Olen neulontaprojekteissani vähän onneton tapaus: rakastan vaeltaa Ratakadun lankakaupassa ja miettiä mitä ihanaa tekisin seuraavaksi. Ostan langat, aloitan työn ja sitten se jää yleensä kesken. Näidenkin lapasten kanssa meinasi käydä hassusti: aloitin neulomisen lokakuun alussa, ensimmäinen lapanen eteni hyvin, kunnes hukkasin yhden puikoistani. Työ jumittui paikoilleen, eikä se edennyt kunnes viime perjantaina löysin sen puikon, ja tein lapaset tämän viikonlopun aikana loppuun. Eihän siihen mennyt kuin pari kuukautta.

Tein lapaset unelmanpehmeästä merinovillalangasta ja toimivaksi havaitun yhteishyvän perusohjeen mukaan. Pienet virheet ja epätasaisuudet kuuluvat asiaan, kun neulominen ei varsinaisesti ole erikoisosaamisalaani. Mutta nyt minulla on vihdoin pörröpipooni sopivat vaaleanpunaiset lapaset!