Yearly Archives: 2015

intiaanikesä

Aika nopeasti sitä on valmis antamaan anteeksi kylmän kesä-ja heinäkuun, kun annetaan sellaisia päiviä kuin eilen. Eilen puin päälleni kesäisemmät vaatteet kuin aiemmin koko vuonna Suomessa ja vietin lähes koko päivän aamusta yöhön saakka ulkona.

Olen koko elämäni ajan asunut aina lähellä merta, tälläkin hetkellä kotioveltani näkee meren. Sellaisina kesäpäivinä kuin eilen pyöräilen tai kävelen merenrantaan, ostan matkalla pietarinkadun k-marketista eväitä ja levitän vilttini milloin mihinkin, yleensä sellaiselle paikalle mistä merelle on esteetön näkymä. Saapuessani merelle tulen yleensä suorinta reittiä, melkein kiirehtien, mutta paluumatkan teen rauhassa ja viipyillen. Reitti vie yleensä Eiran huvila-alueen läpi, en koskaan kyllästy ihastelemaan niitä taloja. Haluan myös pysähtyä aina Eiran puistossa, joka on mielestäni ehkä Helsingin kauneimpia.

Eikä auringon laskettua tarvitsekaan lisätä villatakkia, vaan voi istua puoleen yöhön saakka ulkona ystävien seurassa, kepeistä tai vähemmän kepeistä asioista jutellen. Intiaanikesä, ihaninta juuri nyt.


pusero Marimekko / laukku ja ballerinat Samuji / hattu h&m / shortsit ja aurinkolasit Monki

Haluan vielä sanoa: kiitos kommenteista ja kannustuksista edelliseen kirjoitukseen liittyen – kirjoittaminen tuntuu taas piirun verran helpommalta ja vapaammalta. Ihanat lukijat ja kannustavat kommentit tekevät tästä kaiken hankaluuden arvoista.

uskallus

Joskus ystäväni kysyvät, että eikö minua arveluta laittaa itsestäni kuvia julkiseen blogiin. Yleensä ei. Kuljenhan omalla naamallani kaupungilla ja monissa julkisissa paikoissa. Tottakai blogiin päätyvät kuvat kulkevat tarkan seulan läpi, mutta yleensä julkaisukynnys kuville on aika matala.

Sen sijaan minua arveluttaa, jopa pelottaa, julkaista kirjoituksiani netissä. Jostain syystä itsekritiikki kirjoittamista kohtaan on kasvanut ihan älyttömän suureksi. Kirjoitan lauseen, pyyhin pois. Mietin pitkään sopivia sanamuotoja. En ole koskaan oikein tyytyväinen teksteihini, ja loppupeleissä karsin blogiinkin tulevat kirjoitukset minimiiin.

Ehkä sanat ovat mielestäni paljastavampia kuin kuvat, jollekin toiselle se voi olla toisin päin. Ja onhan se vähän pelottavaa, paljastaa ajatuksiaan tänne, kun ei edes tarkkaan tiedä kuka kirjoitusta lukee. Usein toivon, että uskaltaisin kirjoittaa esimerkiksi tänne blogiin syvällisempiäkin tekstejä, mutta yleensä itsekriittisyys voittaa. Kengistä, vaatteista ja sisustuksesta on helppo puhua, kun ei tarvitse mennä pintaa syvemmälle.

Vähitellen olen kuitenkin yrittänyt alkaa muuttaa suhtautumistani, sillä en ole aina ollut niin itsekriittinen kirjoitusteni suhteen. Lukioaikana kirjoitin lähinnä lähipiirini tiedossa olevaa blogia, jossa pääosassa olivat teksti, ja kuvia julkaisin vain harvoin. En uskoakseni ollut silloin sen kummoisempi kynäilijä kuin nytkään, mutta silloin sentään pidin kirjoittamisesta.

Tunnistan tässä kirjoituspelossa vähän samaa kuin esiintymisjännityksessä. Työssäni ja opinnoissani joudun (tai saan) esiintyä paljon, ja etenkin opiskelujen alkuaikoina kärsin kamalasta esiintymisjännityksestä. Viisammilta kollegoilta opin, että jännitys ei välttämättä häviä koskaan mihinkään, mutta kokemuksen myötä sen oppii hyväksymään eikä se enää vaikuta välttämättä negatiivisesti suoritukseen, vaan päinvastoin. Ymmärsin, että jokainen esiintymistilaisuus pitäisi käyttää hyödyksi – mitä enemmän esiintyisin, sitä helpompaa se olisi. Ja tottakai jännitän edelleen, mutta enää ei voi puhua esiintymispelosta.

Terve itsekriittisyys sen suhteen, millaista julkaisee blogissaan on varmasti hyvä asia, mutta toisaalta – niin kauan kuin ei kirjoituksillaan pyri ketään satuttamaan tai yllyttämään tyhmiin tekoihin, niin onko sillä niin suurta väliä? Ehkä tämä blogi on minulle se esiintymistilaisuus kirjoittamisen suhteen, mahdollisuus oppia paremmaksi kirjoittajaksi, oppia hyväksymään se keskeneräisyys ja epävarmuus, mitä koen kirjoittajana.

Tämänkin postauksen tekemisessä meni pitkään – kirjoitin sen monta kertaa uudelleen, enkä vieläkään uskaltaisi millään julkaista mitään näin hölmöä. Mutta julkaisen silti, koska ehkä sitten seuraavalla kerralla on taas helpompaa.

5 + 1 ideaa puutarhajuhliin

5 ideaa puutarhajuhliin

1. Etsi sopiva miljöö

Ihanimmillaan puutarhajuhlat vietetään tietenkin upeassa ruusutarhassa tai pioni-istutusten keskellä. Aina tällaista miljöötä ei kuitenkaan ole saatavilla, mutta hätä ei ole tämännäköinen: ainakin Helsingin kaupunki on täynnä kauniita ja hyvinhoidettuja puistoja, jotka toimivat meidän kaupunkilaisten olohuoneina tai puutarhajuhlapaikkoina. Tietenkin joutuu näkemään hiukan enemmän vaivaa tavaroita puistoon roudatessaan, mutta pienelläkin panostuksella saa jo kivan tunnelman juhlia varten ja lopputulos on yleensä vaivan arvoinen.

5 ideaa puutarhajuhliin

2. Hyödynnä luonnon antimet

Kesäaikaan puutarhajuhlien järjestelyyn ei mene niin paljon rahaa, sillä koristelussa ja jopa tarjoiluissakin voi hyödyntää luonnon ilmaisia tuotteita: kukkakimput pöytään suoraan niityltä, apilankukkia-ja lehtiä kakun koristeeksi, keto-orvokkeja salaattiin.. Ja juuri nythän ovat metsät pullollaan mustikoita ja kanttarellejä. Jos säästäminen ei innosta, niin syötäviä kukkia sekä marjoja saa kaupasta ja niittykukkakimppujakin myydään torilla.

5 ideaa puutarhajuhliin

3. Pidä tarjoilut tarpeeksi yksinkertaisina

Koska puutarhajuhlissa syödään ulkona, on yksinkertaisuus valttia. Lämpimiä ruokia grillistä, kaveriksi kesäinen vihersalaatti (tässä versiossa eri salaattilajikkeita suoraan äidin puutarhasta, mansikoita, fetajuustoa ja basilikaa.) Tämän kesän puutarhajuhlissa olemme tehneet hodareita: perusnakin sijaan chorizoa tai bratwurstia, täytteeksi marinoituja punasipuleita, coleslawta, itsetehtyä majoneesia.. Ja mistä nyt kukin tykkääkin.

puutarhajuhliin

4. Muista kakku!

Tästä voi olla tietenkin montaa mieltä, mutta mielestäni kakku on puutarhajuhlien kohokohta ja showstopper. Raakakakku, tavallinen täytekakku tai kerrospavlova – mikä tahansa käy, kunhan muistaa että kesäkakkujen suhteen enemmän on enemmän, eli koristeluissa ei kannata pihistellä. Tiesittekö että syreeninkukatkin ovat syötäviä?

puutarhajuhliin

5. Huomioi lapsivieraat

Lapset syövät kyllä usein mielellään samaa ruokaa kuin aikuisetkin, mutta pieni erityinen panostus juhlien nuorempia vieraita ajatellen ei ole varmasti pahitteeksi. Kokeile esimerkiksi ananas-mansikka-vaahtokarkkivartaita tai jätskibaaria. Molemmat kelpaavat kyllä varmasti loistavasti varttuneemmalle puutarhajuhlakansallekin.

puutarhajuhliin

+ 1: kaiken ei tarvitse olla itse tehtyä

Hodarisämpylät voi ostaa aivan hyvin kaupasta. Jos et ehdi keittämään raparperisiirappia, valmistiivistekin käy. Itse tarjoilin menestyksekkäästi pirkka-mutakakkua, joka oli koristeltu kermavaahdolla, marjoilla ja kukkasilla – eikä kukaan nyrpistänyt sille nenäänsä, päinvastoin.

Ihania puutarhajuhlia!