vastuullisuus Archives

Kaupallinen yhteistyö: Telia Recycled

Elämme älylaitteiden ympäröimänä. Itse tartun puhelimeen yleensä jo varhain aamulla ja vilkuilen sitä vielä ennen nukkumaanmenoa illalla. Tavallisen työpäivän aikana ehdin myös istua tunnin tai useammankin tietokoneeni ääressä ja kuorotreeneissä käytän nuottien lukemiseen iPadia. Vaikka usein romanttisissa kuvitelmissani ihannoin laitteetonta elämäntapaa, niin fakta on se, että ilmankaan en pärjäisi. Etenkin puhelimeni on minulle ennenkaikkea tärkeä työkalu: haluan että se toimii kuten pitääkin ja että sen ominaisuudet vastaavat käyttötarpeitani. Siksi ehkä olen keskivertoa ahkerampi kännykän vaihtaja, käytössäni on usein jos ei nyt se uusin, niin toiseksi uusin malli.

Ympäristön kannalta olisi kuitenkin paras, jos samaa puhelinta käyttäisi mahdollisimman pitkään ja uuden ostaisi vasta sitten kun on pakko. Kännykkätuotanto aiheuttaa suuren rasituksen ympäristölle ja puhelimien valmistamiseen tarvitaan arvometalleja, metalleja ja mineraaleja, joita louhitaan ympäri maailmaa. Maailmassa ei ole edes olemassa niin paljon kaivoksia, että metalleja saataisiin tarpeeksi täyttämään ihmisten nykyiset puhelintarpeet. Mitä siis tehdään, palataanko takaisin lankapuhelimiin? Onneksi vaihtoehtoja on muitakin.

Yksi selkeä ratkaisu on älylaitteiden kierrättäminen. Vanhan puhelimen kierrättäminen on itseasiassa yksinkertainen ja aika merkittävä ekoteko, sillä jopa 99% kännykän materiaaleista on kierrätettäviä. Vanhoista laitteista saadaan talteen mm. kuparia, kultaa ja kobolttia, jotka sulatetaan raaka-aineharkoiksi ja otetaan uudelleen käyttöön. Puhelimet, älykellot ja tabletit voi kierrättää helposti viemällä ne esimerkiksi kaikista Telia kaupoista löytyviin Data SER -keräysastiaan.

Jostain syystä moni jättää tämän helpon mahdollisuuden kuitenkin käyttämättä. Tällä hetkellä Suomessa vain kaksi kymmenestä puhelimesta päätyy kierrätykseen, joten 80% kännyköistä jää lojumaan ihmisten koteihin. Se tarkoittaa hurjia määriä arvokkaita materiaaleja pöytälaatikoissa, täysin tyhjänpanttina. Mistä se johtuu?

Olen itse ahkera kierrättäjä ja olen ehkä joskus vähän jopa kehuskellutkin sillä, miten tehokkaasti laitan itselleni turhat tavarat kiertoon. Käyttämättömäksi tai liian pieneksi jääneet vaatteet ja astiat lahjoitan yleensä sukulaisille tai myyn eteenpäin kirpparilla. Mutta miten on elektroniikan laita? Muistan kyllä kerran myyneeni vanhan puhelimen pikkusiskolleni, mutta epäilin, että kaapeista saattaisi löytyä silti jokunen vanha älylaite. Pyysin poikaystäväni avuksi ja kaivoimme esiin kaikki vanhat elektroniikkalaitteet, mitä taloudestamme löytyi. Tässä on tulos:

1x kivikautinen tabletti (n. 10 vuotta vanha), joka ei ole toiminut enää pitkään aikaan
2x rikkinäistä vanhaa älypuhelinta
2x kaksi vanhaa jotenkuten toimivaa älypuhelinta, joista molemmista on näyttö rikki

(Lisäksi löytyi teininä hankkimani videokamera, vanhoja kameran akkuja ja löytyipä myös yksi hieno kamera 50-luvulta, poikaystäväni suvun peruja. Sen ajattelimme pitää!)

Vähän kyllä hävettää. Luulin olevani suhteellisen tiedostava kuluttaja, mutta selkeästi tässä(kin) asiassa on reilusti parannettavaa. Kun pohdin syitä sille, että laitteita on jäänyt kaappeihin näinkin paljon, niin ensimmäisenä tuli mieleen se, että älylaitteisiin on syntynyt yllättävän vahva side. On helpompaa viedä kierrätykseen panttipullo kuin laite, jonka kanssa on ollut läheisissä tekemisissä vuosienkin ajan. Toisaalta puhelimella saattaa olla tallennettuna paljon tärkeitä kuvia ja tietoja, ja tietoturva mietityttää monia – mitä jos puhelimen tiedot joutuvat vääriin käsiin? Ehkä sitä saattaa myös säilöä vanhaa puhelinta ihan vain varmuuden vuoksi, jos sille vaikka tulisi vielä joskus käyttöä. Kierrättämisen esteenä voi olla myös tietämättömyys, sillä harva varmaan tulee ajatelleeksi sitä, miten tärkeää ympäristömme kannalta on palauttaa älylaitteiden arvokkaat materiaalit uudelleen käyttöön.

Telia on tehnyt vanhojen puhelinten kierrättämisestä turvallista, sillä laitteisiin palautetaan tehdasasetukset ja niistä poistetaan kaikki tiedot, ennen kuin ne laitetaan uudelleen myyntiin.. Tarvittaessa apua voi pyytää Telia kaupan asiakaspalvelijalta. Yleensä toimintakuntoisesta (vaikka vähän rikkinäisestäkin!) laitteesta saa myös hyvityksen: Vaihtodiilin kautta voit arvioida, minkälaisen hyvityksen juuri sinun puhelimestasi tai tabletista voi saada. Omalla kohdallani laskeskelin, että palauttamalla nuo pöytälaatikossa pölyttyvät laitteeni saattaisin tienata jopa pari sataa, joten reissu lähimpään Telia kauppaan on tiedossa ja pian! Pienillä teoilla on väliä, kun niitä tehdään monen ihmisen voimin, yhdessä.

Miten huomioin jatkossa ympäristön myös aktiivisena älylaitteiden käyttäjänä? Tässä neljä vinkkiä:

1. Käytän puhelinta mahdollisimman pitkään. Pidän arvkkaasta laitteestani huolta: suojaan puhelimen panssarilasilla ja suojakuorilla. Option akun käytön fiksulla lataamisella.

2. Korjaan vanhaa uuden ostamisen sijaan. Rikkinäinen näyttö tai muut viat on usein edullisempaa korjata kuin ostaa kokonaan uusi puhelimen.

3. Suosin käytettyä. Kun tarvitsen uuden laitteen, tsekkaan ensiksi Telia Recycled -palvelun käytettyjen puhelinten ja älylaitteiden valikoiman.

4. Kun älylaitteestani aika jättää, otan tärkeät tiedot pilvipalveluun talteen, palautan tehdasasetukset ja vien sen kierrätykseen. En hilloa vanhoja laitteita laatikoissa “kaiken varalta”.

Kaupallinen yhteistyö: Iittala & Asennemedia

Viime perjantaina yli miljoona nuorta 120 maassa osallistui ilmastolakkoon. Lapset ja nuoret vaativat parempaa ilmastopolitiikkaa ja vetosivat päättäjiin, jotta he vihdoin ryhtyisivät toimiin ilmastonmuuton hidastamiseksi. Ihailen suuresti nykynuoria – tuntuu että he ovat älyttömän valveutuneita, fiksuja ja uskaltavat myös tarpeen tullen ottaa kantaa. On myös helppo ymmärtää nimenomaan lasten ja nuorten huoli ilmastonmuutokseen liittyen, sillä heidän tulevaisuuttahan se eniten uhkaa. Olisi mahtavaa nähdä, että päättäjät ottaisivat nyt oikeasti kansalaisten huolen tosissaan.

Viimeisen vuoden aikana on tapahtunut iso asennemuutos. Vaikka ilmastonmuutoksesta on puhuttu pitkään, ei siitä ole koskaan aiemmin puhuttu näin paljon ja näin tosissaan. Omassa elämässänikin on tapahtunut muutoksia ja tuntuu ettei vanhaan ajattelumalliin enää ole paluuta. Mietin ympäristöä lähes kaikissa valinnoissani ja yritän tasapainoilla elämän ja töiden vaatimusten sekä vastuullisten tekojen suhteen. Samaan aikaan yritän olla ahdistumatta uhkakuvista ja siitä, mikä meitä mahdollisesti tulevaisuudessa odottaa.

Muslan Kirsikka kirjoitti mielestäni ihanasti siitä, miten epätoivoon vaipumisen sijaan pitäisi miettiä sitä mitä kaikkea ihanaa ympäristöystävällisillä valinnoilla voi saavuttaa. Kaikkea ihanaa on niin paljon! Olen monta kertaa aiemminkin puhunut siitä, miten sen sijaan että ajattelisin luopuvani jostain, mietin mitä kaikkea voin saada. Mitkä kaikki mahtavat asiat elämässäni ovat sellaisia, jotka kuluttavat luonnonvarojamme joko hyvin vähän tai jopa tekevät hyvää ympäristöllemme. Miettikää miten monia asioita voi harrastaa edelleen mielin määrin ilman huonoa omatuntoa: lukemista, musiikkia, retkeilyä luonnossa, mökkeilyä, (kasvisruoka)kokkailua..

Esimerkiksi tällä hetkellä iloitsen älyttömän paljon tulevasta kesästä, jolloin aion viettää mahdollisimman paljon aikaa puutarhapalstallani ja haluaisin myös tietysti viljellä kasviksia. Istutin viime syksynä palstalleni yhden puun ja kaksi pensasta, ja tänä vuonna haluaisin istuttaa vähintääns saman verran lisää! Odotan puutarhakesää niin kovasti, etten osaa edes haaveilla kesälomamatkoista ulkomaille. Meidän mökki on pieni, siellä ole mitään lämmitystä ja matkatkin sinne taittuvat ratikalla tai pyörällä, joten harrastukseni ei rasita liiaksi luontoa, vaan päinvastoin. Puutarhakautta odotellessa keskityn hoitamaan sisäkasveja ja kukkia kotonani.

Mielestäni on mahtavaa, että nykyisin yhä useammat yrityksetkin suunnittelevat toimintaansa vastuullisuus edellä. Itse haluan uskoa siihen, että bisnestä voi tehdä myös ympäristön kannalta kestävin keinoin.

Näissä kuvissa on esillä Iittala vuoden 2019 lasiväri, merensininen. Väri on saanut inspiraationsa pohjoisen meristä ja sen moninaisuudesta. Meri on itselleni rakas ja läheinen elementti: olenhan asunut koko elämäni aina meren vieressä. Lapsuudessani totuin heittämään talviturkin pois aina meressä, järvenrantaan oli paljon pidempi matka. Vietimme kesät pienessä saaressa ihan kotikuntamme vieressä ja talvisin luistelimme tai hiihdimme usein meren jäällä. Kotikyläni Oulunsalo on noussut merestä: joskus 9000 vuotta sitten kotini paikalla oli pelkkää merta. Tuntuu surulliselta, että ihmisen toiminnan seurauksena meidän Itämeri on yksi maailman saastuneimmista meristä. Meidän valintojen vuoksi luontoa tuhoutuu joka päivä vähän lisää. Sen ei pitäisi olla niin.

Iittala lahjoittaa jokaisesta vuoden 2019 aikana Suomessa myydyn merensinisen esineen myyntihinnasta 2,5 % Suomen WWF:lle arktisen alueen suojeluun. Arktisen alueen luonto on monimuotoista ja vaihtelevaa ja alueella asuu lukuisia harvinaisia lajeja. Lämpötilat kohoavat arktisella alueella kaksi kertaa nopeammin kuin maapallolla keskimäärin, ja huomattava osa arktisen alueen ympärivuotisesta jääpeitteestä on jo hävinnyt. Lämpenemisellä on negatiivisia vaikutuksia paitsi arktisen alueen myös koko maapallon ekosysteemeihin ja elämään.