aikana edes kameraa ulos laukusta. Minäkin haluan mielettömiä kuvia vuoren jyrkänteeltä ja alppimaisemista! Toisaalta, olen aina ollut valokuvaajana aina verkkainen, tykkään miettiä ja suunnitella kuvia huolella. Parissa minuutissa en ehdi päästä tunnelmaan, eikä satunnaisräpsyistäni tule juuri koskaan erityisen maagisia. Toisena päivänä pääsin jo mukaan kuvaushulinaan ja nyt kameran rulla on täynnä kivoja muistoja Sveitsistä: minä junassa, minä Sound of Musicin Mariana niittypellolla tanssimassa, minä vuoristojärvessä uimassa. Voi lähteä kotiin hyvillä mielin.

Samaan aikaan olen ottanut tarkkailijan roolin ja kuvaillut kännykällä pitkin matkaa kuvaustilanteita vähän salaa. On inspiroivaa seurata kollegoiden työskentelyä, niin kuvauksen kuin editoinninkin suhteen. Vaikka iso ryhmä yhden kohteen äärellä näyttää helposti monen silmään huvittavalta, niin loppupeleissä kyseessä on vain iso joukko ihmisiä, jotka jakavat vilpittömästi saman intohimon ja haluavat päästä sitä toteuttamaan: ikuistamaan kokemiaan tunteita ja tunnelmia kameran läpi. Aikataulu ja matkanjärjestäjän laatima ohjelma antaa tietyt rajoitteet, ja sen puitteissa jokainen tekee vain parhaansa.

Reissun parhaat hetket tapahtuvat kuitenkin kuvauksien ulkopuolella ja itselleni matkassa parasta on ollut viettää aikaa näiden mahtavien tyyppien kanssa ja saada monta uutta ystävää. Pressimatkat voivat olla aika rankkoja tiukkoine aikatauluineen ja odotteluineen, mutta kun mukana on jengi jonka seurassa voi vapaasti heittää sitä kaikkein huonointakin läppää, ei kenelläkään ole ainakaan tylsää.

Kiitos matkan mahdollistajalle (@myswitzerland) ja koko reissuporukalle upeasta, elämyksellisestä viikosta!