Monthly Archives: July 2014

terveisiä

Heipä hei, pitkästä aikaa – luulen ja toivon että suurin osa teistä ei minun laillani ole viime viikkoina halunnut juurikaan viettää aikaa sisällä tietokoneella istuen. Minä olen reissannut puolitoista viikkoa Suomessa: ensiksi viikon hyvässä seurassa Lappeenrannan liepeillä, Saimaan rannalla ja sen jälkeen toisen reissun Kotkassa, Loviisassa ja hiukan Porvoossakin. Samalla porukalla kuin viime vuonna Ranskan, Espanjan ja Portugalin roadtripillä, hiukan pienemmässä mittakaavassa vain. Vedimme auton perässä vanhaa retro-vaunua joka tarjosi näillä keleillä myös varsin miellyttävän yöpymismahdollisuuden. Voin suositella kelle tahansa, sillä sen jälkeen omaa, joskin ei niin viileää asuntoakin arvostaa aika eri lailla.

Takana päin on ihania muistoja, huikeita hetkiä ja todella kauniita suomimaisemia, mutta jostain syystä hyvin vähän otettuja kuvia. Nämä kuva otettiin Loviisassa, Tamminiemen suloisen lomakeskuksen pihalla. Vanhoja huviloita, englatilaistyylinen puutarha ja vähän pysähtynyt tunnelma, kuin olisi hetken ollut jollain toisella aikakaudella.



kesäsyömisiä

Aamiaiseksi kulhollinen kirsikoita ja mansikoita mintulla höystettynä. Kotimaiset mansikat ovat ihan järjettömän hyviä juuri nyt.

Lounaaksi leipiä, johon tulee vuohenjuustoa (sellaista pehmeää, jota on helppo levittää), avokadoa ja päälle ripaus mustapippuria.

Välipalaksi monta siivua vesimelonia.

Illalliseksi pastaa – tomaattikastike syntyy pannulla salottisipulista, valkosipulista, oliiviöljystä, pienestä ripauksesta sokeria ja tuoreista, huoneenlämmössä pehmeäksi kypsytetyistä tomaateista. Mukaan ihanaa buffalomozzarellaa ja runaasti tuoretta basilikaa, jota kasvatan sisäpihalla pienessä ruukussa. (siellä kasvaa myös minttua, persiljaa, salaatinlehtiä ja jotain muutakin, naapurit ovat tuoneet ihanasti omia yrttejään sisäpihalle yhteiseksi iloksi).

Ruuan kuvaaminen on jostain syystä hirveän kivaa.

melkein kuin ulkomaanmatka

Terveisiä Turusta, tuosta ihanasta kesäkaupungista. Hassua, miten spontaani retki parinsadan kilometrin päähän voi tuntua oikealta ulkomaanmatkalta. Käyn Turussa vähintään kerran vuodessa tapaamassa suloista kummityttöäni ja hänen perhettään, mutta niillä reissuilla käymme harvoin kaupungilla, joskus vain piipahtamassa. Nyt vietimme matkaseuralaisteni (pikkusisko ja Milo-koira) kanssa päivän melkein turisteina, osittain aika tutussakin kaupungissa. Ja hauskaa oli.


Kauniina kesäpäivänä Turussa kannattaa varmaan vain hakeutua jokirantaan, ottaa mukaan joko omat eväät tai tukeutua runsaaseen ravintola-ja kahvilavalikoimaan. Söimme herkullista lounasta Tintån terassilla ja haimme kahvit ja korvapuustit CaféArtilta. Ehdimme myös käydä todella suloisen sisäpihan Cafe Qwenselissä, jossa kahvit ja leivonnaiset tarjoiltiin söpöistä kukkakupeista ja rottinkitarjottimelta.

Päivän päätteeksi haimme vielä Pizzariumista mukaan (joidenkin mukaan Suomen parasta) pizzaa, jonka nautimme kauniissa kesäsäässä läheisessä puistossa. Matkaseuralainen ehti ottaa vielä pienet unetkin kalliolla ennen junaan hyppäämistä. Että sellainen idylli se.