Monthly Archives: May 2018

No filter – meidän ensimmäinen podcast on nyt julkaistu!


Jännittäviä uutisia!

Tänään on julkaistu minun ja ystäväni Artun oma No filter podcast. Projekti on tavallaan saanut alkunsa jo kauan sitten: jo vuosi sitten suunnittelimme, että alkaisimme tehdä yhdessä videoita joissa keskustelisimme meille tärkeistä aiheista. Podcastien yleistyessä alkoi tuntua kuitenkin siltä, että se voisikin olla meille aika passeli kanava ja näin alkoi No filter-podcastin tarina. Nimi kanavallemme syntyi, kun mietimme, miten voisimme tuoda vastapainoa muuten niin huolitetuille ja filtteröidyille somekanaville. Ideana on siis puhua ilman suodattimia – haluamme haastaa itseämme tarttumaan kaikenlaisiin kiinnostaviin aiheisiin, myös sellaisiin, mistä meistä itsestämme on vähän noloa tai hankala puhua. Ystävän kanssa keskustellessa on paljon helpompi tarttua niihin vaikeisiinkin aiheisiin, kun taas tänne blogiin helposti miettii jokaista sanaa tarkkaan ja kuvat hiotaan aina viimeisen päälle.


Ensimmäinen podcast-jaksomme kertoo meitä yhdistävästä etnisestä taustasta, vanhoillislestadiolaisuudesta. Uskonnollisessa yhteisössä kasvaneina olemme tottuneet muutenkin varomaan sanojamme ja miettimään aina tarkasti, mitä voi sanoa, ettei kukaan vaan loukkaantuisi. Ulkopuolisille omasta taustasta ei taas uskalleta usein kertoa tuomitsemisen pelossa. Tänä keväänä kerroin jo blogissani vanhoillislestadiolaisesta taustastani ja huomasin että aihe kiinnostaa todella paljon ja siitä kaivataan enemmänkin keskustelua – niimpä uusimmassa “Miltä tuntuu olla lesta”-jaksossa käydään läpi meidän molempien tarinat, joissa on paljon samaa mutta myös paljon eroavaisuuksia.

Otetaan mielellään vastaan myös kommentteja ja keskustelua, laittakaa viestiä täällä blogissa tai instagramissa!

No Filter-podcast ilmestyy jatkossa aina tiistaisin – lataa siis itsellesi acast-sovellus ja ota meidät seurantaan!

Haalarin paluu

Muistan vieläkin sen kesän, kun ostin elämäni ensimmäisen haalarin. Se oli musta, siinä oli korumainen etumus ja halterneck-yläosa. Haalari oli löytö jostain ison ketjuliikkeen rekistä, ei mikään laatuostos sinällään. Silloin ajattelin sen kuitenkin olevan maailman kätevin vaate: helppo kokoasu, joka näyttää tyylikkäältä ja tuntuu mukavalta. Ajattelin asuvani siinä haalarissa monta kesää. Jostain syystä villitys meni osaltani ohi kuitenkin yhdessä kesässä ja haalari jäi kaapin pohjalle lojumaan, kunnes lahjoitin sen eteenpäin. Sen jälkeen en ole haalareita juuri käyttänyt, ellei shortsi-tai lappuhaalareita lasketa.

Tänä kesänä silmiini on osunut vähän liiankin usein Lindexin mainos, jossa on mallilla on päällään täydellisen värinen vihreä haalari. Yleensä en innostu ketjuliikkeiden tarjonnasta, mutta tällä kertaa puhtaasti mainonnan uhrina menin uteliaisuuttani liikkeeseen katsomaan millaisesta vaatteesta on oikeasti kyse. Kun haalari osottautui ihanan malliseksi ja se oli vieläpä materiaaliltaan mukavaa pellava-puuvillasekoitusta, oli ostopäätös tehty nopeasti. Tuntuu, ettei mikään kesävaate ole pitkään aikaan näyttänyt päälläni näin kivalta!



haalari Lindex / pikkulaukku balilta pienestä kojusta / korilaukku Tikau / kengät Birkenstock

Ehkä nyt on siis hyvä aika haalareille palata garderoobiini – katsotaan, jääkö tämä vihreä versio yhden kesän ihmeeksi vai tuleeko siitä monivuotinen ystävä.

Postikortteja Virosta

Hei pitkästä aikaa ja terveisiä tien päältä! Lähdimme viiden päivän ja viiden yön roadtripille Baltiaan, minä, Arttu, Nio ja ihana Iida. Olen kolmen ensimmäisen päivän aikana nähnyt paljon uusia puolia Virosta ja ihastellut loputtomiin sen kaunista maaseutua. Ajankohdan ja sään puolesta reissumme ajoitus on ollut tähän saakka täydellinen:  aurinko paistaa ja joka puolella kukkii, mutta kaikkialla on silti vielä sopivan hiljaista, sillä sesonki ei ole vielä alkanut. Hassua miten talven aikana sitä on silti taas unohtanut yhden kesän ikävimmistä puolista: HYTTYSET. Niitä on ollut viron maaseudulla ihan liikaa, enemmän kuin lapissa kesällä. Onneksi meitä oli varoitettu, ja osasimme varautua hyttysmyrkyllä – silti kroppa on jo nyt täynnä kutisevia ja punoittavia paukamia.

Olen nyt käynyt elämäni ensimmäistä kertaa Saarenmaalla, nähnyt Viron korkeimman jyrkänteen, silittänyt hevosia ja uinut joka päivä. Olemme automatkoilla laulaneet kaikki spotify-listamme läpi ja yrittäneet lisäillä uusia biisejä roadtrip-listaan, olisiko jotain hyviä vinkkejä?

Seuraava kohteemme on Latvia, vietämme vielä Riikassa kaksi yötä ja tutkimme sieltä käsin tätä minulle vähän tuntemattomampaa maata, vaikka Riikassa olenkin käynyt jopa kaksi kertaa. Säiden perusteella luvassa on ainakin rannalla lekottelua Jurmalassa ja ehkäpä vähän kaupunkielämää kaikkien Viron pikkukylien ja kaupunkien jälkeen. Edellisestä Riika-visiitistäni on 8 vuotta, joten missä täällä kannattaa nykyään käydä syömässä tai drinkeillä? Kaikki vinkit otetaan vastaan.

Kaikki kuvat otettu puhelimella by minä / Nio / Iida.