En pukeutunut vappuna perinteisesti ylioppilaslakkiin, mutta laitoin päälleni äitini vanhan ylioppilasmekon. Viimeisintä huutoa vuonna -75. Äidilläni on ollut hyvä maku, tummansininen pilkkukuosi on ainakin minun vaatemaailmassani yksi niistä jutuista, joka toimii aina. Tuohon aikaan osattiin kyllä tehdä kestäviä vaatteita, en tiedä säilyykö minun yo-mekkoni 37:ää vuotta noin laadukkaana haalistumatta, vaikka hyvää tekoa sekin on.

Vintagemekkosen seuraksi tulee melkein automaattisesti tehtyä tuollaiset 50-luvun hiustyyleistä inspiraation saaneet kiehkurat, otsatukan poiskasvattajan pelastus. Helppo ja nopea tapa saada tuo etupiiska pois silmiltä.

Se olisi taas paluu arkeen edessä, toivottavasti olette viettäneet yhtä ihanaa vappua kuin minä!