Aika nopeasti sitä on valmis antamaan anteeksi kylmän kesä-ja heinäkuun, kun annetaan sellaisia päiviä kuin eilen. Eilen puin päälleni kesäisemmät vaatteet kuin aiemmin koko vuonna Suomessa ja vietin lähes koko päivän aamusta yöhön saakka ulkona.

Olen koko elämäni ajan asunut aina lähellä merta, tälläkin hetkellä kotioveltani näkee meren. Sellaisina kesäpäivinä kuin eilen pyöräilen tai kävelen merenrantaan, ostan matkalla pietarinkadun k-marketista eväitä ja levitän vilttini milloin mihinkin, yleensä sellaiselle paikalle mistä merelle on esteetön näkymä. Saapuessani merelle tulen yleensä suorinta reittiä, melkein kiirehtien, mutta paluumatkan teen rauhassa ja viipyillen. Reitti vie yleensä Eiran huvila-alueen läpi, en koskaan kyllästy ihastelemaan niitä taloja. Haluan myös pysähtyä aina Eiran puistossa, joka on mielestäni ehkä Helsingin kauneimpia.

Eikä auringon laskettua tarvitsekaan lisätä villatakkia, vaan voi istua puoleen yöhön saakka ulkona ystävien seurassa, kepeistä tai vähemmän kepeistä asioista jutellen. Intiaanikesä, ihaninta juuri nyt.

Haluan vielä sanoa: kiitos kommenteista ja kannustuksista edelliseen kirjoitukseen liittyen – kirjoittaminen tuntuu taas piirun verran helpommalta ja vapaammalta. Ihanat lukijat ja kannustavat kommentit tekevät tästä kaiken hankaluuden arvoista.