Viime viikolla Oulun Nallikarissa. Ihmettelin miksi Oulussa asuessani niin harvoin kävin tuolla, ehkäpä sitä ei osannut silloin arvostaa niin paljon kotipaikkakuntansa nähtävyyksiä. Kaunis ranta, etenkin hiljaisena, auringonlaskun aikaan.
Lapsena toivoin aina salaa ja joskus ääneenkin, että muuttaisimme pois pienestä kunnasta Oulun vierestä, jonnekin etelämpään. Jossain vaiheessa tietenkin tajusin, että se ei tule tapahtumaan, ainakaan minun toiveestani. Sitten aloinkin odottaa sitä hetkeä, jolloin voisin itse muuttaa. 18-vuotiaasta lähtien olen viettänyt kesät Helsingissä, ja kuusi vuotta sitten muutin tänne vakituisesti. Enkä ole osannut kaivata takaisin, täällä on hyvä.
Voi ihana Oulu! Ite muutin sieltä vuosi sitten Helsinkiin enkä oikein tiedä, onko mulla nyt kaks vai yks kotikaupunkia. Oon kyllä kotiutunu tänne vallan mainiosti, mutta tykkäsin ja tykkään Oulusta edelleen aivan hurjasti. Naltsu on vierailulistalla kesälomalla, sillä Hietsu ainakin kalpenee sille satanolla, paitsi ehkä lämpötilojen suhteen. 😀
Inka, ajan kanssa varmaan selviää, kumpi paikka tuntuu kotikaupungilta! Musta tuntuu että opin itse arvostamaan Oulua vasta sen jälkeen kun olin muuttanut pois sieltä, vaikka en enää haluakaan takaisin. Ja Nallikari pesee kyllä Hietsun mennen tullen 😉
Se on usein juuri niin, että pitää lähteä kauas, jotta näkee lähelle. Ihania kuvia on tämä blogi täynnä, niinkuin tässäkin postauksessa! 🙂