En ole koskaan elämässäni käynyt Kanariansaarilla ja pitkään ajattelin, etten koskaan menekään. Mielikuva suomalais-ja brittituristien täyttämästä, 80-luvulle jämähtäneestä, semisti tunkkaisesta lomakohteesta ei ole erityisemmin houkutellut ja lomia suunnitellessa ei kanaria ole tullut koskaan mieleenikään. Mutta sitten tuli vastaan älyttömän halvat edestakaiset suorat lennot ja eräs spontaani, erittäin mukavaksi matkaseuraksi todettu tyyppi, joka ei ollut aiemmin koskaan koko kanariasta kuullutkaan, sai houkuteltua varaamaan matkan. Kuudessa tunnissa kesäkeleihin keskellä helmikuuta, eihän se kuulosta yhtään pahalta?
Päätin että otan reissun tavallaan haasteena: miten matkustaa Gran Canarialla tyylillä? Turistikylät ja täyshoito-hotellipaketit eivät juuri kiinnosta, ja siksi päätimmekin majoittua Las Palmasissa, jota monet ovat kuvailleet aidoksi espanjalaiskyläksi. Ennen matkaa jätin ennakkoluulot romukoppaan, halusin ottaa lomasta kaiken irti hyvässä mielessä – kunhan vain olisi hyvää ruokaa ja aurinkoa tarjolla, olisin tyytyväinen.
Ensivaikutelman perusteella Las Palmas on mielestäni ihana ja värikäs kaupunki, jossa ihmiset ovat iloisia ja poikkeuksellisen vastaanottavaisia. Turisteihin emme ole juurikaan törmänneet, enkä oikeastaan ole millän aiemmalla matkallani ollut näin paljon tekemisissä paikallisten kanssa kuin täällä. Täällä voi tuntea olonsa tervetulleeksi melkein minne tahansa meneekin ja ihmiset juttelevat iloisesti espanjaa vaikka kertoisit useampaan kertaan englanniksi ettet ymmärrä mitään. Meillä on ihana airbnb-kämppä jonka terassilta näkee kaupungin yli ja lähialueella tuntuu sijaitsevan kaikki kaupungin parhaat, paikallistenkin suosimat ravintolat. Edes pilviset ja sateiset päivät eivät ole harmittaneet, sää on täällä kuitenkin ollut kokoajan mukavan leppoisa, samantyylinen mitä meillä suomessa on kesällä.
Saavuimme viikonloppuna Las Palmasiin keskelle karnivaalihumua: paikalliset juhlivat karnevaaleja kahden viikon ajan ja kuulemma heti kun karnevaalit loppuvat, alkaa ensi vuoden karnevaalien suunnittelu. Jokaisella päivällä on eri teema, paikka tai ajankohta ja karnevaalihumu tuntuu yhdistävän täällä kaikenikäiset: mukana ovat pienet lapset, teini-ikäiset, aikuiset nuoret, perheet, keski-ikäiset ja vanhukset, eli KAIKKI. Lauantai-iltana kadut täyttyivät mitä mielikuvituksellisempiin asuihin pukeutuneista ihmisistä ja ilman asua olit outolintu karnevaaliväen joukossa, siksi mekin kävimme hakemassa nopeasti hatut halpiskaupasta päähän. Oli hauskaa, miten ihmiset poseerasivat hyvin mielellään ja monet tulivat erikseen pyytämään että ottaisin kuvia heistä. Oli vähän samanlainen fiilis mitä meillä suomessa vappuna, mutta ehkä vielä iloisempi ja lämminhenkisempi.
Loppuloman aikana tarkoitus on kierrellä vuokra-autolla saarta vähän enemmän ja tutustua Gran Canariaan paremmin. Uskoisin että moni teistä lukijoista olisi joskus käynyt täällä, joten kaikenlaiset hyvät ja huonot vinkit otetaan vastaan! Millainen on sinun kanaria-kokemuksesi?
Olispa kivaa lukea vielä lisää reissustanne, ensimmäistä kertaa olen itsekkin sinne lähdössä!
Olin Las Palmasissa 1994
Sillä oli jo silloin suuren kaupungin eleet. As. noin 500.00
Rakastin sitä kaupungia.
Las Canterasin ranta on kuin pieni
palanen Rio.
Suosittelen myös lapsiperheille.
Siellä on myös vahva suomalainen
yhteisö Suomi kerho.
Palaan sinne vielä.
Asukkaita 500.000
Lisää juttuja tulossa nyt kun matkasta on toivuttu 🙂
Me ollaan oltu kahdeksan kertaa GC:lla, ja saari on tuttu joka suunnalta! Kyllä saaren ereläpuolella kantsii käydä, ainakin dyyneillä ja sit suosittelen kaunista Las Melonerasia, jossa on viehättävä rantabulevardi, ravintoloita, viehättäviä viiden tähden hotelleja, kauppoja ja kahviloita meren äärellä. Pohjoispuolelta löytyy banaaniviljelmiä ja pieniä kyliä. Hauskaa lomaa!
Kiitos Marjukka! Eteläpuoli oli kyllä myös tutustumisen arvoinen, onneksi vuokrattiin auto. Las Palmasiin majoittuisin uudelleenkin, jos reissuja GC:lle tulee lisää, se teki vaikutuksen!
Mistä tämä aivan ihana valkoinen mekko on? 🙂
se on Kappahlin vintage stories-mallistoa, viime vuodelta!
Minä ja mieheni sanoimme myös että Kanariansaarille lähdetään vasta eläkeläisinä kun ei muuta jakseta 🙂 Mutta niin vain kävi meillekin viime vuonna, hyvä tarjous osui kohdalle joten päätettiin lähteä katsomaan kun oli aurinkoa ikävä.
Olivathan ne ranta-alueet sellaista turistirysää jossa ihmiset kulkivat korkeintaan hotellilta rannalle (tai pahimmassa tapauksessa ainoastaan hotellin uima-altaalle, kun oli se täysihoito maksettuna), ja siksi ei odotukset olleet niin korkealla muiltakaan osin. Mutta vuokrasimme mekin auton ja suuntasimme saaren keskiosia kohti, koska olin lukenut että siellä on vuoristoista (=yleensä mahtavia maisemia) ja nähnyt muutaman hienon kuvankin. Ja se kannatti. Kuva Kanariansaarista muuttui kertaheitolla kun turistirysät jäivät taakse ja maisemat muuttuivat aika tylsistä sorakukkuloista jylhäksi vuoristoksi kapeine teineen.
Omat vinkkini ovat Roque Nublo saaren keskiosissa (valtava kivipaasi jonka ympäristö on kuin kuussa kävelisi). Roque Nubloa lähellä olevaa Tejedan kylää kutsutaan muistaakseni kyläksi pilvissä, mutta itse ihastuin saaren (jos muistan oikein) korkeimmalla sijaitsevaan kylään, nimeltä Artenara. Täältä löytyi myös reissun paras ravintola, pieni yhden pariskunnan pitämä vegaaninen ravintola jonka ruokalistalla on päivittäin vain yksi ruokalaji. Oletan että se tosin vaihtuu päivittäin, mutta se ruoka mitä täällä saatiin oli siis todellakin reissun parasta, ja minä ja mieheni emme siis ole edes vegaaneja 🙂
Yleisesti antaisin siis neuvoksi pysytellä poissa rannikkoalueilta ja kiertää vuoristossa siellä saaren keskiosissa ja tutkia kaikkia pieniä kyliä ja jylhiä maisemia. Maisemat myös vaihtuvat todella paljon, yhtäkkiä on mäntymetsää kuin Suomessa, sitten vuoristoa, ja sitten vehreää. Saaren keskiosissa pääsee myös pakoon turistipaikoissa olevia sisäänheittäjiä ja muita hihastarepijöitä, ja tutustumaan mukavaan paikallisväestöön. Eli suunnatkaa ihmeessä sinne!
Kiitos Hanna kun vastasit! Ehdin vasta nyt reagoimaan kommenttiisi, mutta vinkistäsi otettiin vaari jo reissun päällä 🙂
Las Palmasissa ei turisteja juurikaan näkynyt, mutta tosin emme asuneetkaan lähelläkään ranta-aluetta vaan vanhassa keskustassa (?). Paikalliset olivat mahtavia ja sellainen perusankea-turistimeininki puuttui täysin. Etelässä Maspalomasissa olikin ihan toinen meno, mutta toisaalta sielläkin oli kiva käydä. Saaren sisäosa oli kyllä upea kokemus vuoristoineen ja sokkeloisineen teineen! Tejeda oli ihana ja Roque Nublo yms. todella vaikuttavia. Antoi kyllä täysin eri kuvan kanariasta, mitä ne ranta-alueet 🙂
Appivanhemmat asuu Gran Canarialla talvet ja ite on sen takia omat ennakkoluulot joutunut romuttamaan ja käyty heillä.
Las Palmas on pohjoisessa ja suosittelen eteläkärkeä ja vuoristoja. Moganissa kuulemma on lähes aina hyvä sää ja lämmin vaikka muualla sataisi vuoriston takia. Tätä en takaa,mutta Moganissa on ihan erilaista mitä turisti alueella.
Vuoristoissa kierreltiinkin, Mogan jäi tällä kertaa kokematta, kun auto oli vain kolmena päivänä. Etelässä oli kyllä lämpimämpää kuin pohjoisessa, mutta ei harmita silti että vietettiin suurin osa ajasta Las Palmasissa, se oli tosi mielenkiintoinen 🙂
Kanarian saarilla on todellakin ns. kahdet kasvot. Siellä on sitä turistiosaa mutta myös aivan ihania, paikallisten asuttamia kaupunkeja ja kyliä. Las Palmas oli loistovalinta! Kaupunki on todella kiva, siellä on näkemistä ja tekemistä ja auringontarpeeseen hurauttaa sitten päiväksi etelään.
Seuraavaksi sitten Teneriffa ja siellä pohjoisosa! Suosittelen lämpimästi!
Sama fiilis jäi viikon reissun jälkeen! Voi olla hyvinkin, että tuonne tulee lähdettyä uudelleen, ehkä eri saarillekin. Ne pienemmätkin saaret ja niiden luonto kiinnostaisi myös kovasti.
Mun perhe on aina kuulunut tähän suomituristit Kanarialla joukkoon (itse olen kaupunkimatkaaja, joka ei halua tavata muita suomalaisia :D), ja muistan, että viimeisellä matkalla minne itse lähdin mukaan “jouduttiin” jäämään yöksi Las Palmasiin kun meidän paluulento oli peruttu. Se oli mulle koko reissun kohokohta, varsinkin kun samana iltana oli vielä valtava karnevaalikulkue! Vaikkei Kanarian turistirysät yhtään kiinnosta, Las Palmasissa voisin käydä uudelleen. 🙂 Ja varmaan muuallakin, kaukana turistirysistä!
Kypros oli mun päässä kans vuosia melkein Kanarian tasoinen turistikohde, mutta poikaystävä asui siellä pari vuotta töiden takia ja näin kyllä uuden puolen siitäkin saaresta – selkeästi ei pitäisi katsoa niin nenän vartta pitkin. 🙂 Eihän Times Square’kään ole NYCin paras puoli… tai Oxford Street Lontoon. 😀