Olen aamupalaihminen. Puhuin juuri siskoni kanssa, joka sanoi että hän yleensä odottaa jo illalla seuraavaa aamua ja aamupalaa. Ehkä aamupalaihmisyys kulkee suvussa. Olen valitettavasti myös iltavirkku ja aamuntorkku, joten aika usein elämässäni aamut ovat kokonaan aamupalattomia tai vaihtoehtoisesti aamupala on lajia take away-kahvi ja banaani. Niin usein kun vain voin ja kykenen, valmistan aamupalan rauhassa ja hartaudella, ja laitan sen myös nätisti tarjolle, olisi pöydän ääressä vain yksin minä tai isompi brunssiseurue.

Aamupalaihmisenä tykkään myös lähes aina aamupalakuvista. Siksi tänäänkin kuvasin omani: omenamansikkasmoothie ja turkkilaista jugurttia omenan ja granolan kanssa. Perusjuttuja.