Olen tällainen vähän kukkahöpsö. Ensimmäiset sinivuokot saa mut ihan sekaisin, tuntuu uskomattomalta että jotain niin kaunista kasvaa maasta kun kaikkialla on vielä harmaata. Pohjoisen tyttö on joka kevät tästä ihmeissään, sillä Oulun tienoilla eivät vuokot juuri kasvaneet.
Sinivuokkoja ei saa poimittua maljakkoon, mutta ajattelin käydä ostamassa pioneja alkaneen viikonlopun kunniaksi. Sain tänään myös päätökseen ison ja työlään, koko vuoden kestäneen koulukurssin, joten on todellakin syytä kukkaisjuhlaan. Lähikukkakaupasta jo kuulemma niitä saa, ehkä kauneimpia leikkokukkia mitä voi maljakkoon laittaa.
ooooh 😀 mulle on lapsesta saakka iskostettu sinivuokon rauhoitus niin syvälle takaraivoon, että tää postaus olis voinut hyvin olla aiheesta “ryöstin mun lähikaupan” , niin rankalta tää tuntui. 😀
mutta googletin, kai niitä taas nykyään saa poimia. tunnut silti ihan rebeliltä nyt!
miijamarya, sinivuokko oli joku aika sitten vielä osittain rauhoitettu, eli sitä ei saanut poimia myytäväksi tai kaupalliseen tarkoitukseen. Eli kuka lieneekään iskostanut sun päähän että se olisi kokonaan rauhoitettu, on ollut väärässä 😉
Toki poimiessa kannattaa olla tarkkana ettei vahingoita herkän kukan juurta ja ei niitä maljakossa saa säilymään, mutta aina niitä on saanut omaksi iloksi poimia 🙂
Mä jäin ihan tosissani pohtimaan, että miks tuli niin voimakas reaktio tästä. 😀 Onneks Eeva Kolulla oli samanlainen lapsuusmuisto, tän uuden postauksen ihan lopusta löytyy:
http://www.lily.fi/juttu/la-mer-osa-2
tuon lisäks varmaan vaan huumevalistus on purrut yhtä lujaa. 😀 en varmaan pystyis poimimaan yhtään sinivuokkoa, vaikka nyt luinkin niiden rauhoituksesta uutta tietoa. 😀