Ehdin pari viikkoa sitten pitkästä aikaa ompelukoneen ääreen. Itselleni käsillä tekeminen, kuten ompeleminen, neulominen tai kukkien kanssa värkkäily on eräänlaista terapiaa ja meditointia samanaikaisesti –  pää tyhjenee turhasta stressistä helposti, kun keskittyy täysillä näpertämiseen. On myös aina yhtä mahtavaa nähdä omien kätten jälki valmiina konkreettisena tuotteena, vaikka jälki ei olisi todellakaan mitään myytäväksi kelpaavaa, pääasia on että saa jotain valmiiksi.

Tein pitkästä aikaa laukun. Tämä vaaleanharmaa mokkahapsulaukku oli edellisessä elämässään iso ja simppeli clutch, joka oli malliltaan jotenkin todella epäkäytännöllinen. Olin ajatellut myyväni laukun pois koska en käyttänyt sitä koskaan, mutta huomasin siinä todella suuren tahran, jota ei saanut käytännössä mitenkään pois, eihän sitä olisi kukaan ostanut. Niinpä laukku sai aivan uuden muodon, tein kaavat todella yksinkertaiseen pieneen laukkuun, joka syntyi varsin näppärästi, etenkin kun tuo kantohihna oli valmiina vanhasta laukusta. Materiaalia jäi vielä yli, joten päätin lisätä nuo hapsut vähän asennetta tuomaan, ja ne hapsuthan ovat tässä laukussa nyt se juttu.

Photos: Jenni Rotonen, Pupulandia / edit by me