Olen hyvä haalimaan itselleni kaikenlaista puuhaa. Vastaan harvoin ei, jos minua pyydetään mukaan johonkin, vaan päinvastoin lähden aina ilomielin mukaan kiinnostavilta kuulostaviin projekteihin, jos ne vain suinkaan sopivat aikatauluihini. Ja toisinaan lähden silloinkin, vaikka ne eivät ihan sopisikaan – joskus sitten nämä projektit sattuvat kerääntymään samaan ajankohtaan ja tuloksena on usein pieni kaaos, kun yritän ehtiä joka paikkaan ja hoitaa kaiken luvatun jokseenkin kunniallisesti.

“Opettele sanomaan ei”- sitähän minullekin hoetaan tuon tuosta. Niinhän sitä pitäisi, mutta jälkeenpäin kyllän sanominen on harvoin kaduttanut. Matkan varrelle mahtuu ehkä kiireisimpinä aikoina monta epätoivoista hetkeä, mutta yleensä lopputulos palkitsee. Olen huomannut, että kun on paljon tekemistä, pysyn myös helpommin energisenä ja iloisena, liikkeessä. Tietenkin olen etuoikeutettu, kun saan tehdä työtä jota oikeastin rakastan – välillä ehkä vähän liikaakin, kun haalin niitä töitä niin paljon vapaa-ajallenikin.

Lepoa, nollausta ja vapaapäiviä tarvitsee silti jokainen, siksi tämäkin päivä tuli tarpeeseen. Ehdin syödä rauhassa aamiaista, hoitaa rästissä olleita laskuhommia, pestä pyykkiä ja käydä jopa kuvailemassa Artun kanssa. Vauhdikkaimpina viikkoina perusrutiinit ja kaikki ei-välttämättömät askareet jäävät helposti tekemättä, blogikin hiljenee. Mutta älkää kadotko kokonaan, sillä tännekin on taas luvassa kaikenlaista kivaa. Pysykää kuulolla.