Kirsikkapuun kukkiminen on jotenkin ihan epätodellisen ihmeellistä – kukkarakastaja menee ihan sekaisin, kun taivas on täynnä vaaleanpunaista hattaraa. Sen minä sanon, että joskus vielä minulla on oma piha, jossa kasvaa kirsikkapuita, se on varmaa. Tai muutan vaikka kerrostaloon, jonka pihalla on kirsikanpuita.
Helsingissä kirsikankukkien loistetta voi kokea tällä hetkellä ainakin Töölön kisahallin kupeessa, ja viikon tai parin päästä Roihuvuoren kirsikkapuistossa.
Olen tässä tovin ihastellut blogiasi – hetkiä, tunnelmia, niiden kauneutta. Tyyliä ja sisustusta.
Ja yhtäkkiä tajusin, miksi kasvosi ovat niin tutut! Alkaa c-kirjaimella.. 😉 En ole varma, mitä kaikkea täällä itsestäsi ja elämästäsi kerrot. Mutta varmaan tajuat, missä merkeissä olen sut joskus nähnyt.
anonyymi, kiitos kommentistasi! Mukavaa että olet tykännyt blogistani 🙂 Olen tietoisesti jättänyt blogista pois työ-ja opiskelukuviot, kuten ehkä voi huomata. Luulen tietäväni, mistä mahdollisesti tiedät minut, tuon c-kirjaimen perusteella, jos törmätään joskus niin tulehan juttelemaan 🙂
Ihania kuvia!!! Etenkin nuo kaksi ensimmäistä suorastaan saavat sydämen jättämään muutaman lyönnin väliin. Niin kaunista!
Niin kaunista! Tuohon vaaleanpunaiseen kukkaloistoon ei kyllästy ikinä, aina yhtä huumaavaa!
Koen suunnatonta kateutta, kun siellä päin Suomea voi päästä ihastelemaan tuota vaaleanpunaista kauneutta!