Muutto lähestyy. Saamme avaimet uuteen kotiin ehkä jo tämän kuun lopulla: sitten alkaa ensiksi remppa ja sen jälkeen armoton muuttopakkaaminen. Vaikka odotan huhtikuuta malttamattomana, niin en voi sanoa silti odottavani sitä itse muuttotapahtumaa, enemminkin odotan sitä seesteistä muuton jälkeistä aikaa, kun tavarat ovat löytäneet paikkansa ja uusi koti alkaa näyttää omalta.

Olen tähän saakka pitänyt uuden kodin sijainnin salassa suurelta yleisöltä ja saanut hurjan määrän kyselyjä siitä, että “minne te nyt oikein muutatte?”. Tässä tulevassa muutossa on ollut itsellenikin sen verran sulattelemista, että olen halunnut ensin pureskella asiaa rauhassa itse ja miettiä tarkasti, että mitä ylipäätään haluan kertoa uuden kodin sijainnista. Olen kertonut, että lähdemme aika kauas nykyisiltä kulmilta ja näin tosiaan teemme – muutamme pois Helsingistä, ja koko pääkaupunkiseudulta!

Aloimme haaveilla uudesta kodista isosti jo viime syksynä, ajatuksena oli vain löytää vähän lisää tilaa, kun pikkukaksio on tuntunut alusta saakka ahtaalta kahdelle. Ensin katselimme asuntoja kantakaupungista, mutta pikkuhiljaa alkoi tuntua siltä, että voisimme muuttaa jopa kauemmaksikin. Listasimme toiveitamme uuden kodin suhteen moneen otteeseen ja vähitellen alkoi hahmottua meidän kriteerilista. Asuntokaupat sokkona -konseptin mukaisesti pyrimme tiivistämään ne kolmeen tärkeimpään, ja saimme lopputulokseksi tällaisen listan:

-3-4h (neliöitä vähintään 70 – työhuone haaveenain!)
-oma piha (eli rivi-pari-tai erillistalo, ehkä jopa omakotitalo)
-alle tunnin matka julkisilla Helsinkiin

Toki paljon muitakin toiveita oli, mutta nuo olivat ne oleellisimmat. Etsimme talotekniikaltaan hyväkuntoista asuntoa, josta kevyemmällä pintaremontilla saisimme laitettua omannäköisen. Emme oikeastaan etsineet unelmiemme kotia, sillä se unelmakoti olisi joko n. 100-vuotias vanha hirsitalo jossain rauhallisessa paikassa upean puutarhan keskellä tai vaihtoehtoisesti alusta saakka itse rakennutettu, omien toiveiden mukainen koti. Kumpikaan noista unelmavaihtoehdoista ei oikein sovi meidän tämänhetkiseen elämäntilanteeseen, johon kuuluu sekä opiskelut ja työt. Juuri nyt tarvitsemme suhteellisen helppoa ja vaivatonta asumista, ja halusimme muutenkin päästä muuttamaan aika pian, emme vuoden päästä.

Uusi koti löytyikin yllättävän nopeasti sen jälkeen, kun aloimme pääkaupunkiseudun lisäksi katsella koteja myös Kirkkonummelta. Jos joku olisi vuosi sitten kysynyt että voisinko muuttaa Kirkkonummelle, olisin varmaan lähinnä nauranut, mutta yllättäen nyt valinta tuntuu tosi luonnolliselta ja helpolta. Uusi koti on erillistalo rauhallisella sijainnilla, luonto on ihanan lähellä ja Helsinkiin pääsee noin puolessa tunnissa autolla ja alle tunnissa junalla – se riittää meille. Kaikista asumismuodoista juuri erillistalo oli meidän suurin toive, sillä emme olleet ihan valmiita ottamaan itse vastuuta omakotitalosta, mutta toivomuksena oli samaan aikaan se, että meillä ei olisi seinänaapureita. Tulevaisuudessa ei tarvi siis murehtia sitä, mitä naapurit miettivät musisoinnistamme ja pianoa voi soittaa vaikka keskellä yötä, hurraa!

Olen asunut vuodesta 2011 lähtien Helsingin kantakaupungin alueella, joten tämä on oikeasti iso muutos. En edes ala listaamaan tähän asioita, mitä jään Helsingistä kaipaamaan, mutta niitä on paljon. Ostotarjouksen hyväksymisen jälkeen olen käynyt monenlaisia fiiliksiä läpi, mutta vahvimpana on silti säilynyt kokoajan se tunne siitä, että päätös on oikea. Kaipasimme rauhaa, luontoa ja omaa tilaa järkevän matkan päässä Helsingistä, ja sitä tosiaan nyt saamme. Helsinki pysyy kyllä täällä – jos ikävä kasvaa liian kovaksi, niin aina pääsee takaisin. Nyt on silti aika kokeilla jotain ihan uutta!

Seuraavalla viikolla voin kertoa jo vähän enemmän itse talosta, mutta sitä ennen olisi hauska kuulla, mitä ajatuksia tämä “suuri muutos” teissä seuraajissa herättää? Yllätyitkö vai osasitko ehkä aavistaa jotain tällaista?

ps. pahoittelut hiukan harhaanjohtavasta otsikosta – minä en edes ajatellut, että Kirkkonummihan on KUNTA eikä kaupunki! 😀